Betonikokeilua

Olen ihastellut Facebookin ryhmissä ja netissä muutenkin toisten tekemiä betonijuttuja. Pitihän minunkin kokeilla, kun kuivabetonia oli vähän säkin pohjalla. Tein kuivabetonista löysän "taikinan" ja liotin puuvillapitsiliinaa niin, että se oli kauttaaltaan betonimassan peitossa. Asetin betoniliinan kukkaruukun päälle kuivumaan. Ja alla on lopputulos, myös kynttilänvalossa.

Kuivabetonin olisi voinut siiviöidä veteen, niin olisi tullut varmaan parempi lopputulos. Taidan jatkaa näitä kokeiluja, kunhan löydän kirppiksiltä sopivia puuvillapitsiliinoja. Varastoissani olvevia pitsiliinoja en raaski tuohon käyttää, ja luulen että puvillalangasta virkatut liinat sopivat parhaiten tähän.

Hyvä, paha aurinko

Ollaan saatu nauttia kauniista kesäpäivistä pitkään ja aurinkoa on riittänyt. Ei saisi valittaa, mutta aurinko tekee minut saamattomaksi ja veltoksi - mitään ei tahdo saada tehdyksi loppuun saakka. Siltä ainakin tuntuu.

Tänään vihdoin sain maalatuksi kuormalavat, aikaisemmin olin sipaissut pohjamaalia. Jätin siniseksi petsatut eurolavat ilman maalia. Katson myöhemmin jos kaipaavat ehostusta. Ja toisaalta eihän nuo lavat näy tässä minun tapauksessani. Vinhaa pintaan.

Siis tästä tulee pieni sohva terassilleni. Vielä puuttuu superlonpatja, jonka päällystän kankaalla. Etsin kirpputorilta tai kierrätyksestä sopivaa superlonpatjan palaa, Päällimmäiseksi tulee nuo räsymatot, jotka ovat nytkin paikallaan. Katkaisin pitkän maton ja sain siitä sopivasti kaksi pätkää.

En kiinnitä lavoja mitenkään toisiinsa, niin on helpompi laittaa "sohva" talviteloille.

Olen kesän aikana kutonut matkoilla muutaman sukkaparin ja pari sytomyssyä. Tässä viimeisin sytomyssy valmiina lähetettäväksi tarvitsijalleen.

Säätiedotus lupaa sateita loppuviikolle. Luonto todella kaipaa vettä. Ja siitähän pitävät myös sienirihmastot. Hyvää sienisyksyä odotellessa muutamia kanttarelleja olen onnistunut löytämään.

Kirsikat linnuille

Pienikin puutarha vaatii jatkuvaa hoitoa. Huomasin tämän nyt taas, kun lähes kaksi viikkoa olin suunnistamassa, välillä piipahdin kotona pesemässä vaatteita. Virosta palattuani sain todeta, että ensimmäistä vuotta satoa tuottava kirsikkapuu oli putsattu miltei tyhjäksi. Vain kolme kirsikkaa jäljellä. Maistuivat hyvin linnuille. Ja muutenkin vähän on huonossa hapessa puutarhan kasvit siellä täällä.

Viron suunnistusviikolla paistoi aurinko ja maastot olivat haastavia ja osin rasittavia. Mutta suunnistus sujui siitä huolimatta melko hyvin. Tässä kuvassa olen lähdössä kaupunkisuunnistukseen (sprinttikartalla). Muuten tuokin meni hyvin, mutta kartassa oleva avonainen portti olikin kiinni ja tuli ylimääräinen kierto. Tallinnan rastiviikon järjestelyistä vastasivat reippaat nuoret, kaikki alle 30 vuotiaita. Järjestelyt toimivat sujuvasti ja oli mukava seurata iloisten nuorten puuhaa.

Virolaiset vai pitäisikö sanoa eestiläiset ovat ystävällisiä niin liikenteessä kuin muutenkin. Auliisti antoivat tietä jalankulkijoille ja autoilijoille risteyksissä. Tallinnassa kävin eka kertaa Karnaluksissa, onhan se mahtava paikka käsityötarvikkeiden ostamiseen - kunhan olisi tiennyt mitä tarvitsee. Sitten seuraavalla kerralla.

Kadriorgin puiston ruusutarhaa.

Mutta puutarhaan: Vadelmia tulee muutamasta pensaasta paljon ja mansikoitakin sain pienestä maasta muutaman litran. Ötökät vaivaavat niin papuja kuin lehtikaalia, ja tomaateissakin on joku nakertaja. Tarkempi perehtyminen yrttien ja vihannesten kasvatukseen olisi tarpeen. Vielä kukkii sadonkorjuuaikaan.

Viehättävä Göteborg

Vietin viikon Göteborgissa suunnistusviikolla. Göteborgissa olen piipahtanut myös muutama vuosi sitten, mutta nyt viivyin kauemmin. Ainoa miinus matkalla oli jokapäiväinen sade, ainoastaan viimeisenä päivänä paistoi aurinko koko päivän.

Mutta kaupunkina Göteborg oli kaunis, pieni suurkaupunki. Satamakaupunki, jossa kaikki telakat oli jo lopetettu, mutta "kuoret" jätetty jäljelle. Telakoista muistuttivat nostokurjet, hissit ja vanhoihin tehdasrakennuksiin tehdyt hotellit ja asuinkerrostalot. Siellä on haluttu säästää kaikki mitä on voitu. Vanhoja seiniä ei ole purettu, vaan sisätilat on vain uusittu. Asuimme myös vanhaan telakkarakennukseen tehdyssä hotellissa, Quality 11.

Kaupungin halki virtaavan Göta-jokea pitkin kulki säännölliset lauttavuorot ja kaupunginosasta toiseen oli helppo kulkea lautalla. Keskustassa oli säilytetty myös ns. maaherrantaloja, joiden alakerros oli rakennettu kivestä ja pari seuraava kerrosta puusta. Oppaan mukaan suurin osa on tällä hetkellä vuokra-asuntoina. Ja se vihreys pisti silmään, suuria puistoja, kauniita istutuksia ja huipennuksena laaja ruusupuisto.

Nyt kun viikon teemana oli suunnistus, haluaisin matkustaa joskus vielä lomalle Göteborgiin ja tutustua myös sen laajaan kulttuuritarjontaan.

Muutama kuvapläjäys sateiselta matkalta:

Muistutus vanhasta Eriksbergin Mekaanisesta tehtaasta. Vain hissinosturi jäljellä.

100-vuotias Masthuskyrkan, materiaalina käytetty paljon puuta

Lumpeen kukka palmuhuoneen vieressä.

Maaherrantalo, taaempana oli kokonainen kortteli näitä vanhoja puutaloja

Sprintin maaliviitoitus, oikealla hotelli Quality 11

Minigolfia keskellä kaupunkia

Kotiin palatessa huomasin, että toukat olivat vallanneet lehtikaalet. Sain pelastettua yhden kuivurin verran. Nyt peitin kaalet uudelleen harsolla, vielä syyssadon toivossa.

Posliinikukka

Muistan lapsuudesta, kuinka tätini seinällä kiemurteli mahtavan suuri posliinikukka ja se myös kukki joka vuosi. Nyt minulla on ollut monta vuotta posliinikukka, en edes muista kuinka monta vuotta. Välillä on kituuttanut ja olen jo meinannut heittää sen pois. Nyt ilokseni siihen ilmestyi yksi kukka. ja kovasti pukkaa uusia versoja. Tämä ilahduttaa.

Pihalla tein tilaa kukkapenkeissä. Siirsin suuren angervopuskan etupihalle ja tulikukat pionipenkin päästä toisen kukkapenkin päähän, jonne tein levennyksen siirtoa varten.

Nyt on pioneilla tilaa kasvaa..  (ruukussa minttua ja salviaa)

.. ja myös tulikukilla, jotka ovat venähtäneet yli kaksimetrisiksi. Toin taimen pari vuotta sitten Kazakstanista.

Tuunausta ja näyttelyitä

Eilen aloitin kuormalavojen tuunauksen terassin sohvaksi. Tosin en päässyt asiassa paljonkaan eteenpäin, Vasta pohjamaali on sivelty kuormalavoihin. Mutta tästä se alkaa. Kuormalavat vol. 1.

Sutimisen jälkeen lähdin Kaustiselle ja Veteliin taidenäyttelyihin. Kaustisella on mielenkiintoinen kokoelma Tapio Wirkkalan posliinia Rosenthalille. Joitakin tuttuja esineitä vuosikymmenten takaa, kaunis näyttely käyttö- ja koriste-esneitä.

"Tapio Wirkkalan suunnitteleman Rosenthal-esineistön pitkä tie Kaustiselle alkoi keväällä 2014. Toimitusjohtaja Pekka Brummer Laitilasta oli tuolloin sattumoisin yhteydessä Kaustiselle lehdistöneuvos Pekka Kivelään, joka kertoi Kaustisen Kulttuuri Oy:ssä syntyneestä ajatuksesta juhlistaa vuonna 2015 Tapio Wirkkalan syntymän satavuotisjuhlia."

Näyttelyyn voit tehdä kurkistuksen myös Kaustisen Kulttuuri Oy:n nettisivuilta.

Yksi lemppareistani Wirkkalan näyttelyssä, vitriinin lasi heijastaa.

 

Taiteilija Juhani Palmun töitä oli esillä myös Kansantaiteenkeskuksessa, perinteistä ja vähän uuttakin Palmua.

Vetelin Taidekartanossa on lähinnä harrastelijataiteilijoiden töitä esillä, mutta myös muutaman ammattilaisen. Kannattaa poiketa sielläkin, jos osuu matkan varrelle.  Vaphat Färit -näyttely

Ja taidepläjäyksen jälkeen suunnistusta Perhonjokilaakson iltarasteilla. Rastit löytyivät ja hiki tuli.

Ja pihassa kukkii pionit ja unikot:

 

Puutarhassa kukkii

Sateisen kesän seurauksena perennat ovat venähtäneet pitkiksi, ritarinkannukset ja tulikukat puolitoista metrisiksi. Nyt kukkivat mm. ritarinkannukset, sormustinkukat, ukonkellot, pähkämöt, unikot, liljat ja tarha-alpit.

Sormustinkukkia leviää pitkin penkkiä, samoin tarha-alpit. 

Mietin, mitä mansikoille on tapahtunut. Nyt jo toisena vuonna runsaan kukinnan jälkeen marjoja valmistuu vain ehkä puoleen kukinnoista. Muuten raakileet kuivuvat, eikä ainakaan kastelun puute voi olla syynä. Tätä täytyy tutkia.