Kevättä ja luomisen tuskaa

Maaliskuu maata näyttää....onneksi viime viikolla satoi runsaasti lunta ja hiihtoladut ovat mitä parhaimmat. Kelpaa hihdellä, kun aurinko paistaa ja auringon säteet kimaltavat lumen pinnalla. Hiljainen metsä, vain jänöjussien ja lintujen jäljet lumessa. Jossain visertää lintu...

Päätin opetella kutomaan konttineuletta. Monta ohjetta etsin googlaamalla ja kokeilin, purkasin ja taas aloitin uudestaan. Onnistuin vasta, kun löysin Novitan mallin mustavalkoisista sukista. Minulla sattui olemaan vihreä ja sininen seiskaveikka, ja tällaiset niistä sitten tulee. Huomasin heti alkuunsa, että tulee miesten kokoa. Mutta kun pääsin hyvin alkuun en viitsinyt enää purkaa. Tässä ruudut tehdään viidellä silmukalla, vihreä aloittaen oikein ja sininen nurin. Aika hauskaa tämä on ja teen seuraavaksi hieman pienempää kokoa. Kun opin tekniikan, niin sujuuhan tämä.

Chilipaprikat olen koulinut ja nyt ne jatkavat kasvuaan. Viime kesänä kasvattamistani ja kuivattamistani chileistä otin siemenet. Melkoisen tulista chiliä, mutta pidän siitä - tulee hyvä mauste liharuokiin. Viime keväästä viisastuneena en kylvä vielä moneen viikkoon muita yrttejä - ehtivät myöhemminkin.

Joulun odotusta lapissa

Vietin viisi päivää Saariselän maisemissa hiihtäen ja muuten ulkoillen. On lapin maisemat aivan mahtavia tähän aikaan - ja myös muulloin. Kaamosaikana ehtii hyvin hiihtää monta tuntia päiväsaikaan ja valaistuja latuja on yllin kyllin. Vielä ei oltu lanattu kaikkia latuja, mutta hyvin pystyi hiihtää Saariselältä Kiilopäälle. Edes yli kahdenkymmenen asteen pakkaset eivät haitanneet. Joulun ns. kiireet unohtuivat tuolla matkalla. Kävimme vielä sunnuntai-illan messussa kirkossa. Saariselän kirkon alttaritauluna on luonto; lasiseinän takana avautuu kaunis maisema. Siellä oli hyvä hiljentyä.

Ulkomaisia turisteja oli jo suuret joukot, mutta oli meitä suomalaisiakin.

Tässä muutama maistiainen kuvien muodossa, kuvat on otettu kännykällä eikä niiden laatu ole mitenkään kehuttava. Mutta maisemat olivat kohdallaan ja poroja juoksenteli paljon latujen varsilla.

Nyt pientä puuhastelua kotona ja joulu saa tulla.

Laskiaissunnuntaina

Päiväni laskiaissunnuntain luonteeseen sopien alkoi hiihtolenkillä, menomatka oli umpihankihiihtoa. Latukone ei ollut ehtinyt vielä maastoon ja niinpä avasin öisen lumisateen jäljiltä latu-uraa myöhemmin tulleille. Pakkasta vain vähän, niin mikäs oli hiihdellessä.

Päivällä lähdin koiran kanssa lenkille ja tarkoitus oli ottaa kuvia kapunginsalmen sorsista. Koira ei ollut samaa mieltä ja riuhtaisi minut eteenpäin niin, että kamera tippui lumihankeen ja linssi kastui. Kuvista tuli sitten mitä tuli. Koira ei välittänyt sorsista yhtään mitään.

Valmistin ruoaksi uusi-seelantilaista lampaanpaistia, siitä tuli niin hyvää, että olisin halunut ottaa kuvan tänne. Mutta epäonnekseni huomasin, että kameran linssissä oli vielä yksi vesipisara ja kuvat eivät onnistuneet.

Maustoin lihan suolalla, valkosipulilla, pippurilla ja oman puutarhan kuivatuilla yrteillä  - mintulla ja salvialla. Haudutin lihaa uunissa paistopussissa yli kolme tuntia 150 asteen lämpötilassa. Olin yllättynyt kuinka mureaa ja hyvää tuli. Lihan kanssa tarjosin paistettuja ja haudutettuja juureksia; lanttua, porkkanaa, palsternakkaa ja mausteena yksi chili suolan/sokerin lisäksi.

Hiihtolenkiltä kevätsiivoukseen

Tänään oli tehokas päivä. Ensimmäiseksi kaikki irroitettavat tekstiilit ulos tuulettumaan. Aurinko jo vähän paistoi kun lähdin hiihtolenkille ennen kahdeksaa. Yön pakkasen jälkeen latu oli vielä hieman jäässä. Parempaa hiihtokeliä on vaikea kuvitella, jos ei lasketa mukaan ladulle varisseita havuja; hanki kimalsi, talitintit hyppivät viserrellen puissa, orava loikki ladun yli, muutama jo minuakin aikaisemmin lähtenyt hiihtäjä tuli vastaan. Reilun kymmenen kilometrin lenkillä tuntui kuin olisi ollut Lapin kairoilla – puuttui vain tunturit ja kuukkelit.

Hiihtolenkin jälkeen pistin hihat heilumaan ja sain kevätsiivoukseni tehdyksi. Nyt voin nauttia muutamasta lomapäivästä  - pientä järjestelyä vielä.



Amppeli on toistaiseksi seinällä



Piristystä  tulppaaneilla



Remontin jälkeen olen hyvin tyytyväinen uusiin kattolistoihin. Vaikkakin uudetkin listat ovat melko kapeat, ovat ne aivan toista maata kolmekymmentä vuotta vanhojen rimojen rinnalla. Listat on kiinnitetty taidokkaasti, siitä kiitos remonttimiehelle.







Taulujen kiinnittäminen on aina se haastavin puoli, täytyy vaan vaihtaa taulujen paikkoja, jos silmä ei totu uuteen järjestykseen. Totesin taas kerran, että tavaraa on aivan liikaa. Nyt ei kaikelle löytynyt paikkaa. Luulenpa, että kirpputori kutsuu muutamia esineitä.

Elefantille löytyi paikka uudistetussa olohuoneessa















Hiihtolenkin jälkeen remonttihommiin

Tänään on ollut ihastuttava kevätpäivä – muutama aste pakkasta, aurinko paistaa ja hanki kimaltaa. Tein aamulla reilun 20 kilometrin hiihtolenkin. Kävin saaressa katsomassa sukulaistytön kesämökkiä; terassin edestä olivat jo lumet sulaneet, valkoinen pupu loikki pihassa. Tuoksui keväältä.

Hiihtolenkki oli muuten hauska, mutta tuuli oli tuonut ladulle oksia ja havuja, melkoista tökkimistä paikoitellen. Ehkäpä tällä lenkillä kunto nousi, ainakin väsyin.

Nyt odottaa olohuoneessa iso työmaa; pitää poistaa kaikki taulut seiniltä, verhokiskot, lattia- ja kattolistat jne. Olen vihdoin päättänyt, että 80-luvun lastulevyseinät saavat uuden ilmeen, nyt haluan peittää kaikki raot seinissä, ehkäpä levyt ovat jo sen verran ”eläneet”, että voidaan tilkitä rakennusvaiheessa jätetyt raot. Ja olen kyllästynyt verhokoteloon – se saa nyt lähteä. Olen tilannut remonttireiskan ensi viikonlopuksi, mutta hänen työtään nopeuttaakseni teen valmistelevaa remonttia.



Tästä lähtee verhokotelo pois.



Mikähän ”villitys" oli 80-luvulla, kun kaikki seinät piti levyttää lastulevyin ja joka huoneeseen tehtiin raskaat verhokotelot.. Nyt kun katson tuota ikkunaseinää ilman verhoja, se näyttää tosi rumalta. Seinät tulevat saaman valkoisen tapettipinnan ja kattolistoiksi valitsen vähän kauniimman kuin nykyinen rima. Verhoratkaisu on vielä vähän avoin, laitanko kiskon koko leveydelle vai vain sivuverhoja varten. Koko leveydeltä tulisi verhotagon pituudeksi 5 m! Täytyy sitä vielä pähkäillä ja käydä katsomassa eri vaihtoehtoja. Minulla on kauniita sivuverhoja, jotka täytyy vaan sovittaa uusiin ratkaisuihin. Purkutyötä riittää koko viikoksi.