lauantai 31. joulukuuta 2011

Uusi Vuosi

...on jo ovella, maa sai lumipeitteen ja vihdoin päästään hiihtämään
myös täällä Pohjanmaan rannikolla.


Talitiaiset löysivät pihapihlajan talipallot.



Toivotan kaikille

Onnellista Uutta Vuotta 2012!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

No onkos tullut kevät....

siltä vähän näyttää kukkapenkissä. Jännityksellä odotan, mitä nousee penkistä, kun on oikea kevät. Nyt näitä ituja pistää esiin sieltä täältä.



Joulu sujui syöden ja leväten. Ennen joulua ostamani jouluruusu ei tykännyt olla meillä ja se kuihtui hoitoyrityksistä huolimatta. Istutin ruusurääpäleen syvälle kukkapenkkiin ulos, maa oli vielä aivan sula joulun aikana. Löysin kukkakaupasta uuden, entistä ehomman jouluruusun



Onneksi myrsky on laantunut tältä erää, jouduimme olemaan ilman sähköjä vain yhden tunnin. Nyt odotellaan kovasti lunta, ehkäpä sataa loppuviikolla.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulua

Joulu on jo ovella...



Joulu on perinteiden vaalimista.
Jouluaattona kuuntelen ja katselen joulurauhan julistuksen Turusta,
Aattolounaalla tarjoan kinkkua, rosollia, perunalaatikkoa, graavilohta, riisipuuroa....



Jouluaaton hartaus on siirtynyt lapsuuteni kirkkoon.
Sytytän kynttilät haudoilla.



Jouluglögiä, joululauluja ja lahjojen avaamista....
Tätä kaikkea on joulu.
Rauhoittumisen aikaa.



Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa
ja
Onnea vuodelle 2012!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

4. adventti

Joulu lähestyy - neljä adventtikynttilää palaa pöydällä, yöllä oli satanut lunta ja maa oli kauniin valkoinen aamulla. 4. adventti kirkastui valkeana. Päivän päälle ilma on lämmennyt ja tihkusi vähän vettä.

Jouluvalmisteluni ovat loppusuoralla, elikkä kaikki mitä haluan tehdä on kohta valmista. Olen "maltillinen" jouluihminen - omasta mielestäni. Vielä on vajaa viikko aikaa viimeistellä ja ehkä vähän askarrella.


Linnut löysivät lyhteeni. Varpuset ja talitiaiset olivat arkoja,
niinpä kuvaaminen piti tehdä varovasti kaukaa..

Kukkakaupasta löysin jouluruusun, uusi tuttavuus meillä. Toivottavasti saan sen kasvamaan ja kukkimaan jouluksi. Lupaavalta näyttää, kun on paljon nuppuja.


Juokse porosein...

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kinkkurastit

Perinteinen Kokkolan Suunnistajien järjestämä kinkkurastit-kuntosuunnistustapahtuma suunnistettiin tänään. Kinkkurastien nimi tulee siitä, että kaikkien osallistujien kesken arvotaan joulukinkku. Luulen, että minua ei arpa suosinut, koska puhelinsoittoa ei ole kuulunut. Hyvä niin (hyvissä ajoin hankittu, perinteinen joulukinkkuni on sulaamassa terassilla).

Tänään ei ollut tietoakaan viimevuotisesta 20 asteen pakkasesta ja lumikinoksista. Nyt maa oli miltei paljas, vähän jäätä ja lunta siellä täällä, lämpötila noin +1 astetta. Niin ne joulukuun säät vaihtelevat.

Pitkästä aikaa oli hauskaa suunnistaa ja joulun tuntua tapahtumaan toivat lyhdyt ja tietysti joulupukki maalialueella. Suunnistuslenkki kivasti katkaisi jouluvalmistelut, jotka omalta osaltani ovat lähes valmiina.


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ruokaa tähteistä..

tai ainakin melkein...
Viikonlopun jäljiltä oli jääkaapissa vielä perunamuusia ja parsakaalen "runko". Muistin jostakin kokkiohjelmasta, että parsakaalen varresta saa hyvän kasvisliemen. Niinpä pilkoin varren suolalla maustettuun veteen, keitin niitä hetken ja lisäsin kuivattuja, liotettuja suppilovahveroita joukkoon. Loppuvaiheessa soseutin sauvasekoittimella (jätin vähän "karkeaksi") ja lisäsin lopuksi Koskenlaskijaa, kermaa ja maizena-suurusta.


Rieskan leivoin Johannan ohjeen mukaisesti; 3 dl perunamuusia, 1 muna, vähän sulatettua voita, n. 3 dl vehnäjauhoja ja ripaus suolaa. Paistoin leipäset uusissa 275 asteessa 8 minuuttia. Tästä ei perunarieska parane!

Leivinpaperi kannattais jättää pois uunipelliltä. Minulla palovaroitin alkoi piipata, kun tietenkin tuo paperi noin kuumassa lämpötilassa vähän kärähti.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

3. adventtisunnuntai

Sisällä sytytin kolmannen adventtikynttilän. Sytyttelen silloin tällöin tuikkuja, mutta muuten pidän enemmän ulkotulista.

Ulkona minulla on useita lyhtyjä ja niissä kaikissa palaa kynttilät koko adventin ajan. Työpaikkani varastossa lojui ruman vihreä romu, lauhdeastian sisus ( vai mikä se oli ). Työkaverit naureskelivat, että tuossa sinulle kiva astia tuunattavaksi. Niin tosiaan olikin. Ruiskumaalasin "pöntön" valkoiseksi ja siitä tuli kaunis kynttilälyhty. Ei uskoisi entiseksi.





torstai 8. joulukuuta 2011

Askarteluja

Tänään maa on valkoisena ja odotan kovasti lisää lunta. Vein jo sukseni liikkeeseen laitettavaksi hiihtoa varten. Toivossa on hyvä elää.

Sitä odotellessa olen yrittänyt näpertää käsilläni yhtä ja toista

Ovikoristeen ripustan yleensä silloin, kun olen saanut "joulun valmiiksi",
 nyt en malttanut sitä odottaa.

Tossut jalassa on kiva tepastella, kun sää kylmenee, 
eikä lattiakaan tunnu silloin enää lämpimältä.



Tossujen ohje on Pellervossa ja havuja taivuttelin muuten vaan. Tein myös havupallon, mutta valo ei riitä hyvän kuvan saamiseksi. Niinpä sen muoto jää lukijan arvailujen varaan. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille, että saisin uuden kameran.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Juhlapäivä

Maassa vähän valkoista kuuraa tai lunta, siniristilippu salossa, sytytämme kynttilät itsenäiselle Suomelle ja niiden muistolle, jotka puolustivat maatamme. Itsenäisyyspäivä - juhlapäivä!

Piparit tuoksuvat keittiössä, jouluntuoksua. Tonttu kellahti pipareiden viereen, hän on tullut meille Tyynelän tonttulasta.



Hyvää Itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Himmeli

Siinä se nyt on, elämäni ensimmäinen itse tehty himmeli. Viimeistä tuunausta vaille valmis ripustettavaksi.


Melkoinen urakka oli saada langat solmituksi valmiiksi kuutioiksi. Ensin liotin olkia lämpimässä vedessä puoli tuntia, sitten katkoin ne kosteana sopivan mittaisiksi.



Tekniikkana käytin kolmion tekoa, 12 oljesta muodostin kuvan mukaisen kolmiokuvion, jonka solmin kuutioksi.


Hauskinta tässä himmelinteossa oli neljän hengen talkooporukka, yhdessä oli hauskempaa. Juttua riitti. Yksin väkertäen olisi saattanut huumori loppua, sen verran hankalaa hommaa oli lankojen solmiminen ja olkien pitäminen ehjinä. Ehkäpä vielä tuunaan tuota tekemääni himmeliä ja lisään siihen pieniä kuutioita. Jos jaksan.

2. adventti

Pöydällä palaa kaksi kynttilää, joulun odotusta. Ulkona ei näytä lainkaan joulukuulta tai siltä joulukuulta, mitä odotamme. Yöllisen sateen jälkeen maa on kostea ja valo ei oikein riitä valokuvaamiseen, tässä kumminkin pihakuusi valoineen


Lähimetsässä on tehty metsätöitä ja siellä oli paljon kuusen oksia maassa. Keräsin niitä ovikranssia varten. Tästä ja muistakin askarteluistani tuonnempana.

Viikonloppuostoksilla mietin kaupassa, ostanko norjalaista merilohta vai suomalaista kirjolohta. Merilohella on ollut pitkä matka, mutta silti päädyin siihen. Enkä pettynyt. Valmistin lohen uunipannulla; pinnalle vain suolaa ja pippuria, kun lohi oli melkein kypsää kaadoin päälle ruokakermaa. Lisäksi valmistin uunissa lohkottuja juureksia: lanttua ja punajuurta. Lanttu- ja punajuurilohkojen päälle ripottelin suolaa ja valutin vähän hunajaa lisäksi pilkoin joukkoon sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Lopuksi vielä oman puutarhan kuivattua timjamia ja meiramia. Pakko kehua, että tämä oli hyvää.


maanantai 28. marraskuuta 2011

Huivi Tonia-langasta

Olin viikonloppumatkalla Vantaalla. Matkani pidentyikin päivällä, niin oli pakko hakea uusi käsityö iltapuhteeksi. Kävin Helsingin Taito Shopissa. Ja sielläkös olikin monenlaisia ideoita uusiin käsitöihin ja askarteluihin. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin vain huivin tekemiseen.

Loin langasta kahdeksan silmukkaa ja kudoin ainaoikein reunasilmukoilla huivin. En käyttänyt huiviin ihan koko lankakerää. Seuraavan voisin tehdä viidellä silmukalla, niin siitä tulisi vähän kevyempi sisäkäyttöön.




Palasin tänään autolla ja olin jo matkalla iloinen, kun Tampereen jälkeen maa oli valkoisena. Mutta ei iloa kestänyt kotiin saakka; Seinäjoen jälkeen ei lumesta ollut tietoakaan, ehkäpä ensi viikolla.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Huovutusta

Olen kovin huojentunut, kun lomani on alkanut ja se jatkuu.... Menin heti viimeisen työpäiväni iltana huovutuskurssille ja aloitin huopahelmien teon. Sormenpäät kipeytyivät, kun tökin neulalla huopapalloja ja välillä lipsahti sormille. Niin hauskaa puuhaa se on, että ehkäpä teen vielä muistakin väreistä.

Merinovillaa pyöritetään palloksi, pistellään huovutusneulalla. Kun pallot olivat sopivan pyöreitä, kastelin ne veteen ja sitten vaan pyörittelin saippuaisilla käsillä kiinteiksi. Tästä ensimmäisestä askartelusta ei tullut ihan tasalaatuista, mutta kumminkin kivannäköiset. Valmistuvat viikonlopun aikana.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Teatterissa

Pidän kovasti Miika Nousiaisen kirjoista ja hänen tavastaan kirjoittaa arkipäivän asioista. Viimeisin Metsäjätti oli kovasti mieleeni. Kävin perjantai-iltana Kokkolan kaupunginteatterissa. Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli saatettu teatteriesityksen muotoon. Täytyy heti sanoa, että luettuna Vadelmavenepakolainen on parempi kuin teatterissa esitettynä. Musiikki oli hyvää, Abban musiikkihan vetoaa aina,  ja roolisuorituksen ihan ok, mutta… .  En pidä siitä, että teatterissa kiroillaan ja huudetaan täysillä. En muista, että kirjailija olisi käyttänyt tekstissään noin vahvoja ilmaisuja. Oli siinä teatteriesityksessä paikoitellen ihan naurettavan hyviäkin kohtia. Jokaiselle jotakin.

Kannattaa käydä katsomassa, makuasioita nämäkin teatterijutut.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Sitten kun....

Minulla on vielä kahdeksan aamua jäljellä, siis työpäiviä tuo määrä. Sen jälkeen koittaa loma ja pidempi loma. Olen jo pitkään sanonut itselleni, että sitten kun.... Sitten kudon aloittamani liivin valmiiksi, villasukat, töppöset, kummitytön vauvalle villapaidan, teen himmelin, askartelen joulukortit, leivon joulupiparit, kirjoittelen ahkerammin blogiani.... Luetteloa voisi jatkaa. Niin miksi sitten, kun ei tarvitse lähteä joka arkiaamu töihin, teen noita. Voinhan tehdä muutenkin vapaa-aikanani. Niin miksi sitten kun.... Tärkeintä on tehdä tässä ja nyt se, mitä haluan taikka jaksan. Joka tapaksessa odotan tuota uutta vaihetta elämässäni.



Matkoilla voi ihailla kauniita maisemia...

torstai 3. marraskuuta 2011

Piirakkaa

Leivon melko harvoin. Silloin kun iske leivontainnostus, on tuloksena jotakin piirakkaa. Niinpä tulevia pyhiä ajatellen syntyi suolaista ja makeaa. Makea on perinteinen mustikkapiirakka; murotaikinaa ja kermaviilitäytettä. Suolaiseen piirakkaan katsoin ohjeita netistä, yhdistelin ja lopputulos on alla:

Tarvitset pohjaan:
kolme keskikokoista keitettyä perunaa
50 g voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
Nypi kuiva-aineisiin perunat ja rasva, levitä piirakkavuoan pohjalle.
Pinnalle:
kuivattuja sieniä (liotettuina ja kevyesti paistettuina)
1 punasipuli
100 g aurajuustoa muruina
1 dl juustoraastetta
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
mustapippuria, suolaa, kuivattua persiljaa hienonnettuna

Paisto 200 asteessa noin puoli tuntia.


Lopputulos oli onnistunut, maukasta on.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Sloveniaa...

Matkoilla nauttii siitä, kun saa hyvää palvelua. Sloveniassa tämä oli mahdollista; kahviloissa ja ruokapaikoissa ei tarvinnut kuin istua pöytään ja tarjoilu pelasi - säästyi tarjottimien kanssa taiteilulta. Ihmiset olivat ystävällisiä.

Ljublijanassa on yliopisto, jossa on noin 5000 opiskelijaa. Siellä opiskelu on luokkamuotoista. Kuvassa yliopiston päärakennus





Slovenian tunnetuimman runoilijan France Preseren patsas Kolmoissiltojen lähellä.



Ljublijassa juostiin maraton matkani aikana. Vaikka sää oli viileä, tapahtumahetkellä 5 astetta lämmintä, juoksivat kenialaiset reittiennätyksen, kolme ensimmäistä alle 2.10.  Juoksu oli mahtavaa seurattavaa, on se helppoa kun on kunnossa. Kuvassa osa kenialaisista valmistautumassa starttiin, keskellä oranssipaidassa voittaja Too.


Ljublijanasta noin tunnin ajomatkan päässä on Bled-järvi ja pieni kylä. Järven rantamilla on jyrkkä kalliovuori, 100 m:n korkeudessa järven pinnasta on Bledin linna. Siellä on pieni kappeli ja museo. Keskellä järveä on saari kirkkoineen. Järvellä pidetään myöskin kansainvälisiä soutukilpailuja. Kaukana tästä paikasta ei ole Planican lentomäki.






Ljublijanassa pienestä koostaan huolimatta oli monta toria ja niillä myytiin vielä orvokintaimia ja muita kesäkukkia. Runsaasti oli myöskin kuivakukka-asetelmia.


tiistai 25. lokakuuta 2011

Ljublijana


Tämän syksyn viikonloppumatkallani suuntasin Sloveniaan. Tämä pieni kahden miljoonan asukkaan valtio on yksi Balkanin helmistä; kauniita maisemia, korkeita vuoria, vesistöjä ja ennen kaikkea pääkaupungin Ljublijanan siisteys pisti silmään.

Arkkitehti halusi taloon Slovenian värit.



Ljublijanan joen laitamilla näkyi jo ruskan värejä, runsaat sateet toivat vuorilta sameaa vettä jokeen.




Yksi monista silloista on lohikäärmesilta




Leivonnaiset olivat herkullisia. Kuvan kermaleivos ei ollut liian makea; pohjassa ja päällä lehtitaikinaa, sitruunakreemiä ja kermaa. Hyvää oli.


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Karpalo

Samoilin syksyisessä metsässä puolukoita etsien, päädyinkin metsälammen reunamille. Siellä höllyvässä mättäikössä ja sammalikossa oli runsaasti valmiita karpaloita. Yöllä oli ollut vähän pakkasta, niin että maa oli kohmeessa, mutta silti oli niin märkää, että meinas ”hörpätä” saappaan varresta.


Karpaloita ja syksyn väriloistoa.



Wikipedian mukaan karpalo on pohjoisten alueiden marja. Tiedot sen terveellisyydestä ja rohtokäytöstä ovat peräisin pääasiassa Venäjältä. Siellä sitä on käytetty lääkkeeksi vatsan happohäiriöissä ja kuumetaudeissa sekä munuais- ja rakkotulehduksissa. Marjalla on myös verenpainetta alentava vaikutus.

Karpaloiden poiminta on hyvin hidasta, sain näitä terveysmarjoja reilut pari litraa. Ensimmäiseksi kerraksi  hyvä saalis, seuraavana viikonloppuna uudestaan…

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tuoksuva lammaspata

Tein tänään Kotona-blogin innoittamana lammaspataa. Marketissa oli vain pakastettuna karitsan lihaa, sitä missä on myös luuta. Jouduin ostamaan reilun puolentoista kilon palan. Mutta ei hätää, siitä syntyi tuoksuvaa lammaspataa ja lopun lihan kypsensin paistopussissa. Senkin takia jouduin turvautumaan kahteen keitokseen, koska minulla ei ole lihakirvestä, jolla olisin saanut luun pienityksi. (tämä on sitä marketissa asioimisen varjopuolia)


Muuntelin vähän alkuperäistä reseptiä. Vaihdoin osan perunoista lanttukuutioiksi. Käytin oman kasvimaan yrttejä; minttua, timjamia, salviaa ja persijaa. Niitä mitä on vielä jäljellä.

Maukasta oli, ja tästä riittää kahdeksi päiväksi. Pataruoka on siitä kiitollista valmistettavaa, että samalla kun ruoka kypsyi uunissa, saatoin järjestellä pihaa talvikuntoon.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Suppilovahvero

Aurinko paistoi, syksyinen metsä helli väriloistollaan, sateisen viikon jälkeen tuntui mukavalta samoilla. Kuusimetsän sammalleisilla mättäillä ja kaatuneiden puunrunkojen  alla lymysi ihania suppilovahveroita. Voiko viikonloppua paremmin aloittaa. Korillinen suppilovahveroita, joista riittää ainekset moneen ruokaan talven mittaan.


Ensimmäinen satsi valmistuu kuivurissa.


Aurinkoista viikonloppua!

torstai 29. syyskuuta 2011

Maa-artisokka

Muutamasta mukulasta on kasvanut komeaa vartta, lähes metrin mittaisia. Onhan siellä pieniä, uusia mukuloitakin juuripaakuissa.



Otin kolme vartta ylös ja sain pari kourallista pieniä maa-artisokkia. Tein niistä maukkaan keiton:
Maa-artisokan mukuloita kuorittuina ja kaksi perunaa. Pilkoin kaikki saman suuruisiksi. Keitin lipstikkasuolalla maustetussa vedessä ja laitoin siihen vielä yhden kasvisliemikuution. Lopuksi lisäsin kourallisen tuoreita yrttejä omasta puutarhasta: persiljaa, minttua, timjamia ja vähän oreganoa. Kypsymisen jälkeen soseutin sauvasekoittimella ja lopuksi lisäsin 2 dl kevytkermaa, kuumensin  koko ajan hämmentäen. Valitettavasti tästä keitoksesta ei ole kuvaa, mutta maku oli loistava.

Jätän maa-artisokat talveksi maahan, ne joita en ehdi tehdä keitoksi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syyspäivää

Pitkästä aikaa oli aurinkoinen syyspäivä. Ilma oli raikas. Aamun puolukkareissun jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Ehtiiköhän ruska kaikkialle ennen lehtien varisemista maahan.



Tuoksut houkuttelevat



Toisaalla puutarhassa leijonankidat jatkavat kukintaa ja laveteli aloittaa kukintaansa




Toiseen kertaan kukkivaa - ihmeen myöhään.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Luumupuu

Kirjoitin blogini alkuvaiheessa, kuinka muutama vuosi sitten toin Taalintehtaalla sijaitsevalta mökiltä kirsikkapuun taimen. Siis kasvatin monta vuotta pensaskirsikkaa pihallani, kunnes hedelmät todistivatkin pensaan olevan luumun. Makeita, hyviä luumuja on erittäin runsaasti puussa taikka paremminkin korkeassa pensaassa. Niitä riittää lahjoitettavaksi myös ystäville.

Makeat luumut valmistuvat vauhdilla.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sohvapöytä

Olen jo pitkään himoinnut 50-luvun funkkissohvapöytää. Sisustukseni ei ole vintage eikä funkkis, mutta tuo pöytä on ollut toivelistalla pitkään. Lauantaina tein todella löydön huutokaupasta ja sain pöydän. Juthbackan kirppiksellä samainen pöytä maksoi kolme kertaa enemmän. Pöytä vaatii pientä laittoa – ehkä uuden lakkauksen, pyyhkäisin nyt vain pölyt pinnasta.

Pöydällä on edesmenneen äitini virkkaama liina ja sisareni maalaamassa posliinimaljakossa ”omat” leijonankidat.


tiistai 30. elokuuta 2011

Konnanyrtti




Iloinen yllätys, kun huomasin että kukkapenkissä aloittaa kukintansa konnanyrtti. Meinasin kesällä perkata taimet rikkaruohoina, kun en heti muistanut viime syksynä ostaneeni konnanyrttitaimia. Kukinta-aika on syys-lokakuu.


Saan nauttia kukista vielä reilun kuukauden




Ensimmäinen sammalpallo on valmistunut.



Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista