Askartelua

Askartelukerhomme emäntä oli löytänyt Olivia-lehdestä mielenkiintoisen asukuvan. Tässä neule on tuunattu "sähköjohdolla". No siitäpä tulikin idea ommella johtoa vanhaan neuleeseen.

Olivian kuva

Ei omasta neuleestani tullut lähellekään tuollaista, mutta ompelin säästeliäästi johtoa pintaan. Johto on melko ohutta,  huomaamatonta.  Hapsutus puuttuu vielä. Neule on kirpputorilöytö kolmella eurolla. Kuvassa olevat puuhelmet syntyivät myös askartelupäivänä.

Joka vuosi sinne pitää mennä

Satoi tai paistoi niin Juthbackan markkinat joka elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna on must. En tiedä miksi - ehkä nostalgia-kaipuu vai mikä lie, mutta pitää päästä hiplaamaan vanhoja tavaroita. Ja tällä kertaa kaatosade yllätti, kojut hiljenivät ja niinpä oli parasta lähteä kotiin. Ehdin kumminkin kiertää miltei koko alueen. Olihan siellä taidelasia, Arabian astioita, taidetta, huonekaluja, autojen ja traktorien varaosia ja ties vaikka mitä. Vaikkakin näytti kuin olisi ollut viimevuotiseen verrattuna vähemmän tarjontaa. Tässä muutama kuva, jotka ehdin ottaa ennen sadetta.

Juthbackan markkinat ovat avoinna vielä huomiseen iltaan saakka - siis läpi yön. Ja ne omat ostokset. Nämä maksoivat yhteensä kolme euroa; kaksi lehmiaituuksen posliinista tolpannuppia ja sukkula. Näissäkin on sitä "jotakin".

Kotiintullessa valmistin Puolan matkalla aloittamani kämmekkäät. Oma ohje. Lankana on mummon varastosta löytynyttä Valvillan Superwash -Purppuri-villalankaa, joka vyötteen mukaan on maksanut 8 markkaa 25 penniä aikanaan.

Nupista asiaa

Juthbackan kirpputorilla minulle tuli ahaa-elämys. En ollut tiennytkään, että entisajan sähkötolppien posliininupit ovat Arabian valmistamia. Nyt tiedän. Hankin niitä kaksi itselleni, en vaan vielä tiedä mitä tekisin niillä. Ehkäpä laitan ne seinään kukka-amppelin pidikkeeksi...saas nähdä.

Tavaraahan tuolla Juthbackan kirpputorilla on aivan mielettömästi, kaikkea tarpeetonta ja tarpeellsta. Hintataso design-esineissä ei ole kirpputoriluokkaa. Posliininupit maksoivat 3 euroa kappale, kun niissä on pitkä ruuvi mukana. Löysin myös kaksi kouluaikojeni mustepulloa. Muistelen, etten ollut kovin hyvä kaunokirjoittamaan mustekynällä ja joskus edessä istuva poikaviikari tönäisi pullon kyynärpäällään nurin. Oli se melkoista töhertämistä.

Kuvassa näkyvä alumiinikauha on samanlainen kuin kotonani oli kastikekauhana, tuon kauhan laitan vitriinikehyksiin.

Ehkäpä taas ensi vuonna palaan Juthbackaan ja teen tarpeellisia löytöjä.

Onko vaatekaappisi ylipainoinen?

Näin otsikoitiin maakuntalehdessä naapurikaupungissa pidettävä vaatteiden kierrätysen ja kestävän kehityksen tapahtumaviikko. Mietin jo osallistumista tapatumiin, mutta katsotaan ehdinkö. Loistava tapahtuma kirpputoreineen, muotinäytöksineen ja luentoineen "En hållbar och roligare garderob". Paikalliset muodin asiantuntijat esittelevät personallisia asuja, joista osa on hankittu  kirpputoreilta ja tuunattu kantajalleen sopivaksi. Tämä ei ole mikään uusi idea, mutta aina niin ajankohtainen. Tarkotushan on vähentää kaatopaikalle menevää vaatemäärää - kierrättää.

On itsellänikin tarpeellista pysähtyä miettimään, mihin kaikkia, vuosien mittaan hankittuja vaatteita ja asusteita tarvitsen. Tarvitsenko
- 32 käsilaukkua
- 6 röyhelöhuivia
- 22 silkkihuivia
- 9 villahuivia
Kyllä ja Ei!

Osan olen hankkinut matkoilta ja niihin liittyy jokin tarina taikka tunneside, siis haluan säilyttää - näin luulen. Mutta onneksi säilytystilat ovat rajalliset, niin tulee pakostakin tehtyä vähintään kaksi kertaa vuodessa vaateinventaariota ja karsintaa. Ja onneksi on kirpputorit, joihin voi viedä pestyt ja käyttökelpoiset vaatteet. En heitä vaatteita roskiin. Tänään vein kaksi isoa pussillista vaatteita Lähetystorille ja jatkoa seuraa.

Ylipainoinen vaatekaappi!

Retkellä

Tällä viikolla säät ovat suosineet niin marjojen poimintaa, puutarhatöitä kuin retkeilyäkin. Ensin suuntasin askartelukerhon kanssa kohti kesäkodin idylliä poimimaan vadelmia, sieniä ja viinimarjoja. Ja saalista tuli.

 Retkieväillä on hyvin keskeinen rooli retken onnistumiseen....

Ja kaunis maisema levähdyspaikalla ei ole pahitteeksi

Kun marjat oli poimittu, siirryttiin sisätiloihin virkkaamaan bambu- ja hamppulangasta luutuja tai pölyrättejä  -  kuinka vain. Tulihan siitä jonkin moinen...

 

Toinen retkikohde oli Suomen suurimmaksi tituleeratut Juthbackan markkinat - kirpputori. Piipahdin siellä eilen. Ja voi sitä tavaran määrää  -    ruostuneesta rautaromusta vaatteisiin, huonekaluihin, kenkiin ja astioihin. Listallani olivat Riihimäen lasipurkkien kannet. Niitä ei löytynyt - ostin vain peltipurkin!

Tykkäsin, että hintatasokin oli korkea kirpputorilla. No onhan noilla astioillakin tunnearvoa, nostalgiaa.

Juthbacka

Uudessakaarlepyyssä pidettävät Juthbackan markkinat mainostaa itseään Suomen suurimpana kirpputoritapahtumana. Paljon siellä olikin kansaa ja myyjiä laidasta laitaan; käsitöitä, astioita, varaosia, vanhoja tavaroita, romua jne. Voisi sanoa, että napeista huonekaluihin ja muttereista mopoihin. Hauskaa siellä on kierrellä ja katsella. Monen vanhan tavaran kohdalla nousee muistoja mieleen; tuollainen meilläkin oli kotona.... missäkähän se nyt on.

Löysin, tietenkin omasta mielestä tarpeellisia, vanhoja kivoja esineitä: vanhan venäläisen sinkkiämpärin, tyttöpatsaan, Riihimäen Lasin kotitölkin ja muutaman muun kivan pikku esineen. Kannatti käydä.





                            Ämpäriin tulee syysasetelma, kunhan saan valmiiksi. Tyttö kelpaa vaikkapa eteisen pöydälle talveksi ja keväällä puutarhaan.





Jos haluat ja sinulla on mahdollisuus mennä sinne, niin kirpputorihan on auki huomiseen klo 16:een.

Kirpputori

Wikipedian mukaan kirpputorilla tarkoitetaan kauppaa, jossa myydään useimmiten käytettyä tavaraa. Kirpputorimyynti on suosittu tapa kierrättää vanhoja vaatteita ja esineitä ekologisella tavalla. Sen suosio alkoi Suomessa 1990-luvulla talouslaman myötä. Alun perin kirpputorit ovat kotoisin Ranskasta. Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä on ensimmäiseksi käytetty Pariisin pohjoispuolelle, Saint-Queniin  1800-luvun lopussa perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Näin kertoo Wikipedia.

Useissa Euroopan kaupungeissa olen tutustunut kirpputoreihin mm. edellä mainittuun Pariisin ehkä suosituimpaan. Vaikea sanoa, missä on paras tori. Pariisin kirpputori on siisti ja siellä on taidetta, antiikkia, vaatteita, koruja elikkä lähes kaikkea. Useimmilla kirpputoreilla on myynnissä sekä uusia että käytettyjä vaatteita. Parhaat löydöt olen tehnyt ehkäpä Brysselissä – mm. upeita vanhoja puisia valokuvakehyksiä.

Suomalaisista kirpputoreista on vaikea kertoa suosikkiaan, niin hauskoja sekä pieniä että suuria kirpputoreja on ympäri maan. Vuotuiset Juthbackan markkinat Uudessakaarlepyyssä ja Valtteri Helsingissä kuuluvat säännöllisesti käyntikohteisiini.

Kirpputorikansa on iloista ja avointa, siellä ventovieraat vaihtavat kuulumisia ja on helppo aloittaa keskustelua esineiden kautta. Vaikka vieläkin käyttökelpoista tavaraa ajautuu kaatopaikoille, ovat kirpputorit tuoneet aivan uutta ideaa tavaroiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Ehjiä, käyttökelpoisia tavaroita on helppo viedä kirpputorille – jos itse ei halua myydä, voi viedä tavarat hyväntekeväisyyskirppareille. Ekologista.

Koska olen ”laukkuihminen”, kuvissa on mieluisat kirpputoreilta/toreilta ostamani laukut. Punainen on Barcelonan käsityöläistorilta ostettu 25 eurolla, nahkaa.  Ruskea kuvioitu on Hietalahden kirpputorilta 7 eurolla niin ikään aitoa nahkaa. Lohikäärmelaukku on Brysselistä 8 eurolla. Tämä laukku vaan oli niin hauskannäköinen, että menin uudelleen kirpparille, kun en heti saanut sitä tinkaamaani hintaan. Oli pakko ostaa.