Kappale kauneinta Suomea

Viikonloppuna matkustelin taas Pohjanmaalta Helsinkiin ja vähän sillä välillä. Olen ennenkin käynyt Turengissa, mutten huomannut niin kauniita maisemia. Kesällä varmaan vielä kauniimpaa virtaavan joen rantamilla. Kiipulan kurssi- ja lomakeskuksessa voisi viettää pidemmänkin aikaa; rauhallinen lomakeidas mainioine ulkoilumahdollisuuksineen. Aurinkoinen päivä olisi houkutellut hiihtolenkille.

Turengissa on Suomen vanhin rautatieasema, nykyisin ravintolakäytössä, yli 150 vuotta vanha. Ravintola on sisustettu ajan hengen mukaisesti tyylikkäästi vanhoine huonekaluineen ja upeine kattokruunuineen. Ruokaa en päässyt maistamaan, mutta on kuuleman mukaan hyvä ravintola. Kannattaisi poiketa. Paikallisjunat pysähtyvät asemalla, vaikkei asemarakennus olekaan VR:n käytössä.

Turengissa valmistetaan Valio-jäätelöä tai oikeastaan sekin on nykyisin Nestlen omistuksessa. Valion ja Nestlen liput hulmusivat rintarinnan.

Reilut kymmenen vuotta vanha liikuntahalli ja Ida Aalberg -sali Valion tehdasta vastapäätä. Rakennukseen on yhdistetty liikuntatilat ja kirjasto, sali muuttuu myös konserttikäyttöön, vaikkakaan akustiikka ei ole paras mahdollinen -  taikka onhan se "liikuntahalliluokkaa".

Helsingissä pääsin tutustumaan Musiikkitaloon, ensimmäinen vierailuni talossa. Onhan se hulppea musiikin keidas. Konserttisali on banaaninmuotoinen (näin kerrottiin), vaikka katsomo onkin kuin pyöreä kattila. Esiintymislavan muoto on tietysti banaaninmuotoinen ja se voidaan korotuksin saada useampaan tasoon. Huikea, sanoisin. Talo sinällään oli ensikertalaiselle todellinen sokkelo ja labyrintti, meinas suunnistustaitoinenkin eksyä - kartta ei ollut paras mahdollinen. Mutta soitto kaikui upeasti! Musiikkitalon ulkopuolella on oululaisen kuvanveistäjä Reijo Hukkasen teos LAULUPUU.

"Laulupuut on leikkisä monumentaaliveistos, joka on suunniteltu varjojaan vaaleammaksi. Taiteilijan ajatuksena on ollut luoda kaupunkikuvallisesti tehokas maamerkki, joka on suhteessa sekä Helsingin Musiikkitalon arkkitehtuurin että Töölönlahden kansallismaiseman kanssa. Teos on yhdistelmä erilaisista kuvallisista ideoista, kuten konserttiflyygelin kansista, sekapuista koostuvasta halkopinosta ja tietysti hauen päästä. Erilaiset kuvaideat synnyttävät katsojassa mielleyhtymäketjun, joka jää askarruttamaan pitkään. Laulupuut on kuin kaupunkimaisema – moniulotteinen, kerroksellinen ja kokemuksia tuottava." (lainaus)