Tänään alkoi iltarastit ja näin ollen avasin suunnistuskauteni. Keväinen auringonpaiste helli metsään kirmaavia ja vaikka maasto oli tehtaiden "varjossa" oli ilma raikas, aluksi mereltä puhaltava tuuli tuntui kylmältä - aurinko lämmitti. Maastossa oli lunta vain hyvin vähän siellä täällä. Varustukseni oli liian raskas; tuulipuku aluskerrastoineen ja kumisaappaat - kevyemmälläkin olisin pärjännyt.
Talven pelkkien kävely- ja kevyiden hiihtolenkkien jäljiltä kuntoni on aika huono, 5,5 km:n ja 14 rastin radalla aikaa kului tunti. Mutta nyt se alkaa - kunnon kohottaminen. Viikon päästä pitäisi Burabain kansallispuiston vuorilla jo jaksaa.... Suunnistus on hauskaa. Tärkeintä ei ole saada hyvää loppuaikaa, vaan rastien löytyminen ja maaliinpääsy!
 |
| Supparasti löytyi... ja eteenpäin. |
 |
| Rastilippu pilkottaa, kivirasti, ja vielä 6 jäljellä. |
1 kommentti:
Minulle tuli kouluajat mieleen, silloin liikuntatunneilla suunnistettiinkin. Tykkäsin kyllä, mutta jäänyt on, tosin viime vuosina olen opetellut kartan luvun kompassin avulla uudelleen, kun eräily alkoi kiinnostaa.
Olet parhaillaan reissussa. Taitaa olla melkoinen elämysmatka.
Lähetä kommentti