Kaikkea pitää kokeilla

Kuten esimerkiksi sisäsuunnistusta. Sana sisäsuunnistus kuullostaa varmaan hyvin helpolta - kuka ei sisällä osaisi. Helppo homma. Mutta eilisen perusteella sanon, että ei ole. Paikallinen suunnistusseura oli tehnyt kartan koulun sisätiloista ja taitava ratamestari suunnitellut vielä vaativan radan eri kerroksiin. Päätin kokeilla. Ja kun ulkona satoi vettä ja räntää, oli oivallinen breikki lenkille käydä sisätiloissa suunnistamassa.

Heti lähtöpisteen jälkeen ennen ykköstä oli tehty labyrintti, jota piti seurata. Lintuperspektiivistä se vaikuttaa helpolta, mutta kun olen lattiatasolla pitääkin vähän miettiä. Labyrintistä selvittyäni kolmoselle mennessä en heti huomannut, että lähtö ja ei ollutkaan ihan samassa tasossa - siis piti mennä kellariin ja puikkelehtia avoimista ovista.

Koulussa on varsinaisesti neljä kerrosta mutta ovelasti rasteja oli viety myös ns. puolikerroksiin ja rapukäytäviin, teknisten tilojen nurkkauksiin jne. Suunnistus oli melkoisen haastavaa. Rastille 13 piti mennä alemman kerroksen kautta, parin erehdyksen kautta sen oivalsin ja  hahmotin kokonaisuuden vasta kotona tutkiessani karttaa. Hikistä hommaa. Mutta tämä ei jääne ainoaksi sisäsuunnistukseksi, niin hauskaa hommaa se on.

Karttaan on merkitty kerrokset ja se helpotti hieman kartanlukua. Siitä huolimatta eksyin pariin otteeseen väärään kerrokseen ja samoille rasteille joissa olin jo käynyt. Suosittelen kokeilemaan, jos kohdalle osuu.

Ja ulkona kukkapenkissä meinaa jouluruusua aloittaa kukkimisen, saas nähdä miten käy...