-

-

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Valkea joulu

Tuihan sitä lunta vaikkakin on suojasää.  Raskas lumi pysyy pensaan oksilla. Toivon mukaan lumipeite pysyy ja vahvistuu. Hiihtokelejä odotellessa.



Hyvää joulua kaikille jotka tätä lukevat!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ei mennyt niinko Strömsössä...

...nimittäin toffeen teko. Tein netistä löytämäni ohjeen mukaan ihan keittolämpötilaa myöden. Siis keitin seosta kunnes lämpötila nousi yli 110 astetta, itseasiassa 113 asteeseen. Seoksessa oli kondensoitua maitoa, siirappia, sokeria, voita, vettä, ripaus suolaa ja vaniljauutetta. Ei vaan jähmettynyt, mutta siitä tulii hyvää kinuskia, jonka pakastin pienissä vuuissa. Syödään sitä sitten pakastettuna vaikka lusikalla:)



Tekemästäni huulirasvasta sen sijaan tuli hyvää. Levittyy hyvin huulille ja jopa maistuu hyvältä. Huulirasvan tekoon käytin kookosöljyä, kaakaovoita, mehiläisvahaa ja kaakaojauhetta.
Täytyy tehdä vielä toinen satsi. Mehiläisvahan löytäminen oli haasteellista, mutta lopulta sain sitä tilatuksi Ruohonjuuren nettikaupasta



Tekaisin vielä englantilaisen hedelmäkakun jota tuunasin suklaarouheella sekä suolaisen piirakan kylmäsavulohesta. Suolaisten piirakoiden pohja on minun mielestä parasta kun tekee itse; 100 g voita, 2,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja 2 rkl vettä. Hyvää tulee noin. On tainnut vähän tärähtää tämä kuva.



Nyt on joululeivonnaiset tehty pullaa lukuunottamatta. Leivon sen huomenna.

Joulukuusen virkaa hoitaa tänä vuonna pihakuusen alimmat oksat. Elikkä kävin katkomassa pihakuusesta oksia ja laitoin ne maljakkoon. Omia virkkaamia ja huovutettuja kuusenkoristeita oksille. Ja siinä se on minun joulukuusi.



Tänä jouluna tontut ja pukit saavat jäädä varastoon odottamaan tulevaa.

Kaikenlaista uutta olen kokeillut. Aikaa on, kun en juokse kaupoissa lahjojen perässä! Ja viikkosiivouskin on jo tehty.

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulun odotusta lapissa

Vietin viisi päivää Saariselän maisemissa hiihtäen ja muuten ulkoillen. On lapin maisemat aivan mahtavia tähän aikaan - ja myös muulloin. Kaamosaikana ehtii hyvin hiihtää monta tuntia päiväsaikaan ja valaistuja latuja on yllin kyllin. Vielä ei oltu lanattu kaikkia latuja, mutta hyvin pystyi hiihtää Saariselältä Kiilopäälle. Edes yli kahdenkymmenen asteen pakkaset eivät haitanneet. Joulun ns. kiireet unohtuivat tuolla matkalla. Kävimme vielä sunnuntai-illan messussa kirkossa. Saariselän kirkon alttaritauluna on luonto; lasiseinän takana avautuu kaunis maisema. Siellä oli hyvä hiljentyä.

Ulkomaisia turisteja oli jo suuret joukot, mutta oli meitä suomalaisiakin.

Tässä muutama maistiainen kuvien muodossa, kuvat on otettu kännykällä eikä niiden laatu ole mitenkään kehuttava. Mutta maisemat olivat kohdallaan ja poroja juoksenteli paljon latujen varsilla.







Nyt pientä puuhastelua kotona ja joulu saa tulla.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventtina

Adventti = joulun odotusta ja siihen valmistautumista. Tätä aikaa on kutsuttu myös pikku paastoksi. Ensimmäinen kynttilä on sytytetty, ja kuuntelin tällä kertaa Hoosiannan televisiosta Kallion kirkosta. Musiikillinen palvelus.

Meinaa pientä flunssaa iskeä, mutta eiköhän näillä kotikonsteilla -  mehuilla ja valkosipulilla tästä selvitä.



Hyvää adventin aikaa synkeästä syyssäästä huolimatta!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensilumi

Viime yönä oli alkanut sataa ja tänään luonto näytti kauniilta. Takapihallakin on "siistin valkoista". Nyt illalla kaivoin auton lumesta ja oli sitä keryynyt melkoinen kerros auton päälle. Tarkoitukseni oli päivällä käydä suunnistamassa, mutta luovuin ajatuksesta tällä kelillä. Kolmisenkymmentä rohkeaa oli ollut rasteja etsimässä. Tyydyin "umpihankikävelyyn" pyöräteillä, hiki tuli siinäkin. Lumiaurat eivät ole vielä kaupunkliikenteessä.



Toivottavasti nämä lumet pysyvät ja lisää tulee.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Joskus pelkkä riisipuuro on hyvää…



Aika ajoin ennen joulua tunnen vieläkin lievää ahdistusta. Juontaa juurensa yli kolmenkymmenen vuoden taakse, jolloin nuorena, työssäkäyvänä perheenäitinä tunsin riittämättömyyttä aina joulun lähestyessä. Jo lokakuun alusta lähtien minulta alettiin kysellä, mitä olen leiponut, onko siivoukset aloitettu, mites ne joululahjat….. tätä jatkui useamman vuoden pari kolme kuukautta ennen joulua. Ja minulle olisi haluttu antaa hyviä reseptejä; ”torttutaikina pitää tehdä itse ja voihin”… Olen aina ollut kovin itsepäinen ja en ottanut koskaan vastaan ulkoapäin tulevia vaatimuksia – päinvastoin sisälläni heräsi aina kapina noiden kysymysten äärellä. Ohitin ne olan kohautuksella. Mutta jotenkin sisimmässäni tunsin aina ahdistusta. Nyttemmin jo useamman vuoden ajan tämä kyselijä/neuvoja on itse antanut periksi voimien ehtyessä. En kuitenkaan voi sille mitään, että vieläkin ahdistun, kun ympärilläni aletaan ”hössätä” joulusta. Ja vältän kaupassa käyntiä (muuten kuin ruokakaupassa), kun minusta tuntuu että kaikilla on kiire.

Nautin kynttilöiden lepatuksesta, vielä enemmän kun ne lepattavat ulkona lyhdyissä. Tykkään omassa tahdissani leipoa jotakin hyvää, kun minulta ei kukaan kysele eikä aseta ehtoja. Valmistan itselleni perinteisiä, kotoa perittyjä jouluherkkuja. Joululahjojen hankinnassa olen aina mielestäni ollut järkevä; lahjan pitää olla jotenkin tarpeellinen saajalleen. Ja nyt lasten ollessa jo aikuisia lahjaostot ovat jääneet. Tykkään käydä jouluna kirkossa joko aattona taikka jouluaamuna. Minussa sittenkin asuu pieni jouluihminen.

Keskiviikkona keitin riisipuuroa, sitä teki mieli ja se maistui hyvältä. Ja loppu puuro vadelmakiisselin kanssa erinomaiselta.

Eilen tein piparkakkutaikinan Kinuskikissan ohjeen mukaan. Leivoin ne tänään. Maistui hyvältä.



Kudon sukkaa hyväntekeväisyyskohteeseen. Odotan lumisadetta ja hiihtokelejä. Pian ne ovat täällä. Huomenna vielä suunnistan metsässä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Budapest - siltoja ja palatseja

Budapest on kaunis kaupunki myös syksyllä. Kymmenen siltaa halki Tonavan, ja toinen toistaan kauniimpia. Paljon puistoja, patsaita ja palatseja. Katukuvassa ei näkynyt se, että Unkarissa keskipalkka on noin 800 euroa netto, kuulemma tärkeimmät henkilöt kuten jalkapalloilijat ja lääkärit tienaavat tuon tuplasti. Elintarvikkeet olivat halpoja, mutta muuten en tutustunut kauppojen hintahaitariin. Olinhan suunnistusmatkalla.

Sprinttisuunnistus Buda-linnan kaduilla ja sokkeloissa oli mielenkiintoista ja antoisaa. Selvitin radan kolmanneksi nopeimpana sarjassani. Siis onnistuin hyvin kovista haasteista huolimatta.


Metsäsuunnistus meinasi muodostua pohjalaistytölle ylitsepääsemättömäksi haasteeksi - korkeat mäet - miltei vuoret - tuottivat eka päivänä vähän hankaluuksia. Mutta kun niitä yhden harjoittelun jälkeen oppi lukemaan, nimittäin korkeuskäyriä kartalta, niin johan suunnistus oli nautittavaa ja onnistumisiakin tuli. Hauska kokemus. Hyvin järjestetyt suunnistuskisat, osanottajia paljon ja aurinkoinen sää suosi marraskuisena viikonloppuna.

Kukkia vielä metsässä

Gellertin kukkulalta oli upea näköala, sumu haittasi näkyvyyttä.

Auringonlaskua neljän aikaan, harjoitusmaaston kukkulalla.

Patsas Gellertissä.


Aina matkan aikana valmistuu edes yhdet sukat. Tässä valmiit Olga-sukat.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Käsitöitä ja vastapalvelua

Matkoilla tulee kudottua sukkia; helppo ja mukava matkakäsityö. Bambupuikot voi ottaa koneeseenkin käsimatkatavaroissa, niin mikäs on kutoessa mennen tullen. Muutama sukkapari on valmistunut kesän ja syksyn aikana. Tässä niistä kolme paria. Kaksi paria on jo lähtenyt SPR:lle lahjoitettaviksi turvapaikanhakijoille.



Käyn kuntosalilla eläkeläisten ryhmässä (entisiä työkavereita). Saamme kaupungilta ilmaiseksi vuoron kerran viikossa. Ajanmukaiset HUR-kuntosalilaitteet palvelutalolla. Mutta tähän ilmaiseen kuuluu vastapalvelut vanhuksille tavalla tai toisella. Tänä syksynä on ollut teemana kutoa muhveja vanhuksille, ja niihin on pitänyt laittaa palloja tai pompuloita. joita voi näprätä. Tein sukkalankojen jämistä muhvin; tämä sopii myös ulkoillessa, lämmikkeenä.



torstai 15. lokakuuta 2015

Reissussa rähjääntyy

Varsinkin kun on neljän päivän konserttimatkalla; aikaiset herätykset ja minimaaliset yöunet. Ei enää näillä aamuilla jaksa valvoa, ja kun pitää jotakin töitäkin tehdä orkesterin assistenttina. Joka tapauksessa oli taas mieluisia elämyksiä reissun aikana.

Saksassa Usedomen saari on kaunista seutua; vihreä saari, vanhoja kauniita taloja ja hotelleja sekä upeat hiekkarannat. Sää oli kaunis, aurinkoinen vaikkakin viileä tuuli puhalsi Itämereltä. Usedomen saarelle kannattaa mennä kesällä lomailemaan. Ja nyt syksylläkin siellä oli kylpylähoteillessa paljon turistiryhmiä. Mikäs siellä on ollessa hienoissa kylpylähotelleissa ja ulkoilumahdollisuudet mitä mainioimmat.

Matka Berliinistä kesti bussilla noin neljä tuntia. Silmiinpistävää oli saksalainen energiantuotanto; paljon tuulimyllyjä ja laajoja "aurinkopanelipeltoja" . Siellä osataan tuottaa vihreää energiaa. Eikä ne tuulimyllyt varmaan häiritse ketään, eikä ainakaan meitä turisteja.

Autobahnan jälkeen avautui saarelle menevä maantie



Konserttisali Heringsdorfin kylässä

Patsas konserttihotellin rappusilla

Viehättäviä aurinkotuoleja puistoissa ja rannalla

Ei paljon häviä Copacabanalle
Hiekkaveistosfestivaalin tulosta
Ei niin kiire matkalla etteikö ehtisi kutoa paria villasukkia, aikuisten perusvillasukat valmistuivat.

torstai 1. lokakuuta 2015

Nyhjää tyhjästä - vai miten se meni

Sopii minun tämänpäiväiseen kokkaukseen. Kävin kaupassa  ostamassa koiralle ja linnuille ruokaa, mutta päätin etten käy ruokakaupassa. Koiralleni pitää ostaa viljatonta ruokaa, siksi ruoka hankitaan erikoiskaupasta.  Kotiin tultua katsastin kaappien raaka-aineet, ainahan jotakin löytyy.

Käytin kotipuutarhan antimista lehtikaalta, palsternakkaa ja varsiselleriä. Ja tästähän syntyi maukas keitto.

Sosekeitto


Lehtikaalia
2 palsternakkaa
2 varsisellerin vartta
vettä
suolaa
Nämä keitetään kypsiksi ja soseutetaan sauvasekoittimella

Lisätään (kaapista löytyi)
100 g Viola valkosipulituorejuustoa
vajaa dl kermaa
suurustamiseen 2 tl maizenaa

Keiton kanssa tarjosin tuoreita sämpylöitä, joiden taikinaan myöskin käytin niitä jauhoja joita sattui olemaan kaapissa.

Moniviljasämpylät


noin 3 dl laktoositonta maitoa
1 ps kuivahiivaa
suolaa
siirappia
kuivattua lehtikaalta ja nokkosta
Vehnäleseitä
Spelttijauhoja
Ohrajauhoja
Vehnäjauhoja

Taikinasta tein melko löysää ja kohotuksen jälkeen leikkasin taikinapötköt pellille. Voiteluun kananmunaa ja pinnalle sesaminsiemeniä.




Sisälle siirretyt chilipaprikat alkavat muuttua punaisiksi, siitä olen iloinen. Kohta saan ne kuivattaviksi.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mihin tämä aika menee...

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Mutta kun on niin paljon kaikkea tekemistä; askarteluja, kutomista, syyssiivousta sisällä ja ulkona, suunnistustapahtumia, orkesterin assistentin hommia. No löytyyhän noita selityksiä.

Iltaisin useimmiten pistän television kiinni, kun tulee ajankohtaisohjelmia, jotka ovat muuttuneet sävyltään ikäviksi. En jaksa kuunnella joopas eipäs -väittelyä. Jos maallamme menee huonosti ja pitää karsia kustannuksia itse kunkin, niin miksi se on niin vaikeaa ymmärtää. Jos olemme eläneet ja elämme yli varojemme, niin onhan aivan luonnollista, että  karsitaan. Hitaasti vaan toimenpiteet etenevät. En tästä aiheesta viitsi ottaa enempää kantaa. Kudoin muuten turvapaikanhakijoille kaksi paria villasukkia ja lähetin SPR:lle. Toivottavasti lämmittävät.

Opettelin tekemään kahvipusseista kasseja ruutupunonnalla. Ja ensimmäiset tekeleet ovat valmiina. Koekappaleet. Ompelu-/sidontalanka ei ollut paras mahdollinen. Käytin nailonnarua ja se on liian terävää. Täytyy seuraaviin löytää sopivaa puuvillalankaa. Ohjeet hain  Facebookin ao. ryhmästä.



En yrittänytkään näissä saada mitään kuviointia kohdilleen. Sattumanvaraisesti tein. Kahvipussi neljään osaan, ja siitä suikaleet taitettuina kolmeen.

Vielä on kesää kumminkin jäljellä. Myöhäiset kukkijat puutarhassa, taikka pitäisi sanoa että myöhäisestä kesästä johtuvat kukkijat vielä nostavat päätään. Lyhtykukkien tosin kuuluukin olla loistossaan tähän aikaan.





Rosmariinini oli kasvanut suureksi. Osan siitä kuivasin ja osan pakastin öljyssä. Löysin ohjeen, jossa kerrottiin kuinka pakastus onnistuu. Jääpalakuutiolokerikkoon laitetaan noin puoleen väliin saakka tuoretta rosmariinia ja öljyä päälle. Peitetään kelmulla jäädytyksen ajaksi. Kumosin "jääpalat" pakastusrasiaan ja otan sieltä tarpeen mukaan liharuokiin.


Öljy muuttui jäätyessään valkoiseksi.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lehtikaalisalaattia

Lehtikaalia riittää kasvimaalla edelleen, vaikka olen kuivattanut, keittänyt ja pakastanut. Tänään kokeilin salaattia. Joukkoon keitin kvinoa, joka oli minulle uusi raaka-aina. Piti ihan katsoa Wikipediasta, mitä tästä sanotaan; 

Kvinoa eli kinua on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.



Lehtikaalisalaatti


1 dl kvinoa (keitetään miedosti suolatussa vedessä)

Lehtikaalia pieneksi pilkottuna
Punajuurikkaan lastuja kevyesti paistettuna (punajuurikkaat omasta puutarhasta)
Avokadoöljyä
Suolaa

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään salaatiksi. Kaalit pehmenivät vähän öljyssä.

Yksinkertaista ja helppoa, vieläpä maistuvaa



Eilinen suunnistusreissu  ei kaikilta osin onnistunut, mutta paluumatkalla löysimme suppilovahveropaikan ja löytyihän niitä sieniä.


Kesä loppuu eikä kaikki kukat ehdi aueta. Nyt vasta yksi auringonkukka on puhjennut täyteen loistoonsa. Pituutta ovat kyllä kasvaneet pari metriä. Kuudesta auringonkukasta taitaa tämä yksi vain kukkia tänä syyskesänä.


..eikä gladioluksilla ole parempi tilanne. Kauniita olisivat kunhan olisin saanut ne kukkaan aikaisemmin.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Tonttuilua

Tonttuarmeija kasvaa vielä kolmella, kun tämänpäiväiset ovat kuivuneet. Käytin näihin betonitöihin kuivabetonia S100, ensi kerralla voisin kokeilla 30:stä. Mutta ehkä se ensi kerta on vasta tulevana keväänä. Maalasin tonttujen lakit punaisiksi ja meinasin vielä käyttää myös harmaata väriä, mutta katsotaan.

Hassunkurisia tonttuja

Kuivumassa.
Polvisukkien sisään betonimassaa ja vähän narulla sidotaan nenää ja lakkia. Ei tämä muuta vaadi.

Tein myös muutaman betonituikun vanhoista pitsiliinoista. Ja tässä raparperinlehtikulho vielä hieman keskeneräisenä. Saa vielä lakkaa pintaan.



Puutarhakoristeita tulevalle puutarhakaudelle.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Pienen puutarhan ihmetyksiä

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Mutta kun taito ei riitä eivätkä ilmat ole kohdillaan koko kesää, niin tässä on lopputulos. Chilipaprikat eivät muutu punaisiksi, ei sitten millään. Olen kiikuttanut koko syksyn niitä sisälle ja ulos. Nyt pysyvät sisällä. Mutta ei punaisuuden häivääkään. Taidan kuivattaa nämä vihreinä.



Alla oleviin tummiin chileihin otin siemenet Kroatiasta tuoduista kuivatuista. Lajike on voimakasmakuinen ja voimakkaalta nämäkin maistuvat.  Kuivatan myös nämä talven varalle.




Siemenestä kasvatin alla olevat kirsikkatomaatit. Taimet kasvoivat hyvin ja myöskin aurinkoisella terassilla tomaatit ovat kasvaneet kiitettävästi. Ei vaan ole yhtään ainoata punaista kirsikkatomaattia syntynyt. Mutta kaikkea ei voi saada.


Jotakin sentään sain runsaasti; tilliä, persiljaa, oreganoa ja lehtikaalia on riittänyt runsaasti kuivattavaksikin. Näiden sato on vuosi vuodelta yhtä hyvä. Samoin muutamasta vadelmapensaasta sain monta litraa isoja, makeita vadelmia.

Ja pienet tyrnipensaani antavat jo satoa, ainakin muutaman marjan.




Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista