Olin reilun viikon Italian Sestrieressä ja osallistuin veteraanien suunnistuskisoihin. Viikko aloitettiin kaupunkisprintllä ja päätettiin pitkän matkan kisoihin korkealla alpeilla.Maastot olivat haastavia, ei niinkään kulkukelpoisuuden vaan korkeuserojen takia. Koska en ole tottunut edes mäkisiin maastoihin, minulle tuotti suuria vaikeuksia kivuta rinteitä ja lukea käyriä. Selvisin kumminkin omasta mielestä hyvin, sijoituin oman sarjani puolen välin paremmalle puolelle. Vaikka ei sijoituksilla ole sinällään merkitystä. Tärkeintä oli nähdä taas uusia, upeita maisemia ja tutustua eri maastotyyppeihin.
 |
| Näkymä hotellihuoneeni parvekkeelta, taustalla alppihiihtorinne. |
 |
| Pragelaton olympiamäet, tässä kaupungissa oli sprintin karsintakilpailu. |
 |
| Vuoden 2006 olympialaisten tunnus Sestrieressä, rinteen alaosassa on kesällä golfkenttä. |
 |
| Rastilippu sprintin finaalissa, näin tämän hotellihuoneestani, tässä kohden oli pientä etua. |
Pitkillä matkoilla suunnistukset olivat niin korkealla, että minulla oli vaikeuksia katsoa rinteiltä alas. Viimeisenä päivänä kisa oli viety korkalle, jonne johti vain kapea tie. Niinpä kisapaikalle mentiin kahdella tuolihissillä. Se oli minulle vaikeintä sinä päivänä, eikä suunnistuksesta meinannut tulla mitään, kun jännitin hissiajoa. Mutta selvisin hyvin.
 |
| Näyttää helpolta, mutta sitä se ei ole. |
 |
| Viimeisen päivän lähtöpaikan lähellä olisi ollut upeaa kuvata mäen reunalla, mutta kun en uskaltanut. |
 |
| Piipahdin Torinossa katsomassa kauniita rakennuksia ja puistoja. |
2 kommenttia:
Huimat ovat vuoret ja vielä huimempaa korkeus, joka minulle olisi ollut mahdotonta.
Hyvin selvisit kisoista.
Sinulla on kiinnostava harrastus. Aivan mahtavaa.
Tuollaiset maisemat sekoittaisivat minulta ainakin kartanluvun, kun unohtuisin maisemafaniksi.
Lähetä kommentti