Kevään ensimmäiset

Vähäiset lumet ovat huvenneet ja ensimmäiset krookukset kukkivat, onhan ne pakko ikuistaa. Ei aikaakaan niin myöskin helmililjat kukkivat ja krookuksia nousee vielä lisää.

Kamera jäi eilen kerhomme leivontapaikkaan ja joudun ottamaan kuvat vanhalla pikkukameralla. En ole hyvä kuvaaja ja huono kamera ei ainakaan edesauta kuvien onnistumiseen. Mutta näillä mennään. Kerhomme leivontapäivästä voit lukea Kotona-blogista


Kävin SPR:n kirppiksellä ja löysin uusia koristetyynyn päällisiä á 1,20 euroa, vetoketjuineen kaikkineen. Niinpä päätin tehdä pääsiäistyynyn; keltainen pohja ja kiinnitän siihen äitini virkkaaman liinan. Tuo liinan väri on vähän valikoiva, mutta oivallinen pääsiäistyynyyn.

Samalla reissulla löytyi myös kudottu pitsiliina á 40 senttiä. Vaatii vielä pingotuksen ja silityksen, mutta edullinen liina.

Pitsiliinavalikoimani kasvaa, on jo melkoinen määrä.

Kävelyllä

Vaihdoin autoni bensakäyttöiseen. Samaan syssyyn päätin myös korjauttaa polkupyöräni, jotta säiden lämmetessä pääsen pyöräilemään. Kävelin kaupungilta kotiin ja ihastelin kauniissa auringonpaisteessa kaupunkiamme. Vaikka vielä ei puistoissa viherrä, ovat maisemat silti ihan tyydyttävät. Ja Suntin rannalla sorsat näyttivät nauttivat auringosta ja vaikuttivat talven jäljiltä hyvin pirteiltä. Kylätie on kovin hiljainen...

Kevättä

Ihana aurinko paistaa joka päivä, mutta yöt ovat kovin kylmiä. En malttanut odottaa enää vaan poistin kuivat oksat ja havut yhdestä kukkapenkistä. Toivottavasti kasvit selviävät. Tulppaanit ovat jo hyvällä alulla ja narsissitkin ovat nousseet pintaan, samoin muutamat perennat.

 

Puutarhamessuilta ostamani parsan juurakot istutin parvekelaatikoihin. Toivon vaan että ne jatkavat elämäänsä sitten, kun saan ne vihdoin maahan. Kun minulla ei ole kellaria eikä kasvihuonetta, en keksinyt muutakaan konstia säilyttääkseni juuret elävinä. Nyt siirtelen parvekelaatikoita sisälle ja ulos... vielä hetken aikaa.

Bussimatkoilla kudoin kahdet sukat; isot ja pienet. Kotona jatkoin teemaa kutomalla pienet lapaset ja tuosta keskeneräisestä syntyy myssy. Minulla ei ole lastenlapsia, mutta lähisukuun syntyy lisää vauvoja, Näitä pieniä on hauska kutoa.

Nordiska Trädgårdar - Tukholmassa

Osallistuin ensimmäisen kerran Tukholman Älvsjössä pidetyille pohjoismaisille puutarhamessuille. Väkeä lauantaipäivänä oli tungokseen asti. Ja koska en ollut etukäteen tutustunut messuesittelyyn, jouduin tarpomaan ihmisvirran mukana. Kulutin aikaa kahdeksan tuntia, ja loppupäivästä pääsin jo paremmin "ständeille".

Istahdin kuuntelemaan luentoja silloin, kun onnistuin saamaan vapaan paikan. Luennoissa käsiteltiin mm. urbaaniviljelyä elikkä kerrottiin Tukholman puistoihin tehdyistä istutuslavoista,  niihin istutetut kasvit ovat saaneet olla rauhassa - ainoastaan on varastettu yksi basilikan taimi! Kuuntelin myös luentoja siirtolapuutarhoista ja luonnonyrttien keräilystä ja käyttämisestä ruoanvalmistuksessa. Mielenkiintoisia ja aina niin ajankohtaisia luentoja.

Olin messuilla Svanbäckin bussimatkalla ja koska laiva saapui Tukholmaan jo puoli seitsemän, menimme ensiksi Scandic-hotelliin aamiaiselle. Hotellin aulassa oli kauniita kukka-asetelmia, tässä niistä yksi.

 

Pieni otos messuilta:

 

Kuivabetonista voi tehdä muoteilla persoonallisia laattoja

 

Yrttilaatikko ei vaadi isoa tilaa, tämä sopisi puistoihinkin

 

Saviruukut ovat yksinkertaisia ja kauniita

 

Kaikkea voi kierrättää ja käyttää puutarhassa

Ja pianhan on pääsiäinen

.ja kesän juhlissa voisi tehdä näin romanttisia koristeita..

Paitsi pelargonioita messuilla oli runsaasti sipulikukkia, sipuleita oli myynnissä ja oli esillä myös valmiita asetelmia

Ekologinen istutusalusta

 

Parvekenurkkaus voi näyttää vaikkapa tältä

 

Vanhan tuolin uusi elämä pelargonioiden ympäröimänä

..ja sipulikukkia

 

Harjateräksestä tehty kukkakehikko, vaatii hitsaustaitoa.

Hankin messuilta jonkin verran kukkasipuleita, parsan juurakoita ja valmiita yrttejä ynnä muuta pientä kivaa. Aikaista istutuskevättä odotellessa..

Pitsivirta

Hauska ja osuva nimi pitsinäyttelylle - Pitsivirta - tekemistä ja keväistä kauneutta. Näyttelyn ja installaatiot ovat suunnitelleet amanuenssi-museolehtori Kirsi Hänninen ja taiteilija, FM Marjatta Hietaniemi. Pitsivirta-näyttely on esillä 25.5. saakka Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon Kivinavetassa.

Avajaisissa puhunut FT Kirsi Hänninen kertoi mm. pitsien olevan osa sosiaalista kanssakäymistä ja pitsien teon kasvattavan kärsivällisyyttä. On helppo yhtyä hänen sanoihinsa. Niinhän se on; pitsien tekeminen vaatii tarkkaavaisuutta, taitoa ja pitkää pinnaa - siinäpä kärsivällisyys kasvaa, tai pitsiä ei synny lainkaan.

Näyttely on todella upea ja siinä ovat edustettuina eri aikakausien  ja eri tyylisuuntien pitsit kaustislaisista fransuista hienoihin italialaisiin taidonnäytteisiin. Näyttelyssä on vain osa Marjatta Hietaniemen noin 6000 pitsin kokoelmasta.

Maakuntamuseon Kivinavetta, jonka ylisillä on näyttely

 

Alla olevassa kuvassa pitsivirta - Kyrönjoki  - valkoiset pitsit markkeeraavat lumpeita

 ja keskellä värilliset saarella kasvavia puita. 

Näyttelyssä on pitsejä eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehtyjä. Alla olevassa on pitsiä lisätty verhon palaseen, 

miesten verkkopaitaan ja on myös ommeltu kasaan erilaisia koneellisesti tehtyjä pitsejä.

Tämä alla oleva pitsiteos on ehkä näyttelyn upeimpia. Lakanapitsejä kiinnitetty puurimoihin.  Myöskin puun vaaleansininen sävy on tarkkaan suunniteltu. Ja minulle tuli teoksesta mieleen urut, tämän voisi sijoittaa omaan kotiinsa

Tässä pitsimajassa kelpaisi istuskella ja  juoda aamukahvit.

Paljon muuta on näyttelyssä, jota voin lämpimästi suositella. On pitsikoristeisia sohvatyynyjä, sängynpeitteitä, prinsessanurkkaus, taiteilijan merkkaamia lapsuusmuistoja pitsireunaisiin pikkuliinoihin jne.

Herneen versot

Vaikka ulkona näyttää taas tältä viimeöisen lumisateen jäljiltä

niin sisällä joulukorissa kasvavat herneenversot kovaa vauhtia. Kohta pääsen niitä nauttimaan. Liotin ihan tavallisia ruokaherneitä yön yli ja kumosin ne mullan päälle koriin. Tästä alkaa uusi kasvukausi.

Pestokuorrutettua broileria ja muuta hyvää

Katsoin Foxilta 24Kitchen-ohjelmaa viikolla, jolloin Sara valmisti pestolla kuorrutettua broileria. En tehnyt hänen ohjeensa mukaisesti, mutta mieleen jäi vain tuo pestokuorrutus.
Ostin kaupasta vacum-pakatun tuoreen broilerin ja pakasteessa olikin viime kesänä tehtyä nokkospestoa vielä jäljellä. Siispä tein näin

Pestobroileri

Kokonainen tuore  (tai sulatettu) broileri
Nokkospestoa
Suolaa
Kuivattua oreganoa
Sitruuna
Mustapippuria
Loraus öljyä

Poista broilerista selkäranka, painamalla ja saksilla leikaten lopuksi. Hiero mausteet broilerin pintaan, purista puolikkaan sitruunan mehu ja toinen puoli lohkoina broilerin sisään. Valele pinta kauttaaltaan pestolla. Laita uunivuokaan ja paista 150 asteessa reilut kaksi tuntia. (vähempikin aika voisi riittää, mutta minä paistan kanaruokaa aina tarpeeksi kauan varmistaakseni sen kypsyyden).

Nokkospeston olen valmistanut ryöpätyistä nokkosista, pinjansiemenistä, parmesaanista, pippurista ja öljystä. Pakastin peston jääpalamuotissa.

Tämä oli maukasta. Lisukkeeksi paistoin voi-öljyseoksessa raakoja juureksia (porkkanaa, baataattia, lanttua)  ja perunaa. Ja tietysti tarjosin vihreää salaattia, sekä kangasrouskuista tekemääni sienisalaattia.

Jälkiruokana oli Creme Brulee, tästä on tullut jo bravuurini. Teen bruleeta muutaman kerran kuukaudessa ja aina se on yhtä hyvää.

Vain reipas tunti tukevan aterian jälkeen lähdin suunnistamaan ja arvatenkin oli melkoisen raskas metsälenkki. Hauskaa kumminkin oli tarpoa metsässä, yöllä oli satanut ohut lumivaippa.

Suunnistuskausi avattu

Kävin tänään vuoden ensimmäisillä iltarasteilla, nyt ne kantavat vielä nimeään talvirastit. Onhan meillä normaalisti kauden avaus huhtikuun puolenvälin jälkeen siis kuukautta myöhemmin. Kun lunta ei ole ja maastokin miltei kuiva, mikäs on suunnistaessa. Raskaalta tuntui vielä tässä vaiheessa etenkin kun koko talvena ei ole päässyt hiihtämään, lenkkeily on jäänyt kävelyn varaan. Tuli maastossa mieleen ne iskelmän sanat "läähätän ja läkähdyn...". En kumminkaan läkähtynyt, ainahan voi pistää kävelyksi.

Etelä-Suomessa näytti olevan lunta tänä aamuna, Kokkolassa metsä näyttää tältä. Ja tarkkasilmäinen saattaa nähdä myös lastilipun pilkistävän

Ja pihallakin kevään eteneminen näkyy. Perennat nostavat päätään, tulppaanit ovat jo kasvaneet muutaman sentin pituisiksi, ja ruohosipulin kasvusto on myös herännyt..

Nyt illemmalla sateli hieman lunta - hyvin vähän.

Hyvä ja huono ostos

Hyvä ostos ensin. Vähän olen naureskellut sille Zalandon mainokselle TV:ssä, jopa kyseenalaistanut. Mutta sehän toimii, nimittäin Zalandon toimitus ja lupaukset ovat totta - toimitus postikuluitta ja ilmainen vaihto- ja palautusoikeus. Minulla on sellaiset jalat, että on vaikea löytää sopivia kenkiä. Aina ne jostakin painaa ja puristaa. Olin rohkea ja tilasin netistä kengät - Riekerin ballerinat. Katsoin Zalandon sivuilta kokotaulukkoa ja mittasin jalkani ohjeen mukaan - ja onnistuin tilaaman oikean kokoiset. Kenkien toimitus kesti viisi päivää (viikonloppu välissä), ja sain noutaa ne paikallisesta Siwasta saatuani tekstiviestin.

Ja kyllä on hyvät kengät, näillä on ilo kävellä. Sisäpohjat ovat pehmoiset ja päällinen aitoa nahkaa. Kerrankin onnistuin kenkäostoksessa. Jos kiinnostaa tietää, niin hinta on 59,95 euroa, ei postikuluja.

Kenkien väriksi ilmoitetaan ruskea, mutta minusta ne ovat lähinnä harmaanruskeat. En saanut kamerallani oikeaa väriä, melkein oikean. Tässä tapauksessa värillä ei ole väliä, kunhan kengät sopivat jalkaan.

Ja sitten se huono ostos. Marketissa myytiin valkoiseksi maalattuja rottinkikoreja puoleen hintaan. Säilytyskoreja ei ole koskaan liikaa, ajattelin. Keskikokoinen kori maksoi vain 4,50 euroa ja korissa on sinivalkoinen sisuskangas. Mutta. Kun tulin kotiin, huomasin että auton penkillä on inhottavasti valkoista nöyhtää. Sisälle tultuani laitoin korin lattialle, ja kas vain siihenkin jäi kasa nöyhtää - irronnutta maalia. Yritin "tuulettaa" koria ulkona, jotta irtonöyhtä lähtisi pois. Ei siinä auttaisi muu kuin hiekkapuhallus. Hyvä kori, kunhan siihen ei koske ja antaa korin olla siististi hyllyssä. Siis en enää koskaan osta maalattua rottinkikoria. "Siperia" opettaa!

Isompi neule

En ole koskaan tehnyt mitään tunikaa tai hametta neuloen. Mutta nyt olen. Ostin viime kesänä Viron reissulla Saarenmaan torilta aitoa lampaanvilllalankaa. Tämä lanka maksoi muistaakseni 10 euroa/ kilo. Mietin jo hetken mitä siitä tekisin. Lankaa oli muistaakseni puolitoista kiloa ja vielä jäi yksi vyyhti. Löysin Novitan nettisivuilta tämän liivitunikan mallin ja toteutin sen hieman muunnelleen. Ohje täällä. 

Lanka oli pesemätöntä ja tuoksui vähän lampaalle. Pesin jo kertaalleen Marseille-saippualla käsipesuna. Luulenpa että pesen vielä kertaalleen, nimittäin lanka on myös karheaa ja siitä irtoaa pientä nöyhtää. Pesulla saan neuleesta pehmoisemman. Mutta kuitenkin siirrän pesua tuonnemmaksi. jotta voin kuivattaa ulkona.

Tästä taisi tulla liivihame, pituus tuli vahingossa miltei nappiin - noin polviin saakka. Täytyy vai ostaa alushame (en omista sellaista vielä). Novitan ohjeissa minulla on jostakin syystä aina tulkintavaikeuksia. Tässäkin kavennukset eivät menneet ihan ohjeen mukaan, mutta loppusilmukoiden määrä on kumminkin ohjeen mukainen.

Naistenpäivänä

Niin, mitä sanoisin tästä päivästä. En ole naisasianainen enkä muutenkaan tykkää kovin tästä naistenpäivähössötyksestä. Ymmärrän pyrkimyksen edistää maailmanlaajuisesti naisten asemaa ja puuttua niihin epäkohtiin, joita naiset saavat kokea alikehittyneissä maissa. Mutta tämä yleinen hössötys yltäkylläisyyden keskellä; osta kukkia, muista naisia lahjalla, tee sitä ja tätä...Ei sovi minulle. Sinänsä kukkien ostaminen ja etenkään niiden saaminen ei ole mitenkään vastenmielistä. Saadaanko sillä parempia oloja kehitysmaan naisille tai alistetussa asemassa oleville. No ehkä minun ei kannata tästä aiheesta jatkaa, kun ei oikein ole lempiaihe.

Tänään oli kumminkin kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä. En kuitenkaan ehtinyt nauttia siitä ulkona kovin paljon, kun osallistuin orkesterin harjoitusten järjestelyhommiin ja siinäpä se päivä vierähti, vielä kun oli kokous harjoitusten päälle. Tuleehan näitä aurinkoisia päiviä lisää.

Olen vähän tuunaillut Tiimarista ostamaani sohvatyynynpäällistä. Muuten niin tylsä vaalea päällinen sai hieman väriä, kun ompelin jämälangoista kuviointia ihan "omasta päästä". Merkkauslankoja on jäänyt ristipistotöistä.  Onkohan tämä sitä kukonaskelommelta, simppeliä kuitenkin. Vielä on pari tyynynpäällistä odottamassa, täytyy vähän suunnitella.

Sukat

Menneen viikonlopun aikana kudoin valmiiksi kahdet sukat ja ne ovat jo postissa matkalla Etelä-Suomeen. Tokmanilla oli tarjouksessa Novitan 7Veljestä lankaa, kaksi kerää seitsemällä eurolla = 300 g lankaa. Ostin kahta eri punaista sukkalangaksi. Tästä ei enää villalanka paljon halpene. Tarkoitukseni oli säästää nämä langat matkakäsityöksi, mutten malttanut lopettaa kutomista kun kerran aloitin. Onhan vielä toinen kerä jäljellä.

Tein sukat Novitan ohjeella, ohje nettisivuilta pitsisukat, langan kulutus 150 g

Ehdin jo saada toisen sukan valmiiksi, kun huomasin Novitan sivuilta sukkien mittataulukon. Piti sitten purkaa kavennus ja lisätä mittaa. Mittataulukko on hyvä apu neuloessa.

Maukas alkupala

Yhteishyvän ruokaliitteestä sain idean valmistaa viikonloppuna lounaalle alkupalan; avocado/katkarapucocktail. Tosin vain pääraakaineet otin tuosta Yhteishyvän reseptistä, muuten sovelsin omiani.

Avocadoa alkupalaksi

1 avocado
pari salaatinlehteä
pala tuoretta kurkkua
isoja katkarapuja
sitruuna


Avocado, salaatti ja kurkku pilkotaan, sulatetaan katkaravut. Laitetaan ainekset annosmaljoihin, ja puristetaan sitruunasta mehua avocadopaloille.

Kastike:
Turkkilaista jogurttia
Majoneesia
Kuivattua tilliä
Kuivattua meiramia
Mustapippuria myllystä
Suolaa
Tilkka oliiviöljyä

Sekoitetaan kastike ja lisätään annosmaljoihin. Alkuperäisessä ohjeessa on jogurtin tilalla käytetty kermaa.

Pääruokana oli lihapataa, joka valmistui uunissa Taginepadassa. Naudan ulkopaistista tuli oikein mureaa ja maukasta pitkään haudutettuna. Kuivattu chili mausteena sopi oikein hyvin lihan kanssa.

Jälkiruokana oli helppo pannacotta valmistettuna maidosta, kermasta ja Multi-sokerista. Helppoa ja hyvää pakastemarjojen kanssa.

Koiramaiset synttärit

Meidän Raul-koira täytti tänään 11 vuotta.  Päivän teemaan tietysti kuuluu kermakakku ja jotakin muutakin koirahyvää. Valitettavasti Raulilla on vilja-allergia, eikä hänelle voi syöttää kakkua eikä muitakaan "normaaliherkkuja". Niinpä hän sai nuoleskella kakun päältä kaavittua kerma/mascarponevaahtoa - maistuihan sekin. Mustista ja Mirristä löytyi myös kanaherkkuja jotka sopivat Raulin vatsalle, Chicken Stripes..

Ja lahjaakin hetken ihmeteltiin, kunnes Raul sai siitä yliotteen. Ja lelu sai kyytiä.