Eilen illalla kävin kotikyläni nuoriseuran senioreiden esityksessä Dosetit vaihtoon. Oli siinäkin naurussa pitelemistä, kun vielä kovin tutut "näyttelijät" olivat lavalla. Teatteri pureutui ajankohtaiseen vanhusten hoitoon ja sen ongelmiin. Voihan sille asialle joskus nauraakin, vaikkei ongelmat sinällään ole mitään naurunasioita. Sekä käsikirjoitus että ohjaus olivat myös harrastelijoiden käsialaa. Kaustislaiseen tapaan näytökseen kuului myös pelimannimusiikkia pieninä annoksina.
Olen usein todennut, että nautin näistä harrastelijoiden esityksistä, kuin myös kesäteattereista. Ne ovat kevyempää kuunneltavaa ja katseltavaa kuin pikkukaupungin ammattiteatterin. Ammattiteatterin ohjelmisto ei aina ole kiinnostava. Toisaalta ihailen ihmisiä, jotka uhraavat vapaa-aikaansa meidän toisten huvittamiseksi. Ja pienten kyläyhteisöjen yhteishenki kasvaa, kun suurin osa kylän väestä on jollakin tapaa mukana tekemässä. Hatunnoston arvoinen suoritus harrastelijoilta. Senioreilla vain kaksi näytöstä ja seuraava on jo huomenna klo 14.
Puutarhassa kukkivat seuraavaksi narsissit ja onpahan tulppaaneissakin jo suuret nuput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti