Koukuttaa

Nimittäin, kun keksin "tuhota" jämälankoja isoäidinneliöihin, ei meinaa malttaa lopettaa. Tai täytyy lopettaa kun langat loppuvat. Minulla on kova vimma saada kaikki langat hävitettyä tavalla tai toisella. Loput vien kirpputorille, ellei kukaan lankahamsteri Facebook-ryhmässä halua niitä. Olen nyt taas kerran aloittanut tavaroiden karsimisen, ja tällä kertaa langoista. En toki aio lopettaa käsitöiden tekoa, mutta ostan lankoja vain silloin, kun tiedän mitä olen tekemässä. Siksi on alennusmyynnitkin jääneet täysin väliin, kun en ole keskinyt mitä tarvitsisin.

Olen valinnut värit neliöihin aivan sattumanvaraisesti. Vasta yhdistämisvaiheessa katson värejä - tai sitten en. Kirjava tilkkutäkki tulossa.

Jämälankaprojektia

Edelleen on lankoja korissa. Vähitellen saan kaikki langat käytettyä. Olen ostanut vain sukkalankaa. Minua ahdistaa suunnattomasti, jos lankakori täyttyy nyssyköistä, jämät on saatava kudottua ja virkattua. Miten liekin nyt eläkepäivinä iskenyt tarkkuus (en haluaisi sanoa nuukuus), vältän kaikkea ylimääräistä tavaroiden ostamista ja keräämistä. Entistä enemmän minuun on iskenyt kierrätysvimma; harkitsen, askartelen, lajittelen ja kierrätän.

Tämän neuleen mallin otin Novita Talvi 2013 -lehdestä. En noudattanut ohjetta muuten kuin silmukoiden ja kuvion suhteen. Lankana käytin jokin aika sitten Huutonet:stä ostamaani lankaa, josta olen aikaisemmin tehnyt ponchon. Tämä on jotakin sekoitelanka.  Ohjesta poiketen tein hihat ja pituudeksi sen mihin langat riittivät. Olen tyytyväinen kun nämä langat ovat loppu.

Nyt meillekin on vihdoin saatu lunta, joten tänään hiihtämään kipakassa pakkasessa. Taitaa olla noin 20 astetta.

Ei mennyt niinko Strömsössä...

...nimittäin toffeen teko. Tein netistä löytämäni ohjeen mukaan ihan keittolämpötilaa myöden. Siis keitin seosta kunnes lämpötila nousi yli 110 astetta, itseasiassa 113 asteeseen. Seoksessa oli kondensoitua maitoa, siirappia, sokeria, voita, vettä, ripaus suolaa ja vaniljauutetta. Ei vaan jähmettynyt, mutta siitä tulii hyvää kinuskia, jonka pakastin pienissä vuuissa. Syödään sitä sitten pakastettuna vaikka lusikalla:)

Tekemästäni huulirasvasta sen sijaan tuli hyvää. Levittyy hyvin huulille ja jopa maistuu hyvältä. Huulirasvan tekoon käytin kookosöljyä, kaakaovoita, mehiläisvahaa ja kaakaojauhetta.
Täytyy tehdä vielä toinen satsi. Mehiläisvahan löytäminen oli haasteellista, mutta lopulta sain sitä tilatuksi Ruohonjuuren nettikaupasta

Tekaisin vielä englantilaisen hedelmäkakun jota tuunasin suklaarouheella sekä suolaisen piirakan kylmäsavulohesta. Suolaisten piirakoiden pohja on minun mielestä parasta kun tekee itse; 100 g voita, 2,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl vettä. Hyvää tulee noin. On tainnut vähän tärähtää tämä kuva.

Nyt on joululeivonnaiset tehty pullaa lukuunottamatta. Leivon sen huomenna.

Joulukuusen virkaa hoitaa tänä vuonna pihakuusen alimmat oksat. Elikkä kävin katkomassa pihakuusesta oksia ja laitoin ne maljakkoon. Omia virkkaamia ja huovutettuja kuusenkoristeita oksille. Ja siinä se on minun joulukuusi.

Tänä jouluna tontut ja pukit saavat jäädä varastoon odottamaan tulevaa.

Kaikenlaista uutta olen kokeillut. Aikaa on, kun en juokse kaupoissa lahjojen perässä! Ja viikkosiivouskin on jo tehty.

Mihin tämä aika menee...

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Mutta kun on niin paljon kaikkea tekemistä; askarteluja, kutomista, syyssiivousta sisällä ja ulkona, suunnistustapahtumia, orkesterin assistentin hommia. No löytyyhän noita selityksiä.

Iltaisin useimmiten pistän television kiinni, kun tulee ajankohtaisohjelmia, jotka ovat muuttuneet sävyltään ikäviksi. En jaksa kuunnella joopas eipäs -väittelyä. Jos maallamme menee huonosti ja pitää karsia kustannuksia itse kunkin, niin miksi se on niin vaikeaa ymmärtää. Jos olemme eläneet ja elämme yli varojemme, niin onhan aivan luonnollista, että  karsitaan. Hitaasti vaan toimenpiteet etenevät. En tästä aiheesta viitsi ottaa enempää kantaa. Kudoin muuten turvapaikanhakijoille kaksi paria villasukkia ja lähetin SPR:lle. Toivottavasti lämmittävät.

Opettelin tekemään kahvipusseista kasseja ruutupunonnalla. Ja ensimmäiset tekeleet ovat valmiina. Koekappaleet. Ompelu-/sidontalanka ei ollut paras mahdollinen. Käytin nailonnarua ja se on liian terävää. Täytyy seuraaviin löytää sopivaa puuvillalankaa. Ohjeet hain  Facebookin ao. ryhmästä.

En yrittänytkään näissä saada mitään kuviointia kohdilleen. Sattumanvaraisesti tein. Kahvipussi neljään osaan, ja siitä suikaleet taitettuina kolmeen.

Vielä on kesää kumminkin jäljellä. Myöhäiset kukkijat puutarhassa, taikka pitäisi sanoa että myöhäisestä kesästä johtuvat kukkijat vielä nostavat päätään. Lyhtykukkien tosin kuuluukin olla loistossaan tähän aikaan.

Rosmariinini oli kasvanut suureksi. Osan siitä kuivasin ja osan pakastin öljyssä. Löysin ohjeen, jossa kerrottiin kuinka pakastus onnistuu. Jääpalakuutiolokerikkoon laitetaan noin puoleen väliin saakka tuoretta rosmariinia ja öljyä päälle. Peitetään kelmulla jäädytyksen ajaksi. Kumosin "jääpalat" pakastusrasiaan ja otan sieltä tarpeen mukaan liharuokiin.

Öljy muuttui jäätyessään valkoiseksi.

Tonttuilua

Tonttuarmeija kasvaa vielä kolmella, kun tämänpäiväiset ovat kuivuneet. Käytin näihin betonitöihin kuivabetonia S100, ensi kerralla voisin kokeilla 30:stä. Mutta ehkä se ensi kerta on vasta tulevana keväänä. Maalasin tonttujen lakit punaisiksi ja meinasin vielä käyttää myös harmaata väriä, mutta katsotaan.

Hassunkurisia tonttuja

Kuivumassa.

Polvisukkien sisään betonimassaa ja vähän narulla sidotaan nenää ja lakkia. Ei tämä muuta vaadi.

Tein myös muutaman betonituikun vanhoista pitsiliinoista. Ja tässä raparperinlehtikulho vielä hieman keskeneräisenä. Saa vielä lakkaa pintaan.

Puutarhakoristeita tulevalle puutarhakaudelle.

Betonikokeilua

Olen ihastellut Facebookin ryhmissä ja netissä muutenkin toisten tekemiä betonijuttuja. Pitihän minunkin kokeilla, kun kuivabetonia oli vähän säkin pohjalla. Tein kuivabetonista löysän "taikinan" ja liotin puuvillapitsiliinaa niin, että se oli kauttaaltaan betonimassan peitossa. Asetin betoniliinan kukkaruukun päälle kuivumaan. Ja alla on lopputulos, myös kynttilänvalossa.

Kuivabetonin olisi voinut siiviöidä veteen, niin olisi tullut varmaan parempi lopputulos. Taidan jatkaa näitä kokeiluja, kunhan löydän kirppiksiltä sopivia puuvillapitsiliinoja. Varastoissani olvevia pitsiliinoja en raaski tuohon käyttää, ja luulen että puvillalangasta virkatut liinat sopivat parhaiten tähän.

Hyvä, paha aurinko

Ollaan saatu nauttia kauniista kesäpäivistä pitkään ja aurinkoa on riittänyt. Ei saisi valittaa, mutta aurinko tekee minut saamattomaksi ja veltoksi - mitään ei tahdo saada tehdyksi loppuun saakka. Siltä ainakin tuntuu.

Tänään vihdoin sain maalatuksi kuormalavat, aikaisemmin olin sipaissut pohjamaalia. Jätin siniseksi petsatut eurolavat ilman maalia. Katson myöhemmin jos kaipaavat ehostusta. Ja toisaalta eihän nuo lavat näy tässä minun tapauksessani. Vinhaa pintaan.

Siis tästä tulee pieni sohva terassilleni. Vielä puuttuu superlonpatja, jonka päällystän kankaalla. Etsin kirpputorilta tai kierrätyksestä sopivaa superlonpatjan palaa, Päällimmäiseksi tulee nuo räsymatot, jotka ovat nytkin paikallaan. Katkaisin pitkän maton ja sain siitä sopivasti kaksi pätkää.

En kiinnitä lavoja mitenkään toisiinsa, niin on helpompi laittaa "sohva" talviteloille.

Olen kesän aikana kutonut matkoilla muutaman sukkaparin ja pari sytomyssyä. Tässä viimeisin sytomyssy valmiina lähetettäväksi tarvitsijalleen.

Säätiedotus lupaa sateita loppuviikolle. Luonto todella kaipaa vettä. Ja siitähän pitävät myös sienirihmastot. Hyvää sienisyksyä odotellessa muutamia kanttarelleja olen onnistunut löytämään.

Tuunausta ja näyttelyitä

Eilen aloitin kuormalavojen tuunauksen terassin sohvaksi. Tosin en päässyt asiassa paljonkaan eteenpäin, Vasta pohjamaali on sivelty kuormalavoihin. Mutta tästä se alkaa. Kuormalavat vol. 1.

Sutimisen jälkeen lähdin Kaustiselle ja Veteliin taidenäyttelyihin. Kaustisella on mielenkiintoinen kokoelma Tapio Wirkkalan posliinia Rosenthalille. Joitakin tuttuja esineitä vuosikymmenten takaa, kaunis näyttely käyttö- ja koriste-esneitä.

"Tapio Wirkkalan suunnitteleman Rosenthal-esineistön pitkä tie Kaustiselle alkoi keväällä 2014. Toimitusjohtaja Pekka Brummer Laitilasta oli tuolloin sattumoisin yhteydessä Kaustiselle lehdistöneuvos Pekka Kivelään, joka kertoi Kaustisen Kulttuuri Oy:ssä syntyneestä ajatuksesta juhlistaa vuonna 2015 Tapio Wirkkalan syntymän satavuotisjuhlia."

Näyttelyyn voit tehdä kurkistuksen myös Kaustisen Kulttuuri Oy:n nettisivuilta.

Yksi lemppareistani Wirkkalan näyttelyssä, vitriinin lasi heijastaa.

 

Taiteilija Juhani Palmun töitä oli esillä myös Kansantaiteenkeskuksessa, perinteistä ja vähän uuttakin Palmua.

Vetelin Taidekartanossa on lähinnä harrastelijataiteilijoiden töitä esillä, mutta myös muutaman ammattilaisen. Kannattaa poiketa sielläkin, jos osuu matkan varrelle.  Vaphat Färit -näyttely

Ja taidepläjäyksen jälkeen suunnistusta Perhonjokilaakson iltarasteilla. Rastit löytyivät ja hiki tuli.

Ja pihassa kukkii pionit ja unikot:

 

Lämpimämpää odotellessa...

Poimin vasta nyt ensmmäiset nokkoset ja ryöppäsin ne. Taisin viime vuonna olla paljon aikaisemmin liikkeellä. Nyt on parasta nokkosten keruuaikaa. Taidanpas hyödyntää illan suunnistusreissun myös nokkosten keruureissuna.

Pihalla kukkivat tulppaanit. Nyt ovat vuorossa pitkät El Nino -tulppaanit, ne ovat "solakoita" ja kauniita.

Viikonlopun askartelukerhon aiheena oli hääkoristeiden väkerrys. Googlasin ohjeita ja löysin muutamat ohjeet paperinaru- ja suodatinpussimateriaaleille. Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä roseetekniikalla kukkia. Eikä se ollut edes vaikeaa, vähän harjoittelua niin kyllä onnistuu. Näiden lisäksi valmistui silkkipaperista pompomeja.

Leveästä paperinarusta taiteltu

Suodatinpussseista

Pajutyökurssilla

Kävin TaitoTalossa pajutyökurssilla. Sain etukäteen ohjeet pajujen keräämiseen; nuoria ensimmäisen vuoden versoja, pitkiä ja taipuisia. Niitä oli vaikea löytää, mutta jonkun verran löysin lähimaastosta (roskapusikosta). Kaikki keräämäni pajut eivät kelvanneet, olivat liian paksuja tai oksaisia. Nyt tiedän kuinka kerään - kurssista oli hyötyä.

Tässä ensimmäinen tekeleeni, tämän on tarkoitus olla "tilataideteos" terassillani. Peruspunontatekniikkaa. Tukinauhat ja paino vielä paikoillaan, taivuttelen reunoja hieman sisäänpäin. Tähän työhön en tarvinnut rautalankaa tai muutakaan sidoslankaa - pelkkää pajua. Punonta aloitettiin keskeltä ja siinä oli alussa apuna pahvi johon "loimet" pujotettiin. Kun toinen pää oli valmis, otin pahvin pois ja jatkoin punontaa keskeltä toiseen päätyyn.

Ja tästä tulee kori, ei koppa vaan "avokori" sankoineen. Puuttuu vaan vielä sopivan notkeita pajuja. Uusi kierros pajumetsään, kunhan sateet lakkaisivat.

Muovilusikka - risain

Tämä ei ole varsinaisesti kierrätysaskertelu, koska jouduin ostamaan muovilusikat kaupasta, niille ei muuten ole käyttöä. Löysin ohjeita netistä esimerkiksi täältä DIY. Askartelukerhomme viikonvaihteen tapaamisessa aloitin liimaamisen vesikanisterin päälle. Mutta kuten minulla usein käy, ei mene niinkuin Strömsössä. Kanisteri meinas sulaa liiman alla ja lusikat valahtivat alaspäin. Tässä olisikin parasta jos sattuisi löytymään sopiva teline kanisterille. Mutta minulle tämä kelpaa, ripustan sen terassin kattoon. sisällä on ulkovalosarja.

Vielä jäi vähän paikattavia koloja, kun lusikat taas loppuivat kesken. Arvioisin että tuohon meni noin 200 lusikkaa

Siis tarvitaan muovilusikoita, liimapistooli ja tyhjä vesikanisteri, josta on pohja leikattu pois. Ja kärsivällisyyttä!

Lusikat saisi varmaan siistimmin aseteltua kankaisen lampunvarjostimen päälle. Voisin joskus kokeilla, jos tulee lusikoita kierrätettyinä.

Seuraava suurempi käsityöprojektini liittyykin C-kasettinauhoihin. Mutta siitä tuonnempana.

Virkkausta

Otin vanhat puuhenkarit esille. Päällystettyinä vaatteet pysyvät paremmin ripustimilla. Jämälangoille taas käyttöä. Tein kaksi 14 silmukan pötköå ja ompelin keskeltä kiinni. Sitten vielä pieni tulppa renkaan juureen. Tein kaikki kiinteillä silmukoilla. Vielä löysin kolme henkaria, teen kaikille huput.

Valoisuus tai paremminkin hämäryys muuttaa värejä, yläkuvassa oikea sävy

Olen harkiten käynyt alennusmyynneissä ja ostan vain tarpeellista. Minun jalkani tykkäävät hyvistä kengistä, ja nyt huomasin Riekerit alennuksessa. Nämä ovat mainiot kaupunkikengät,  jaksaa kävellä monta tuntia. Kengissä on laatu tärkeä, etenkin kävelykengissä. Riekerit ovat parhaat minun jaloille.

Aina, kun ostan jotakin uutta, vien pussillisen käyttökelpoisia, puhtaita vaatteita keräykseen - lahjoituksena. Vielä riittää poisvietävää.

Uudenvuoden lupaukset vai päätökset

En yleensä tee mitään uudenvuoden lupauksia, mutta nyt päätin muutaman asian.

Osallistun Vähäsokerinen tammikuu -haasteeseen. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt vähentää sokerin käyttöä,  virvoitusjuomia en käytä lainkaan, makeita leivonnaisia syön vain silloin tällöin. Mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja parantaa entisestään ruokatottumuksiani, lähinnä se tarkoittaa turhien välipalojen ja napostelun vähentämistä tai lopettamista. Marjoja on pakastimissa yllin kyllin. Karkkilakko astui voimaan nyt.  FB:stä löysin Motiviren rakentaman haastekampanjan ja aneistoa voit lukea tästä linkista.

Toinen päättämäni asia on, etten osta yhtään lankaa, ennen kuin olen kutonut tai virkannut  kaikki varastossa olevat langat ja lankanöttöset. Niistä saa vielä sukkia, lapasia ja ehkä vähän suurempiakin neuleita. Mutta varasto on saatava minimiin. Kierrän kaupan lankahyllyt kaukaa. Monta askarteluideaa on myös vielä toteutusta vaille valmiina.

Tässä yksi keskeneräinen, valmistunee viikonlopun aikana. Ja uutta puikoille.

Olen jo viime vuonna luopunut kaikesta turhasta ostamisesta. Niin sehän ei ole mikään uusi päätös.

Koska olen varannut jo kolme suunnistusmatkaa tulevalle kesäkaudelle, täytyy huolehtia myös hyvästä fyysisestä kunnosta. Ja sehän edellyttää lähes päivittäistä liikkumista. Nyt tosin vesisade lannistaa hyvin alkanutta hiihtokautta. Mutta eiköhän lunta vielä tule. Niin ja tuo suunnistusmatkailu edellyttää kielitaidonkin ylläpitämistä, siispä lukemista ei sovi unohtaa


Ei muuta kuin reippaasti toteuttamaan päätöksiä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen

Eilen katsoessani Linnan juhlia TV:stä muistelin vanhempieni osallistumista vastaanotolle vuonna 1959, silloin meillä ei ollut televisiota eikä tainnut tullakaan noin kattavaa lähetystä. Muistan vieläkin äitini ompelijalla teettämän juhlapuvun; tummansininen polven alapuolelle ulottuva puku, jossa oli kaula-aukkkoa koristamassa valkoinen pliseeraus. Siihen aikaan oli harvinaista, että meidän suedulta kutsuttiin maanviljelijöitä juhliin. Tilaisuus on jäänyt "pienen tytön" mieleen.

Askartelukerhomme kokoontui eilen kotiini ja teimme joitakin olkiaskarteluja, ja myöskin virkkauksia oli esillä. Tekniikóita vaihdeltiin puolin ja toisin. Valmistin muutaman olkikoristeen himmeli mukaanlukien. En vielä tiedä himmelin sijoituspaikkaa, kun minulla jo roikkuu yksi omatekemä himmeli katossa.

Aikaansaannokset vähissä

Ainakin mitä tulee tämän blogin päivittämiseen. Aika kuluu kuin siivillä, on koiran ulkoiluttamista, tulevan festivaalin järjestelyjä, orkesteriyhdistyksen tehtäviä, suunnistusta, matkan suunnittelua ja ties vaikka mitä. Syksy on ollut kuitenkin mieluisaa aikaa, ulkoilusäät mitä parhaimmat. Katsotaan mitä vielä syksy tuo tullessaan.

Olen saanut valmiiksi ensimmäisen harjoituskappaleen tölkkiklipsulaukusta. Tämä on pieni iltalaukku ilman vuoria. Mietin vielä pitäisikö laittaa vuori. Mutta tekele tuntuu melko napakalta, vielä vaatii vähän muotoilua ja hihna puuttuu. Sitä en ole vielä päättänyt, millainen kantohihna tähän tulee.

Sulkijakin puuttu, mutta toteutus on vielä hakusessa. Pysyy hyvin kuosissaan ilman sulkijaakin.

Näiden klipsujen virkkaaminen ei kovin helppoa hommaa ole, ainakaan minulle. Ja niiden klipsujen viimeistely virkkauskuntoon vaati monta päivää/iltaa. Ehkäpä seuraava on jo hieman näyttävämpi. Tämä klipsuvirkkaus ei minulla jää tähän yhteen kokeiluun. Materiaalia on vielä jäljellä.

Askartelua

Askartelukerhomme emäntä oli löytänyt Olivia-lehdestä mielenkiintoisen asukuvan. Tässä neule on tuunattu "sähköjohdolla". No siitäpä tulikin idea ommella johtoa vanhaan neuleeseen.

Olivian kuva

Ei omasta neuleestani tullut lähellekään tuollaista, mutta ompelin säästeliäästi johtoa pintaan. Johto on melko ohutta,  huomaamatonta.  Hapsutus puuttuu vielä. Neule on kirpputorilöytö kolmella eurolla. Kuvassa olevat puuhelmet syntyivät myös askartelupäivänä.