lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuksena

Sen verran on ollut viileää, että juhannusaattona käperryin villasukat jalassa sohvan nurkkaan ja luin Keke Lammassaaren esikoisrunoteosta Kulkuri & Metsälampi. Keke on nuori muusikko, runoilija ja näyttelijä, harrasusta kerrakseen siis todellinen taiteilija. Hyvä on ensimmäinen runoteoskin.  Kekeä voi nähdä ja kuulla mm. Kokkolassa, Rovaniemellä, Kajaanin runoviikoilla ja Kaustisen Festivaaleilla.

Tuntuu siltä, että pihalla on kasvu pysähtynyt. Juhannusruusu ei vielä kuki, kasvaa vähän varjossa aidan seinustalla. Pionit ovat vasta avaamassa nuppujaan. Kasvimaalla ei ole tapahtunut pariin viikkoon mitään, onneksi sentään saan salaatin suoraan omalta maalta. Basilikaruukkuja olen siirtänyt pikku muovikasvihuoneeseen ja ulos edestakaisin. Kasvua ei ole kovinkaan paljon.

Pihalla käyskennellessä mietin, että mitä vielä istuttaisin, ehkäpä roudaan muutaman kiven vielä... Särkynytsydän on taas levittänyt kukintansa peittäen muita perennoja, se taitaa päästä ihan omaan penkkiinsä, kunhan löytäisin sopivan paikan.



Ainakin tästä välistä lähtee nurmikko ja tilalle tulee laajennettu kivikkopenkki.

4 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Samalla otsikolla ollaan liikkeellä. Minä vain kiertelin muiden puutarhoja.
Kaunistahan sinulla on jo puutarhassa ja kaikki kasvaa ja kaunistuu

Tiina kirjoitti...

Sama tunnelma täällä, puutarha on odottavalla kannalla eikä oikein mitään uutta kukkijaa ilmaannu päivien mittaan.

aimarii kirjoitti...

Siellä on kasvu pysähtynyt, minun kukkaseni halla vei kokonaan.
Ei siellä pakkasen puolelle ole mennyt, kun särkynyt sydänkin noin kukoistaa.

aimarii kirjoitti...

Siellä on kasvu pysähtynyt, minun kukkaseni halla vei kokonaan.
Ei siellä pakkasen puolelle ole mennyt, kun särkynyt sydänkin noin kukoistaa.

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista