Pöytäliinan ja verhon uusi elämä

Olen pitkään harkinnut hankkivani Marimekko-kankaasta mekon, mutta sopivaa ei ole löytynyt. En pidä Marimekon nykyisistä valmiista luomuksista lainkaan, ne ei vaan miellytä minua. Niinpä hoksasin että kaapissani lojuu pöytäliina ja verhokappa, joita en juurikaan käytä. Olisikohan nuo olleet pari-kolme kertaa pöydällä / ikkunassa. Ja vielä kun tiedän ammattitaitoisen ompelijan aivan lähellä, niin eikun ompelijan luokse keskustelemaan, voisiko noista toteuttaa.

Anne´s Studio loihti minulle  mieluisan mekon ja hameen. Kelpaa näillä kesäpäivinä...

Kuvassa mekko on Studion mallinuken päällä, ompelijan kuvaamana.

Tuon Unikko-kankaan olen ostanut muutama vuosi sitten Jukolan viestin Mari-myymälästä parillakympillä, ja toisen palan kirpputorilta.

Sataa ja paistaa

Viime viikonlopun Jukolanviesti oli todellinen mutaviesti. Mutta ei se sateisuus ja muta haitannut minua Venloissa. Juoksin kolmannen osuuden ja otin rauhallisesti sateesta johtuen, koska joudun käyttämään silmälaseja suunnistaessa ja parempi tarkasti ja varmasti kuin hätäillen ohi. Mutta se vaikeampi osuus oli, kun olimme lähdössä viestin jälkeen kotiin. Auto oli savisella pellolla vajonnut niin, ettei ilman traktorin vedätysapua sitä saatu pois. Ja traktoria odottelimme yli kaksi tuntia, olihan siellä muutama muukin jumissa. Mutta lopulta pääsimme siltäkin reissulta kotiin - tosin vasta aamuyöstä. Tämä Venlaviesti saattoi olla minun viimeiseni, annan paikkani nuoremmille, vaikkakaan suunnistusta en lopeta.

Eilen illalla lähdin iltarasteille ja rankkasade yllätti totaalisesti. Ei ole aikoihin satanut niin paljon. Pellot näyttivät lähinnä riisiviljelmiltä. Sade raikastaa, mutta rankkasade on jo vähän liikaa. Mutta nyt paistaa ja saamme nauttia valoisasta juhannusyöstä. Kaikki muu paitsi suunnistus on turhaa... :)

Pihalla kukkii juhannusruusu ja syreenit, päivänkakkarat ja akileijat. Lumipalloheisi on taas joutunut kirvojen hyökkäyksen kohteeksi, ei ole siitä pensaasta mitään iloa. Huoh!

Paikalliselta kalastajalta kävin aamulla ostamassa siikoja ja savustin ne itse sähkösavustimessa. Olivat kyllä hyviä. Tuore kala on aina tuore, marketin kalat kalpenevat noiden torikalojen rinnalla. Kalan lisukkeeksi tein varhaiskaalisalaattia (soveltaen)

Kaalisalaatti

1 pieni varhaiskaali
1 omena
muutama retiisi
Pilkoin nämä pieniksi kulhoon, johon lisäsin
tilkan viinietikkaa
suolaa
mustapippuria
puoli purkkia smetanaa höystettynä dijon-sinapilla

Jälkiruoaksi valmistin vielä raparperipiirakan oman puutarhan raparpereista - kermaviiliä, kananmunaa, sokeria, raparperiä. Tähän käytin valmista Myllyn Paras -piirakkataikinaa.

 Rauhallista Juhannusta!

Myrskyn jälkeen...

on pouta sää. Ja toivottavasti myös lämpenee kesää kohti. Piha on vielä vähän "räjähtäneessä" kunnossa, kun en vieläkään tiedä nousevatko kaikki perennat vai perkkaanko kukkapenkit. Toissasyksynä laittamani mansikkapenkki on rikkaruohojen valtaama, vaikka laitoin muovit. Tälle penkille teen samoin kuin kahdelle muulle, siirrän taimet lavakauluksien sisälle. Mutta vasta syksyllä.

Perunaa on tulossa, jos kaikki menee niinkuin on ajateltu. Alku hyvä.

Eikä noiden parsojen pitänyt nousta tästä kohtaa. Luulin jo että kaikki on menetetty, ja ehdin ostaa jo yhden uuden. Mutta hyvä näin. Odottelen vielä josko tulisi lisää yllätyksiä.

Akilleijat kukkii, heti kun kullerot lopettivat kukintansa. Kyllä tästä vielä kesä tulee.

Menossa on tuhkapensasaidan hävitys meidän ja naapurin välistä. Pensasaita on parhaat päivänsä nähnyt ja viime talvi teki vielä tuhojansa. Taidamme jättää pensasaidan tyystin pois tonttiemme rajalta.

Hävisin taistelun...

Nimittäin taistelun vuohenkelloja vastaan. Toissasyksynä tein mansikkamaalle täysremontin ja laitoin muovikankaan mansikantaimien väliin, siis istutin taimet uudestaan kun olin ensin levittänyt muovin. Mutta. Viime talvi oli huono mansikan talvehtimiselle ja vain muutamat mansikantaimet talvehtivat. Kaiken lisäksi vuohenkellot valtasivat mansikoiden juuret ja maa näytti vuohenkelloniityltä. Siispä tein kaiken uusiksi; poistin muovit ja käänsin maan perusteellisesti. Laitoin lavakaulukset ja istutin muutamat taimet taas uudestaan. Saas nähdä miten nyt käy. Viime kesänä sain melko hyvän sadon makeita mansikoita. Satoa odotellessa...
Tuota mainittua vuohenkelloa on joka perennapenkissä ja nurmikolla. Taistelu vuohenkellon kukistamiseksi jatkuu. Mitään myrkkyä en halua käyttää, kun meillä on koira ja sitäpaitsi kasvatan hyötykasveja puutarhassa.

Tuohon alimmaiseen lavakaulusmaahan tulee perunaa.

Tulppaaneille on myös käynyt vähän kehnosti. Minulla taitaa olla myyriä pihassa, kun on pieniä kekoja siellä täällä. Pupuja ei ole, mutta jostain syystä monet tulppaanin lehdet ovat "jyrsityn" näköisiä. Muutama kukka sentään on. Ja kullerot kukkivat kauniisti.

Matkakuulumisia...

Vapun tienoossa tein matkan Bulgariaan. Lento Istanbulin kautta Varnaan ja sieltä edelleen bussilla Targovishten kaupunkiin. Nopea kierros Varnassa ja hiekkarannan ihastelua. Matkan tarkoitus oli tälläkin kertaa osallistuminen suunnistuskisoihin, joten hiekkarannat sikseen. Targovishte on viehättävä pikkukaupunki, jossa on suuri "kävelykeskusta" pienine kahviloineen ja putikkeineen.

Kaupunginsalmi, vesi oli kirkasta - vihreät puut luovat varjonsa ...

Sprinttisuunnistus keupungin keskustassa, tässä maali

Kisoista tuli mitaleita, mutta mielenkiintoisin oli "one man relay" elikkä sananmukaisesti yhdenmiehen viesti. Yhteislähtö sarjoittain ja yksi kartanvaihto ikään kuin viestissä - poikkeuksena vaan että kilpailtiin yksilökohtaisesti. Rauhassa sain suunnistaa vaikka olikin yhteislähtö ja vasta maalissa huomasin olevani kisassa kakkonen.

Tässä kuva kisakeskuksesta , lähtö ja maali olivat tuolla korkealla...

Täällä paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä; toivat meille juomaa ja pullaa ihan hyväntahtoisuuttaan.  Kisapaikalla viihdyttivät kansallispukuiset tanssijatytöt ja ohjelmaa riitti maaliintullessa.

Targovishten ja Varnan välillä on kiviautiomaa Pobiti Kamani

 
Bulgaria on edullinen maa suomalaiselle matkailijalle, ja siellä kaikki palvelut toimivat kuten muuallakin. Suunnistuskisojen järjestelyt ja kartat moitteettomia.

Kotiin palattuani täälläkin oli lämpötila noussut ja lähtöpäivän räntäsateesta saattoi palata auringonpaisteeseen.

... ja korvasienet ovat nousseet..

Nokkoskeitto

Lähestyvän uuden nokkossadon innoittamana tein pakastamastani nokkosesta keittoa. Täytyyhän viime kesän satoa kuluttaa loppuun - vielä riittää. Kuten aina teen keitot näppituntumalla.

Tässä Nokkoskeiton ainekset

Pakastettua nokkosta noin 2 dl
Vettä
Kasvisliemikuutio
Viola sulatejuustoa (kaapissa oli puoli pakettia valkosipulijuustoa)
Koskenlaskijajuustoa muutama nokare
Kermaa
Perunajauhosuurusta
Suolaa

Keitin nokkosia muutaman minuutin ja lisäsin juustot - edelleen keitin kunnes juustot olivat sulaneet. Soseutin sauvasekoittimella.  Lopuksi lisäsin hieman perunajauhosuurusta ja kerman - kiehautin vielä. Otin kattilan liedeltä ja lisäsin suolaa.  Kaveriksi keitin kananmunia.

Hyvää oli, sanoisin että parempaa kuin pinaattikeitto.

Timjamin kasvatus on minulla kompastuskivi. En saa timjamia kasvamaan  siemenistä, eikä valmiit taimetkaan menesty puutarhassani. Jos jollakulla lukijalla on hyviä vinkkejä, otan mielelläni vastaan. Vaihdoin timjamin alut saviruukkuun, jospa se auttaisi.

Kastellessa pienet hennot taimet lakoavat.

Sain ikkunanpesu-urakan valmiiksi. Meidän katua tosin kaupunki ei vielä ole putsannut, taitaa tulla uusi pesu ulkopuolelta. Puhtaiden ikkunoiden kunniaksi vaihdoin vanhat pitsiverhot keittiöön. Äitini virkkaama verhokappa.

Heräämistä

Pari päivää on aurinko paistanut kirkkaasti, kevät tulee ja luonto herää. Tänään poistin kukkapenkeistä vanhat perennaroskat ja sieltähän tuli esille suuri määrä tulppaanin piippoja. Herää ne sittenkin henkiin. En viime syksynä istuttanut yhtään uutta sipulia, vaan kaikki ovat vanhaa erää. Krookuksetkin ovat jo nousseet pintaan. Meidän leveysasteilla ei vielä kukkia ole hetkeen, kun vasta on lumi sulanut.

Kevään myötä itsekin inspiroituu - ehkä vähän. Vanha matkamuistokankaani Tansaniasta sai uuden ulottuvuuden, kun ompelin sen kulahtaneen rahin päälliseksi. Ostin kahdelle sivulle sinistä paksua puuvillakangasta. Ilman kaavoja ja päällesovitettuna ompelin "omasta päästä". Olen lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen.

Inventoin komeroita siivotessani myös siemenvarastoa. Pian on kylvöhommat tosiaan käsillä.