keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Barcelona

Barcelona, Katalonian pääkaupunki tervehtii turistia erittäin siistillä lentoasemalla. Kun astun terminaaliin, en tahdo uskoa silmiäni, kuinka siisti, avara ja kaunis lentoasema on – voin ”peilata” itseäni kiiltävällä lattialla. Täytyy sanoa, että kaunein lentoasema, jossa olen käynyt. Ehkä oma osuutensa on Barcelonassa järjestetyillä kansainvälisillä urheilutapahtumilla. On ollut aihetta siistiä ulkonäköä! Itse Barcelonan kaupunkikin on hyvin siisti, puhdas ja siellä on toinen toistaan näyttävimpiä patsaita, puistoja ja vanhoja rakennuksia. Barcelonassa on vaalittu vanhaa ja vaikka on rakennettu uutta, sopivat uudet rakennukset jopa satoja vuosia vanhojen rakennusten ympäristöön. Ainoa silmiinpistävä ”kauneusvirhe” on 144 metriä korkea lasinen toimisto-/vesitornirakennus Katalonia-aukion laidalla.

Jean Nouelin suunnittelema toimistorakennus -  vesitorni





















Placa de Espana, liikenneympyrän keskellä oleva patsas/suihkulähde























Barcelonassa saa hyvää espanjalaista ruokaa; paellaa, tapaksia, ihastuttavia leivonnaisia ynnä muuta. Hotellin aamiaisella piti hieraista silmiä notkuvan leivonnaispöydän äärellä. Tosin harvemmin syömme aamiaiseksi suklaakakkua, toscaleivoksia taikka muffinseja kaiken muun tavanomaisen aamiaisruoan lisäksi.


Paella oli maukasta

















Barcelonaa sanotaan shoppailijan paratiisiksi – no sitä se tietysti onkin monine kauppakeskuksineen, merkkivaateliikkeineen ja toreineen. Ja espanjalainen ystävällisyys näkyy ja tuntuu kaikkialla. Vaikka on vasta maaliskuu, keväinen kukkaloisto oli jo aistittavissa.





(Kellonaika blogijulkaisuissani on edelleen vääriin, en ole saanut sitä korjatuksi - pitäisi olla 20:12)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Hiihtolenkiltä kevätsiivoukseen

Tänään oli tehokas päivä. Ensimmäiseksi kaikki irroitettavat tekstiilit ulos tuulettumaan. Aurinko jo vähän paistoi kun lähdin hiihtolenkille ennen kahdeksaa. Yön pakkasen jälkeen latu oli vielä hieman jäässä. Parempaa hiihtokeliä on vaikea kuvitella, jos ei lasketa mukaan ladulle varisseita havuja; hanki kimalsi, talitintit hyppivät viserrellen puissa, orava loikki ladun yli, muutama jo minuakin aikaisemmin lähtenyt hiihtäjä tuli vastaan. Reilun kymmenen kilometrin lenkillä tuntui kuin olisi ollut Lapin kairoilla – puuttui vain tunturit ja kuukkelit.

Hiihtolenkin jälkeen pistin hihat heilumaan ja sain kevätsiivoukseni tehdyksi. Nyt voin nauttia muutamasta lomapäivästä  - pientä järjestelyä vielä.

Amppeli on toistaiseksi seinällä

Piristystä  tulppaaneilla









Remontin jälkeen olen hyvin tyytyväinen uusiin kattolistoihin. Vaikkakin uudetkin listat ovat melko kapeat, ovat ne aivan toista maata kolmekymmentä vuotta vanhojen rimojen rinnalla. Listat on kiinnitetty taidokkaasti, siitä kiitos remonttimiehelle.




Taulujen kiinnittäminen on aina se haastavin puoli, täytyy vaan vaihtaa taulujen paikkoja, jos silmä ei totu uuteen järjestykseen. Totesin taas kerran, että tavaraa on aivan liikaa. Nyt ei kaikelle löytynyt paikkaa. Luulenpa, että kirpputori kutsuu muutamia esineitä.

Elefantille löytyi paikka uudistetussa olohuoneessa










sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Remonttihaasteita

Voisiko kodin pintaremontti joskus sujua jouhevasti? Vastaan muutaman remontin kokemuksella, että ei. Tilaan ammattimiehen ja sovitaan, että pintojen tasoittaminen ja katon maalaus kestää kaksi päivää. Se kestää kaksi ja puoli päivää. Työn lopputuloksesta olisi vähän sanomista, mutta olkoon. Ihmettelen, eikö ammattimiehellä, jolla on oma firma, ole luonnostaan työkaluja ja perustarvikkeita työn suorittamiseen. No ei ole. Itsekään tuota hommaa ei osata tehdä, rahalla saa.

Koska seinäpintojen tasoittaja ei osaa tapetoida, tilaan uuden ammattimiehen. Osaan itsekin tapetoida ja olenkin tapetoinut viimeksi makuuhuoneen. Hyvä siitä tuli. Nyt vaan tuntui siltä että voimani eivät riitä suuren tilan tapetoimiseen. Työ käy käsien ja niskojen päälle. Ostan mahdollisimman helposti tapetoitavaa paperipohjaista vinyylitapettia. Pintaa on toki vajaan yhdeksän tapettirullan verran. Sovimme ammattimiehen kanssa, että työ kestää vajaat kaksi päivää. Enhän voi tietää kuinka monta tuntia ammattimies on työssään, koska itse en ole kotona. Työ kestää kolmatta päivää, ainakin melkein. Kattolistat ja reunojen siistiminen tehdään kolmantena päivänä. Kysyin tilatessani, voidaanko sopia kokonaisurakasta. Ammattimies sanoo, että se on yhtä kallista urakka- tai tuntityö. Suostun tähän, rahalla saa.

Odotan että ammattimies tekee työnsä loppuun huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Vaikka on kyseessä vain olohuone-eteistilan pintaremontti, aiheuttaa se haasteita kodin toiminnoille, ja kaikki huonekalut on siirretty pois taikka peitetty muovilla.

Mutta kun kaikki on valmista, teen perusteellisen kevätsiivouksen kodissani ja nautin kevään tulosta. Käyn ostamassa itselleni kukkia, nautin pullakahvit ja ihastelen puhtaalle tuoksuvaa kotiani. Kunpa se päivä olisi pian!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Laukku isoäidinneliöistä

Tein isoäidinneliöistä pienen laukun. Neliöitä laukkuun meni 12 kpl, vuorikankaana käytin verhoilukangasta, vetoketjun ompelin vuorikankaaseen kiinni. Kahvat ompelin vanhasta kangasvyöstä. Kierrätysesine! Ompelukoneeni temppuili eikä muutenkaan ole oikein sopiva tällaisiin käsitöihin. Mutta sainpas laukun tehdyksi. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen – tämä on ensimmäinen tekeleeni.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lyhtykoiso

Tänään kylvin ensimmäiset siemenet. Annospussista pitäisi tulla peräti 5 metriä kukkapenkkiin kasvustoa, kunhan saisin edes puolet tuosta määrästä ”koulintaan”.
Lyhtykoiso on monivuotinen kasvi, joka tekee loppukesällä oranssinvärisiä siemenkotia, ”lyhtyjä”. Lyhtymäisiä siemenkotia voi säilyttää myös kuivattuina ja ne ovat pitkävartisina kauniita kukkamaljakossa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Hiihtolenkin jälkeen remonttihommiin

Tänään on ollut ihastuttava kevätpäivä – muutama aste pakkasta, aurinko paistaa ja hanki kimaltaa. Tein aamulla reilun 20 kilometrin hiihtolenkin. Kävin saaressa katsomassa sukulaistytön kesämökkiä; terassin edestä olivat jo lumet sulaneet, valkoinen pupu loikki pihassa. Tuoksui keväältä.

Hiihtolenkki oli muuten hauska, mutta tuuli oli tuonut ladulle oksia ja havuja, melkoista tökkimistä paikoitellen. Ehkäpä tällä lenkillä kunto nousi, ainakin väsyin.

Nyt odottaa olohuoneessa iso työmaa; pitää poistaa kaikki taulut seiniltä, verhokiskot, lattia- ja kattolistat jne. Olen vihdoin päättänyt, että 80-luvun lastulevyseinät saavat uuden ilmeen, nyt haluan peittää kaikki raot seinissä, ehkäpä levyt ovat jo sen verran ”eläneet”, että voidaan tilkitä rakennusvaiheessa jätetyt raot. Ja olen kyllästynyt verhokoteloon – se saa nyt lähteä. Olen tilannut remonttireiskan ensi viikonlopuksi, mutta hänen työtään nopeuttaakseni teen valmistelevaa remonttia.


Tästä lähtee verhokotelo pois.

Mikähän ”villitys" oli 80-luvulla, kun kaikki seinät piti levyttää lastulevyin ja joka huoneeseen tehtiin raskaat verhokotelot.. Nyt kun katson tuota ikkunaseinää ilman verhoja, se näyttää tosi rumalta. Seinät tulevat saaman valkoisen tapettipinnan ja kattolistoiksi valitsen vähän kauniimman kuin nykyinen rima. Verhoratkaisu on vielä vähän avoin, laitanko kiskon koko leveydelle vai vain sivuverhoja varten. Koko leveydeltä tulisi verhotagon pituudeksi 5 m! Täytyy sitä vielä pähkäillä ja käydä katsomassa eri vaihtoehtoja. Minulla on kauniita sivuverhoja, jotka täytyy vaan sovittaa uusiin ratkaisuihin. Purkutyötä riittää koko viikoksi.


Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista