Vähän meni pieleen ensimmäinen kerta, kun hoitajat (enkä minäkään) eivät hoksanneet antaa huopaa mukaan pyörätuoliin, syksyinen päivä oli kalsea vaikkakin melko lämmin. Pyörätuoli oli myös minulle uusi tuttavuus. Mutta seuraavalla kerralla paremmin. Sovittiin, että ensi kerralla käymme kahvilassa katsomassa, mitä ympärillä tapahtuu....
Iäkäs herrahenkilö tuntui silminnähden tyytyväiseltä ulkoiluumme. Näin pienikin hetki ulkona raikkaassa ilmassa teki ihmeitä. Kun tulin vanhuksen huoneistoon, hän sanoi hoitajalle, ettei kuule mitään, kun korvat ovat aivan tukossa. Kuinka ollakaan, kun olimme hetken kävelleet ulkona, ei kuulossa näyttänyt olevan vikaa.. Keskustelimme vanhoista rakennuksista, ja huomasin, että pienellä matkalla muistoja palautui mieleen.
Illalla tein lenkin koirani kanssa, sää oli edelleen melkoisen lämmin. On meillä hienot syyssäät.
2 kommenttia:
Oletko ehtinyt jo uudelleen ulkoilemaan jonkun vanhuksen kanssa?
Teet arvokasta työtä tai tuskinpa sitä työnä pidät.
Minä olen luvannut käydä joka torstai. Viime torstaina heillä olikin oma ulkoilupäivä, joten missasin. Taas tällä viikolla uusi yritys. Ei se ole työtä, mukavaa vaihtelua viikkoon.
Lähetä kommentti