Keiton vuoro

Tällä kertaa kaapista löytyi pieni parsakaali, ja omasta puutarhasta juurekset.

Keitto ilman jauhoja

Parsakaalia
Mustajuurta
Palsternakkaa
Porkkanaa
Vettä
Ruususuolaa
Viola-salamisulatejuustoa

Parsakaali, mustajuuri, palsternakka ja porkkana keitetään kypsäksi. Soseutetaan sauvasekottimella ja lopuksi lisätään sulatejuustoa. Käytin tähän Venäjän markkinoilta jäänyttä Viola Salami sulatejuustoa. Juusto teki keittoon hyvän maun, kannatti kokeilla. Keitosta tuli sopivan paksua ilman mitään jauhosuurusta. Ohjeessani ei ole  määriä, nämä minun keitot teen aina näppituntumalla.

Kasvimaalla mustajuuri ja palsternakka ovat kasvaneet melko huonosti. Juurekset jäävät yllättävän pieniksi. Mustajuuria käytin keittoon kaksi, kun olivat sen verran kaposia. Kuorin mustajuuren ja pilkoin heti veteen, niin ei ehtinyt muuttaa väriään.

Ihana syksy

Nyt voi nauttia syksystä täysin siemauksin. Välillä sataa ja välillä paistaa, ilma on raikas. Mitä parhaimmat ulkoilusäät. Puutarhakin näyttää jo syksyltä. Viimeiset raparperit pilkoin kattilaan ja keitin mehuksi, ei nuo syysraparperit oikein muuhun kelpaa. Ja minun "raparperipuska" ei ole kovin tuottoisa vaikka on jo muutaman vuoden vanha.

Luumupuu näyttää tuottavan hyvän sadon, oksat taipuvat luumujen painosta. Odotan vielä reilun viikon hedelmien kypsymistä. Samaa runsasta satoa ei voi sanoa pavuista ja kesäkurpitsasta kuin ei myöskään avomaakurkuista. Jokin meni pieleen tänä kesänä, kun sato jäi aivan minimaaliseksi. Ensi keväänä uusi yritys. Toisaalta taas lehtikaali intoutui uudelleen kasvamaan, kun löysin täältä blogimaailmasta hyvät ohjeet hyönteisten karkoitukseen.

Kukkiakin vielä pihalta löytyy; mm. astereita, kehäkukkia ja konnanyrttiä. Istutin kuusi kallan sipulia, mutta vain yksi on noussut pintaan ja kukkii.

Sieniretkellä

Osallistuin tänään Marttojen järjestämälle sieniretkelle, meitä oli 6 ilmoittautunutta ja vain kaksi tuli paikalle. Saimme "yksityisopetusta". Nyt sieniä on runsaasti metsissä. Vaikka olen melko tottunut sienestäjä, ei opastettu retki ole pahasta. Opin tänään tuntemaan sikurirouskun ja pikkurouskun sekä kehnäsienen. Sienien runsaudesta johtuen poimin ainoastaan pieniä yksilöitä ja ne olivatkin täysin puhtaita. Sain koriini edellä mainittujen lisäksi kangashaperoita, keltahaperoita, voitatteja, kangastatteja, kangasrouskuja, lampaankääpiä ja yhden herkkutatin.

Nyt on sienet puhdistettu. Kehnäsienet kuumensin ja pakastin tulevaa keittoa varten. Tatit ja lampaankääpät ovat kuivurissa. Rouskut ryöppäsin.

Puhdistetut ja pilkotut sienet.

Haperoista valmistin piirakan. Tarkoitus oli tehdä Marttojen ohjeen mukaan, mutta eipäs minulla ollutkaan perunamuusia pohjaksi. Tein taas vähän mukaellen omalla ohjeella.

Haperopiirakka

Pohja:
100 g suolatonta voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta

Nypitään aineet taikinaksi ja laitetaan leivinpaperilla vuoratun  vuoan pohjalle.

Täyte:
Haperoita
2 sipulia
pala purjoa
suolaa
pippuria
purkki kermaviiliä
2 munaa
2 dl juustoraastetta
1 dl persiljasilppua


Paistetaan sienet ja sipulit, maustetaan (esipaistoin haperot ilman rasvaa ennen varsinaista paistoa), levitetään piirakkapohjalle, pinnalle persiljasilppua. Päälle  kermaviili-kananmuna-juustoraaste -seos. Paistetaan uunissa 200 asteessa kypsäksi.

Huvi ja hyöty

Luonnossa liikkuminen on palkitsevaa näin syysaikaan. Tänään aamupäivällä kävin taannoisessa suunnistusmaastossa poimimassa haperoita, ja niitähän löytyi korillinen. Nyt haperot kuivuvat. Osan paistoin heti tuoreeltaan, maustoin sipulilla ja tuoreilla yrteillä. Maukasta paistettujen perunoiden lisukkeena.

Illalla kävin iltarasteilla ja heti ennen ykkösrastia kiinnitin huomioni kirkkaan keltaiseen ryppääseen maassa. Ihania kantarellejahan siinä kasvoi. Suunnistusreissusta tulikin sitten sieniretki. Kuljin rastilta rastille  ja katsoin ympärilleni josko olisi lisää kantarelleja. Löysin yhden muhennoksen verran. Sateen jäljiltä metsä oli märkä ja sen verran nopsaan liikuin, että tuli hiki. Niinpä en enää suunnistuksen jälkeen lähtenyt metsään etsimään sieniä. Hain kaikki 14 rastia radallani, aikaa kului, mutta se onkin sivuseikka.

Joka vuosi sinne pitää mennä

Satoi tai paistoi niin Juthbackan markkinat joka elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna on must. En tiedä miksi - ehkä nostalgia-kaipuu vai mikä lie, mutta pitää päästä hiplaamaan vanhoja tavaroita. Ja tällä kertaa kaatosade yllätti, kojut hiljenivät ja niinpä oli parasta lähteä kotiin. Ehdin kumminkin kiertää miltei koko alueen. Olihan siellä taidelasia, Arabian astioita, taidetta, huonekaluja, autojen ja traktorien varaosia ja ties vaikka mitä. Vaikkakin näytti kuin olisi ollut viimevuotiseen verrattuna vähemmän tarjontaa. Tässä muutama kuva, jotka ehdin ottaa ennen sadetta.

Juthbackan markkinat ovat avoinna vielä huomiseen iltaan saakka - siis läpi yön. Ja ne omat ostokset. Nämä maksoivat yhteensä kolme euroa; kaksi lehmiaituuksen posliinista tolpannuppia ja sukkula. Näissäkin on sitä "jotakin".

Kotiintullessa valmistin Puolan matkalla aloittamani kämmekkäät. Oma ohje. Lankana on mummon varastosta löytynyttä Valvillan Superwash -Purppuri-villalankaa, joka vyötteen mukaan on maksanut 8 markkaa 25 penniä aikanaan.

Vielä on kesää jäljellä

Ja etenkin kun Kokkola oli tänään Suomen lämpimin paikka. Pihalla riittää kukkivia. Syysleimut ja orvokit kukkivat vielä pitkään, ja onhan konnanyrtit ihan nuppuvaiheessa.

Kesäkurpitsan kukat ovat kauniita. Kurpitsoja on kasvanut vähemmän, kaikki kukat eivät tee "hedelmää"

Näistä oman puutarhan antimista syntyi tänään lisuke jauhelihapihveille. Paistoin öljyssä kevyesti porkkanat, palsternakat ja kesäkurpitsan. Hyvä vaihtoehto perunoille.

Pieni omenapuu kantaa paljon hedelmiä. Otin keväällä tuen pois kun luulin varren jo olevan tarpeeksi vahvan. Täytynee tukea uudestaan.

Siemenistä kasvattamani kirsikkatomaatit eivät taida ehtiä punaisiksi saakka. Täytynee etsiä ohjeita vihreiden tomaattien säilöntään.

Eilen suunnistusreissulla poimn pussillisen haperoita ja ensimmäisen kerran kokeilin kuivattaa niitä. Onnistuihan kuivatus, vaikka kestikin kauan kuivurissa. Kangashaperoita, isohaperoita ja yksi keltahaperokin joukossa sekä punikkitatti. Sopivasti sataa ja paistaa, niin saanemme vielä hyvän sienisyksyn.

Puolassa

Kuopion reissun jälkeen suuntasin sisareni ja hänen aviomiehensä kanssa Puolaan suunnistuskisoihin. Varsovan kentältä vuokrasimme auton ja ajoimme noin 100 km etellään Pulawyn kaupunkiin, kisat olivat aivan kaupungin lähistöllä. Menomatkalla ihastelin suuria omenatarhoja, silminkantamattomiin omenapuita, jotka notkuivat hedelmien painosta. Välillä oli maissipeltoja, vadelmatarhoja, tomaatti- ja kurkkuviljelmiä. Hyvä sato siellä on tulossa. Toivottavasti saavat tuotteensa kaupaksi.

Kuvassa näkyy heikosti omenat, kuvattu auton ikkunasta.

Harjoitussuunnistuslenkillä löysimme sieniä metsästä; kantarelleja ja torvisieniä. Niitähän oli kaupan tienvarsikojuissa ja sieltä kotiutui pari litraa tuoreita kantarelleja. Matkan tarkoitus oli suunnistuskisoihin osallistuminen. Ja maastot olivat tällä kertaa todella haastavia; syviä rotkoja, syviä suppia, käyräkarttaa, umpeenkasvaneita niittyjä, tiheikköjä. Olipahan maastot, ei auttanut muu kuin laskea rinteitä pyllymäkeä alas ja kiivetä ylös yrittäen ottaa tukea puista ja puunjuurista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Voitin kokonaiskisan ja sisareni oli toinen. Oli ne maastot muillekin vaikeita eikä vauhtia voinut pitää. Kisoissa oli vain noin 250 osallistujaa, mukana pieni ukrainalaisten ryhmä. Silmiinpistävää oli, kuinka he esiintyivät ryhmänä omaa kansallisuuttaan korostaen - I love Ukraine -napit rintapielissä ja Ukraina-lippikset päässä. Toivoa sopii että kansa voisi jatkaa yhteiseloaan rauhassa.

Kartan käyräväli 5 m.

Sprintin viimeinen rasti ja maali, sää sumuinen aamuisen sateen jäljiltä.

Pulawyn pikkukaupungissa oli paljon kauniita puistoja, ja viehättäviä istutuksia sekä vanhoja rakennuksia. Perjantaipäivä osui puolalaiseen vapaapäivään (Marian taivaanastumisen muistopäivä). Lauantaina,  jolloin oli tarkoitus kiertää kaupungilla, oli  ankara ukonilma iltapäivällä; salamoi ja satoi kaatamalla. Onneksi saimme suunnistaa poutasäällä. Se mitä jäimme kaipaamaan, oli tori ja paikalliset käsityöläiskojut. Niitä ei sattunut tässä kaupungissa olemaan.

Sybillan temppeli 1800-luvulta palatsin puistossa.

Matkallahan pitää aina olla käsityö mukana. Nyt valmistui luutu/tiskirätti bambulangasta sekä yhdet junasukat, ja alulle sain kämmekkäät..