Kesän loputtua

Syyskuu on ollut lämmin ja aurinkoinen. Haluan kutsua mennyttä kuukautta vielä kesäkuukaudeksi. Nyt alkaa pikku hiljaa ilma viiletä ja sateleekin. Lokakuu viimeistään tuo syksyn. Vielä syyskuussa puutarhassa kukki karhunvatukka ja mansikkakin työnsi uusia kukkia. Samaan aikaan, kun valmiita karhunvatukoita saattoi poimia.

Daaliat kukkivat pitkälle syyskuulle ja gladiolukset avasivat kukkansa vasta syyskuun puolivälissä. Vieläkin on nuppuisia gladioluksen varsia. Ei edes pienet hallayöt ole niitä pilanneet.

Luumusadosta tuli runsas. Kaiken kaikkiaan sain pienestä puutarhastani hyvin satoa; vadelmia, viinimarjoja, luumuja, marja-aroniaa, yrttejä, lehtikaalia, pensasmustikkaa .... Pitkä talvi aikaa suunnitella, mitä kasvatan ensi kesänä.

Ensi kesälle pitäisi suunnitella, mitä tehdä etupihan pienelle nurmikkopläntille, joka kasvaa huonosti ja sammaloituu. Ehkä kiviä, pensaita, havuja... Ja vielä kun se pihanpuoli on pohjoisen puolella. Siinäpä miettimistä talveksi.

Luonto on syyskuussa antanut parastaan. Paitsi runsaan puolukkasadon, on metsissä runsaasti sieniä mm. kantarelleja ja suppilovahveroita

Ei se näin pitänyt mennä

Kirsikkapuu on kaunis kukkiessaan ja punaiset marjat/hedelmät hehkuvat loppukesän auringossa. Näitä hedelmiä vaanivat muutkin kuin minä. Tänä vuonna peitin puun rastasverkolla viime kesän kokemuksesta viisastuneena. Olin taas rastiviikolla kirsikoiden kypsyessä. Kun palasin, ajattelin tehdä kirsikkahilloa ja muuta hyvää oman puutarhan kirsikoista. Mutta kuinkas kävikään. Rastasverkko suojeli lintujen hyökkäyksiltä. Mutta tänä kesänä olivat ampiaiset päässeet apajalle. Ihmettelin aluksi puolikkaita kirsikoita, mutta pian poimiessa huomasin ampiaisten touhut, kun yksi tarrasi sormeen kiinni. Ja nuo kiusankappaleet olivat kaivautuneet kirsikoiden sisälle ja syöneet lähes jokaisesta puolet pois. Minulle jäi vain puoli litraa näitä punaisia herkkuja. Eipä niistä mitään hilloa tullut, söin tuoreeltaan.

Nuoret tyrnipensaani tuottavat jo pienen sadon. Näihin ei ainakaan vielä ole linnut kummemmin kuin ampiaisetkaan hyökänneet.

Tyrnipensaan lehtiä kuivatan teeaineksiksi.

Ilahduttaa pienen puutarhan lehtikaaletkin, jotka alkukesän kirvahyökkäyksestä ovat selvinneet. Kaalta tulee ihan tarpeeksi.

Sienikausikin on lähtenyt hyvin käyntiin. Ei ihme näiden runsaiden sateiden jälkeen. Jopa kanttarelleja löytyy myös meidän leveysasteilla, ja on niitä löytynyt suunnistusreissuillakin. Virossa oli erityisen paljon kanttarelleja, ei ihme että niitä tuodaan sieltä Suomeen.

Nyt poimimaan hyytelöpuolukoita....

Hyvä sienikeitto

Parasta kehua itse, jos muut eivät huomaa. Siis vähän rohkea otsikko. Päätin keittää sienikeiton kuivatuista korvasienistä ja suppilovahveroista. Keiton valmitus meni näin:

Kuivatut korvasienet liotin  pehmeiksi ja sen jälkeen keitin kahdesti, noin 10 min kerralla, huuhtelin kylmällä vedellä keittämisten välissä ja jälkeen. Suppilovahverot liotin pehmeiksi. Tämän jälken pilkoin sienet pieniksi leikkuulaudalla, vain veitsellä.
Kattilaan laitoin nokareen voita ja öljyä, kuullotin yhden sipulin ja pari valkosipulin kynttä, laitoin sienet vielä hetkeksi kuullottumaan. Sen jälkeen lisäsin kasvislientä noin puoli litraa. Keittelin sienet kypsiksi ja loppuvaiheessa lisäsin puoli pakettia savuporo-Koskenlaskijaa ja lopuksi noin desin ruokakermaa ja edelliseltä päivältä jääneen kermavaahdon. Suurustin hieman Maizenalla. Ja vihon viimeiseksi ripottelin päälle kuivattua lehtikaalta murskattuna. Keitto maistui. Ja kun sitä jäi hieman, niin käytin sen seuraavalla ruoanvalmistuskerralla  lihapullataikinaan.

Sienikeitto

ainekset (huom. en laita tähän määriä kun tein näppituntumalla - maun mukaan)

Kuivattuja korvasieniä
Kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
voita, öljyä
Kasvislientä (tein kuutiosta)
Ruokakermaa
Kermavaahtoa
Koskenlaskija-juustoa
Suolaa
Kuivattua lehtikaalta

Teen toistekin ilman sauvasekotinta, mukava kun keitossa on purutuntumaa.

Sienipiirakka

Tämä on ihan tavallinen sienipiirakka. Sieniä on vain melko vähän metsissä. Löysin tasan viisi lampaankääpää. Piirakkaan käytin lampaankääpien lisäksi viime syksyn kuivattuja haperoita kourallisen. Kuivatut haperot liotin vedessä.

Sienipiirakka

Pohja:

125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
suolaa
3/4 dl kylmää vettä

Nypi taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan, esipaista noin 10 min 225 asteessa. Pistelin piirakkapohjan haarukalla.

Täyte:

noin 5 dl sieniä pilkottuina
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
Nämä paistetaan/kuullotetaan pannulla öljyssä.
Sieniseoksen päälle vuokaan mozzarella-juustoraastetta, ja munamaito viimeiseksi: 2 munaa, 2 dl maitoa, 2 dl juustoraastetta

Paistetaan vielä noin puoli tuntia.

Piirakasta tulisi täyteläisempi, jos käyttää kermamaitoa taikka korvaa osan maidosta kermaviilillä.

Lampaankääpä muuttuu paistettaessa kellertäväksi.

Toivon mukaan sieniä löytyy vielä, eikä tule hallaöitä. Tällä hetkellä sienisato näyttää meidän leveysasteella hyvin niukalta.

Pitkästä aikaa tein myös siemennäkkäriä, ja sehän maistuu pelkän levitteen kanssa taikka ihan ilman.

Suppilovahverot

Nautin näistä syyskuun kuulaista päivistä, sadettakin tulee välillä. Mutta ei haittaa. Kävin katsomassa kaupungin laitamilla, löytyisikö suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä hiukan. Sain ensimmäiset kuivuriin. Kovin pieniä olivat vielä, mutta täytyy ensi viikolla laajentaa reviiriä syvemmälle metsään, jospa niitä löytysi lisää.

Suppilovahverot ovat parhaita sieniä keittoon, ainakin minun mielestäni.

Huomenna osallistun pitkänmatkan suunnistukseen, minulle 10 km metsässä on reilusti ylipitkä. Täytyy katsella ympärilleen sillä silmällä.

Tattirisotto

Kuten olen aikaisemminkin kertonut, suunnistus on siitä hauska harrastus, että marja- ja sienipaikkoja löytyy ihan huomaamatta. Löysin suunnistusreissulla kolme hyvää yksilöä herkkutatteja ja siitähän se ruokaidea syntyi.

Tattirisotto

2 dl risottoriisiä (Arborio)
2 dl paistettuja tatteja
2 dl valkoviiniä
1/2 l kanalientä
1 sipuli
Voita paistamiseen
Ruususuolaa

Reilu pala voita kattilaan ja sinne sipulit ja riisit kuullottumaan, ei ruskisteta. Lisätään valkoviini ja keitetään kasaan niin, että alkoholi haihtuu. Lisätään vähitellen kanalientä samalla sekoittaen. Loppuvaiheessa paistetut sienet. Maustetaan suolalla maun mukaan.Valkoviinin voi tietysti jättää pois, mutta minun mielestä se antaa tietyn aromin risottoon.

 Tämä on vain niin hyvää.

Sieniretkellä

Osallistuin tänään Marttojen järjestämälle sieniretkelle, meitä oli 6 ilmoittautunutta ja vain kaksi tuli paikalle. Saimme "yksityisopetusta". Nyt sieniä on runsaasti metsissä. Vaikka olen melko tottunut sienestäjä, ei opastettu retki ole pahasta. Opin tänään tuntemaan sikurirouskun ja pikkurouskun sekä kehnäsienen. Sienien runsaudesta johtuen poimin ainoastaan pieniä yksilöitä ja ne olivatkin täysin puhtaita. Sain koriini edellä mainittujen lisäksi kangashaperoita, keltahaperoita, voitatteja, kangastatteja, kangasrouskuja, lampaankääpiä ja yhden herkkutatin.

Nyt on sienet puhdistettu. Kehnäsienet kuumensin ja pakastin tulevaa keittoa varten. Tatit ja lampaankääpät ovat kuivurissa. Rouskut ryöppäsin.

Puhdistetut ja pilkotut sienet.

Haperoista valmistin piirakan. Tarkoitus oli tehdä Marttojen ohjeen mukaan, mutta eipäs minulla ollutkaan perunamuusia pohjaksi. Tein taas vähän mukaellen omalla ohjeella.

Haperopiirakka

Pohja:
100 g suolatonta voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta

Nypitään aineet taikinaksi ja laitetaan leivinpaperilla vuoratun  vuoan pohjalle.

Täyte:
Haperoita
2 sipulia
pala purjoa
suolaa
pippuria
purkki kermaviiliä
2 munaa
2 dl juustoraastetta
1 dl persiljasilppua


Paistetaan sienet ja sipulit, maustetaan (esipaistoin haperot ilman rasvaa ennen varsinaista paistoa), levitetään piirakkapohjalle, pinnalle persiljasilppua. Päälle  kermaviili-kananmuna-juustoraaste -seos. Paistetaan uunissa 200 asteessa kypsäksi.

Huvi ja hyöty

Luonnossa liikkuminen on palkitsevaa näin syysaikaan. Tänään aamupäivällä kävin taannoisessa suunnistusmaastossa poimimassa haperoita, ja niitähän löytyi korillinen. Nyt haperot kuivuvat. Osan paistoin heti tuoreeltaan, maustoin sipulilla ja tuoreilla yrteillä. Maukasta paistettujen perunoiden lisukkeena.

Illalla kävin iltarasteilla ja heti ennen ykkösrastia kiinnitin huomioni kirkkaan keltaiseen ryppääseen maassa. Ihania kantarellejahan siinä kasvoi. Suunnistusreissusta tulikin sitten sieniretki. Kuljin rastilta rastille  ja katsoin ympärilleni josko olisi lisää kantarelleja. Löysin yhden muhennoksen verran. Sateen jäljiltä metsä oli märkä ja sen verran nopsaan liikuin, että tuli hiki. Niinpä en enää suunnistuksen jälkeen lähtenyt metsään etsimään sieniä. Hain kaikki 14 rastia radallani, aikaa kului, mutta se onkin sivuseikka.

Vielä on kesää jäljellä

Ja etenkin kun Kokkola oli tänään Suomen lämpimin paikka. Pihalla riittää kukkivia. Syysleimut ja orvokit kukkivat vielä pitkään, ja onhan konnanyrtit ihan nuppuvaiheessa.

Kesäkurpitsan kukat ovat kauniita. Kurpitsoja on kasvanut vähemmän, kaikki kukat eivät tee "hedelmää"

Näistä oman puutarhan antimista syntyi tänään lisuke jauhelihapihveille. Paistoin öljyssä kevyesti porkkanat, palsternakat ja kesäkurpitsan. Hyvä vaihtoehto perunoille.

Pieni omenapuu kantaa paljon hedelmiä. Otin keväällä tuen pois kun luulin varren jo olevan tarpeeksi vahvan. Täytynee tukea uudestaan.

Siemenistä kasvattamani kirsikkatomaatit eivät taida ehtiä punaisiksi saakka. Täytynee etsiä ohjeita vihreiden tomaattien säilöntään.

Eilen suunnistusreissulla poimn pussillisen haperoita ja ensimmäisen kerran kokeilin kuivattaa niitä. Onnistuihan kuivatus, vaikka kestikin kauan kuivurissa. Kangashaperoita, isohaperoita ja yksi keltahaperokin joukossa sekä punikkitatti. Sopivasti sataa ja paistaa, niin saanemme vielä hyvän sienisyksyn.

Sienet hakusessa

Tänään iltarasteilla keskityin sienten poimintasn. Kesäflunssa vaivaa ja siksi valitsin neljän kilometrin radan kävelyyn ja pelkästään sienien hakuun. Reilun tunnin samoilin metsässä, tosin löysin kaikki 15 rastia, mutta sieniä vähemmän. Muutaman kantarellin, tatin ja yhden lampaankääpän. Lampaankääpiä olisi ollut enemmän, mutta ne olivat jo liian vanhoja. Muutaman rouskunkin löysin, valitettavasti vain olivat madonsyömiä. Taitaa tulla heikko sienisyksy, kun nytkään en tämän enempää löytänyt. Metsä oli kumminkin oivallista sienimaastoa. Pakko tehdä uusi sieniretki.

Päivän saalis, menee huomenna pannulle.

Astanasta ostamani gladioluksen mukula on kehittänyt kaksi kaunista kukkavartta, en malta olla hehkuttamatta vielä tätä kaunista kukkaa.

Suppilovahvero

Aurinko paistoi, syksyinen metsä helli väriloistollaan, sateisen viikon jälkeen tuntui mukavalta samoilla. Kuusimetsän sammalleisilla mättäillä ja kaatuneiden puunrunkojen  alla lymysi ihania suppilovahveroita. Voiko viikonloppua paremmin aloittaa. Korillinen suppilovahveroita, joista riittää ainekset moneen ruokaan talven mittaan.



Ensimmäinen satsi valmistuu kuivurissa.



Aurinkoista viikonloppua!

Korvasieniä

Tänään aamulenkillä sain vihjeen korvasienten kasvupaikasta ja löytyihän näitä kevään herkkuja. Tosin vielä kasvu on alkuvaiheessa, mutta saalis oli kumminkin yhden keiton verran. Korvasienihän on myrkyllinen. Puhdistin sienet harjaamalla ja laitoin ne talouspaperin päälle kuivumaan. Olen aikaisemminkin kuivattanut sienet normaalissa huoneenlämmössä. Kuivatut sienet säilön purkkiin ja vielä ennen käyttöä liotan sieniä ja keitän kahdessa vedessä muutaman minuutin. Korvasieni keitto tai kastike on vain niin hyvää ja nämä yksilöt pääsevät joulun aikana ruokapöytään.

Puutarhatöitäkin olen tehnyt viikon aikana. Yrttipenkit ja piharuukut odottavat taimiaan. En vielä uskalla istuttaa taimia ulos – on sen verran kylmät yöt näillä leveysasteilla. Monivuotiset  - lipstikka, ruohosipuli, rakuuna ja meirami ovat jo kasvaneet melkoisesti, ja niitä olen jo nyt voinut käyttää ruokiin. Huomasin, että viime kesän salaatti on talvehtinut ja jatkaa kasvuaan myös tänä kesänä (muistaakseni on suolaheinäsalaattia).



Tulppaanit jatkavat kukintaansa