Luonnossa liikkuminen on palkitsevaa näin syysaikaan. Tänään aamupäivällä kävin taannoisessa suunnistusmaastossa poimimassa haperoita, ja niitähän löytyi korillinen. Nyt haperot kuivuvat. Osan paistoin heti tuoreeltaan, maustoin sipulilla ja tuoreilla yrteillä. Maukasta paistettujen perunoiden lisukkeena.
Illalla kävin iltarasteilla ja heti ennen ykkösrastia kiinnitin huomioni kirkkaan keltaiseen ryppääseen maassa. Ihania kantarellejahan siinä kasvoi. Suunnistusreissusta tulikin sitten sieniretki. Kuljin rastilta rastille ja katsoin ympärilleni josko olisi lisää kantarelleja. Löysin yhden muhennoksen verran. Sateen jäljiltä metsä oli märkä ja sen verran nopsaan liikuin, että tuli hiki. Niinpä en enää suunnistuksen jälkeen lähtenyt metsään etsimään sieniä. Hain kaikki 14 rastia radallani, aikaa kului, mutta se onkin sivuseikka.
2 kommenttia:
Kullankeltaisia kanttarelleja! Nam!
Niitä on kyllä ikävä täällä etelässä...ja sitä sienimetsää tai vaikka suunnistusmetsää...
Nauti syyskauneudesta!
Ihanat kanttarellit, niistä tulee hyvä muhennos
Lähetä kommentti