Nautin näistä syyskuun kuulaista päivistä, sadettakin tulee välillä. Mutta ei haittaa. Kävin katsomassa kaupungin laitamilla, löytyisikö suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä hiukan. Sain ensimmäiset kuivuriin. Kovin pieniä olivat vielä, mutta täytyy ensi viikolla laajentaa reviiriä syvemmälle metsään, jospa niitä löytysi lisää.
Suppilovahverot ovat parhaita sieniä keittoon, ainakin minun mielestäni.
Huomenna osallistun pitkänmatkan suunnistukseen, minulle 10 km metsässä on reilusti ylipitkä. Täytyy katsella ympärilleen sillä silmällä.
3 kommenttia:
Onpa hyvännäköisiä
Minä kävin suppisnurkilla kaksi viikkoa sitten ja löysin yhden - siis kappaleen, en sangollista...
Ensi viikolla meinasin uudemman reissun.
Herkkua ovat. Löytäisinpä minäkin, mutta usko on mennyt. Ei niitä taida olla minun korkeuksilla.
Lähetä kommentti