Kattoremontista se kaikki alkoi...

Meillä taloyhtiössä teetettiin vesikattoremontti, se alkoi jo pari vuotta sitten ja valmistui viime keväänä. Kesti pitkään erinäisten ongelmien takia. Meidän perheessä oltiin sitä mieltä, että monta vuotta vuotanut kattoikkuna vuorataan umpeen, ja niin tehtiin, vaikka monet asukkaat olivatkin toista mieltä. Ei vuoda kattoikkuna enää. Remontissa piti poistaa huippuimurikotelot katolta ja se imuri oli suorassa yhteydessä liesituulettimeen. No rikkihän se liesituuletin meni taikka sen moottori. Siispä hankittiin uusi liesituuletin jo yli kolmekymmentä vuotta palvelleen tilalle. Ja tietenkin se oli erikokoinen. Niinpä laatoitukseen jäi kammottavat aukot.

Kauan katselin tuota, tai olihan se aika lailla piilossa kuomun alla. Nyt kumminkin syksyllä päätin tehdä asialle jotakin. Kävin paikallisissa rautakaupoissa; toisessa niistä ei ollut myyjää mailla ei halmeilla. Kysyin lähtiessäni, että ovatko myyjät pelästyneet runsasta asiakasmäärää, kun ei yhtään myyjää ole paikalla. Kassaneiti vähän ihmetteli, mitä tarkoitan. Sanoin vaan ettei ole aikaa kovin kauan odotella myyjiä.  Toisessa rautakaupassa ei ollut haluamiani materiaaleja. Siispä lähdin paikalliseen keittiökalustemyymälään.Olin päättänyt ostaa levyn välitilaan. Paikallinen keittiökalustemyymälä Huusholli antoi sopivan tarjouksen asennuksineen välitilalaminaatista. Valitsin väriksi matta valkoisen ja olen ainakin vielä tyytyväinen valintaani. Luin ohjeista, että puhdistukseksi riittää pyyhkiminen tavallisella puhdistusaineella - ei hankausaineilla.

Jos olisi ollut taitava mies kotona, olisi välitilalaatan voinut asentaa itsekin. Se liimattiin suoraan laattojen päälle. Levyt tulivat valmiiksi mitattuina ja leikattuina tehtaalta. Tarvittiin asennuksessa tietysti myös sähkömiestä, kun molemmilta sivuilta piti poistaa ja asentaa uudestaan seinävalaisimet. Laatan asentajan laskussa jäi vähän ihmetyttämään summa ylimääräisestä tuntiveloituksesta, kun työ kesti alle kuusi tuntia. Ihmettelin, mutta  maksoin.

Nyt on siisti laatta välitilassa. Keittiö "valaistui" kummasti, vielä harkitsen seinien maalausta ja lattiamateriaalinkin voisi uusia. Mutta hengähdetään hetki ja harkitaan rauhassa seuraavaa muutosta.

Vanhasta uutta

Lähes kymmenen vuotta vanha terassin laudoitus oli parhaat päivänsä nähnyt. Painekyllästetty lauta oli jo harmaantunut ja oli aika uudistaa. Otimme laudoituksen kokonaan pois. Silloin huomasin, että laudat ovat melko hyväkuntoisia. Siispä  putsasimme laudat, tihensimme tukilaudoitusta ja ruuvasimme laudat toisinpäin paikoilleen. Kesälomalla ollut poikani toimi "remonttireiskana". Sen jälkeen vielä öljysin terassin ruskealla puuöljyllä. Ja hupsista... terassi näyttää hyvältä ja kelpaa minulle. Tässä oli tämänkertainen ekoteko - ei turhaan ostettu taas uutta.

Puutarhassa kurpitsojen satokausi alkamassa. Jostain syystä ne on poimittava melko pieninä - muuten alkavat mädäntyä päästä, etenkin vihreä lajike. Mistäköhän johtuu.

Hiihtolenkiltä kevätsiivoukseen

Tänään oli tehokas päivä. Ensimmäiseksi kaikki irroitettavat tekstiilit ulos tuulettumaan. Aurinko jo vähän paistoi kun lähdin hiihtolenkille ennen kahdeksaa. Yön pakkasen jälkeen latu oli vielä hieman jäässä. Parempaa hiihtokeliä on vaikea kuvitella, jos ei lasketa mukaan ladulle varisseita havuja; hanki kimalsi, talitintit hyppivät viserrellen puissa, orava loikki ladun yli, muutama jo minuakin aikaisemmin lähtenyt hiihtäjä tuli vastaan. Reilun kymmenen kilometrin lenkillä tuntui kuin olisi ollut Lapin kairoilla – puuttui vain tunturit ja kuukkelit.

Hiihtolenkin jälkeen pistin hihat heilumaan ja sain kevätsiivoukseni tehdyksi. Nyt voin nauttia muutamasta lomapäivästä  - pientä järjestelyä vielä.



Amppeli on toistaiseksi seinällä



Piristystä  tulppaaneilla



Remontin jälkeen olen hyvin tyytyväinen uusiin kattolistoihin. Vaikkakin uudetkin listat ovat melko kapeat, ovat ne aivan toista maata kolmekymmentä vuotta vanhojen rimojen rinnalla. Listat on kiinnitetty taidokkaasti, siitä kiitos remonttimiehelle.







Taulujen kiinnittäminen on aina se haastavin puoli, täytyy vaan vaihtaa taulujen paikkoja, jos silmä ei totu uuteen järjestykseen. Totesin taas kerran, että tavaraa on aivan liikaa. Nyt ei kaikelle löytynyt paikkaa. Luulenpa, että kirpputori kutsuu muutamia esineitä.

Elefantille löytyi paikka uudistetussa olohuoneessa















Remonttihaasteita

Voisiko kodin pintaremontti joskus sujua jouhevasti? Vastaan muutaman remontin kokemuksella, että ei. Tilaan ammattimiehen ja sovitaan, että pintojen tasoittaminen ja katon maalaus kestää kaksi päivää. Se kestää kaksi ja puoli päivää. Työn lopputuloksesta olisi vähän sanomista, mutta olkoon. Ihmettelen, eikö ammattimiehellä, jolla on oma firma, ole luonnostaan työkaluja ja perustarvikkeita työn suorittamiseen. No ei ole. Itsekään tuota hommaa ei osata tehdä, rahalla saa.

Koska seinäpintojen tasoittaja ei osaa tapetoida, tilaan uuden ammattimiehen. Osaan itsekin tapetoida ja olenkin tapetoinut viimeksi makuuhuoneen. Hyvä siitä tuli. Nyt vaan tuntui siltä että voimani eivät riitä suuren tilan tapetoimiseen. Työ käy käsien ja niskojen päälle. Ostan mahdollisimman helposti tapetoitavaa paperipohjaista vinyylitapettia. Pintaa on toki vajaan yhdeksän tapettirullan verran. Sovimme ammattimiehen kanssa, että työ kestää vajaat kaksi päivää. Enhän voi tietää kuinka monta tuntia ammattimies on työssään, koska itse en ole kotona. Työ kestää kolmatta päivää, ainakin melkein. Kattolistat ja reunojen siistiminen tehdään kolmantena päivänä. Kysyin tilatessani, voidaanko sopia kokonaisurakasta. Ammattimies sanoo, että se on yhtä kallista urakka- tai tuntityö. Suostun tähän, rahalla saa.

Odotan että ammattimies tekee työnsä loppuun huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Vaikka on kyseessä vain olohuone-eteistilan pintaremontti, aiheuttaa se haasteita kodin toiminnoille, ja kaikki huonekalut on siirretty pois taikka peitetty muovilla.

Mutta kun kaikki on valmista, teen perusteellisen kevätsiivouksen kodissani ja nautin kevään tulosta. Käyn ostamassa itselleni kukkia, nautin pullakahvit ja ihastelen puhtaalle tuoksuvaa kotiani. Kunpa se päivä olisi pian!

Hiihtolenkin jälkeen remonttihommiin

Tänään on ollut ihastuttava kevätpäivä – muutama aste pakkasta, aurinko paistaa ja hanki kimaltaa. Tein aamulla reilun 20 kilometrin hiihtolenkin. Kävin saaressa katsomassa sukulaistytön kesämökkiä; terassin edestä olivat jo lumet sulaneet, valkoinen pupu loikki pihassa. Tuoksui keväältä.

Hiihtolenkki oli muuten hauska, mutta tuuli oli tuonut ladulle oksia ja havuja, melkoista tökkimistä paikoitellen. Ehkäpä tällä lenkillä kunto nousi, ainakin väsyin.

Nyt odottaa olohuoneessa iso työmaa; pitää poistaa kaikki taulut seiniltä, verhokiskot, lattia- ja kattolistat jne. Olen vihdoin päättänyt, että 80-luvun lastulevyseinät saavat uuden ilmeen, nyt haluan peittää kaikki raot seinissä, ehkäpä levyt ovat jo sen verran ”eläneet”, että voidaan tilkitä rakennusvaiheessa jätetyt raot. Ja olen kyllästynyt verhokoteloon – se saa nyt lähteä. Olen tilannut remonttireiskan ensi viikonlopuksi, mutta hänen työtään nopeuttaakseni teen valmistelevaa remonttia.



Tästä lähtee verhokotelo pois.



Mikähän ”villitys" oli 80-luvulla, kun kaikki seinät piti levyttää lastulevyin ja joka huoneeseen tehtiin raskaat verhokotelot.. Nyt kun katson tuota ikkunaseinää ilman verhoja, se näyttää tosi rumalta. Seinät tulevat saaman valkoisen tapettipinnan ja kattolistoiksi valitsen vähän kauniimman kuin nykyinen rima. Verhoratkaisu on vielä vähän avoin, laitanko kiskon koko leveydelle vai vain sivuverhoja varten. Koko leveydeltä tulisi verhotagon pituudeksi 5 m! Täytyy sitä vielä pähkäillä ja käydä katsomassa eri vaihtoehtoja. Minulla on kauniita sivuverhoja, jotka täytyy vaan sovittaa uusiin ratkaisuihin. Purkutyötä riittää koko viikoksi.