Pensaslöytö - Goji

Kiertelin Terran puutarhamyymälässä ja katseeni osui vaatimattoman näköiseen pensaaseen alennuslaarissa. Goji - marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.... Aivan tuntematon pensas minulle - pakko ostaa ja kokeilla.  Minulla oli pihalla poishakatun vaahteran paikalla tilaa pensaalle, siinä se nyt on tyrnin, kirsikan ja pensasmustikan vierellä.

Tutkin netistä tarkemmin ostostani ja huomasin, että olen löytänyt todellisen helmen puutarhaani. Goji-marjasta käytetään myöskin nimeä susimarja (englanniksi wolfberry) ja sen väitetään olevan yksi maailman ravinnerikkaimmista hedelmistä. 

Netistä löysin kuvan hedelmistä (marjoista)

Marja sisältää runsaasti terveydelle edullisia antioksidantteja, muun muassa karotenoideja ja flavonoideja. Marja sisältää runsaasti polysakkarideja (23 %), joiden jotkut kokevat tukevan kehon puolustusjärjestelmän toimintaa. Susimarjan kerrotaan sisältävän 21 hivenainetta, runsaasti vitamiineja (varsinkin B-ryhmän) ja 18 aminohappoa. Marjan painosta 10–14 % on proteiinia. Susimarjan väitetään myös vahvistavan immuunijärjestelmää. Itä-Aasiassa tämä marja liitetään yleisesti pitkän iän salaisuudeksi. Lisäksi perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä goji-marjaa käytetään monien vaivojen parantamiseen. Sen uskotaan auttavan esimerkiksi maksan, munuaisten ja silmien vaivoissa.

Nyt vain odottelemaan satoa tulevina vuosina. Gojihan on todellinen ihmemarja tyrnin, mustikan ja monen muun ohella.

Mitähän seuraavaksi....

Osmonkäämien lehdet taipuvat hyvin palmikoiksi ja moneen muuhunkin. Kunhan vain keksisi, mitä seuraavaksi. Halkaisin haarukalla lehdet suikaleiksi, annoin kuivahtaa vuorokauden. Ja sitten vain palmikoin "pötköjä" ja sydämiä. Noihin pötköihin voisi kiinnittää kuivakukkia, kunhan niiden aika tulee syksyllä. Ja silkkinauhan väriäkin voi vaihdella. Täytyypä tuumia.

Syötäväksi kelpaava

Tarhapäivänlilja availee kukkiaan vasta nyt. Kukkalapussa lukee rapea kukka syötäväksi kelpaava salaatteihin ja kakkuihin. En kumminkaan syö noita kukkia - ihailen vain. Sen sijaan syötäväksi kelpaavat karviaismarjat, joita vanha pensaani tekee taas runsaasti. Niitä on kiva popsia suoraan pensaasta.

Liekö lämpimät elokuun päivät herättäneet päivänkakkarat uuteen kukintaan. Ehdin jo leikata pois kaikki vanhat, lakastuneet kukkavarret - ja uutta pukkaa.

Ostin pari vuotta sitten kärhön kukka-alesta ja luulin se jo kuolleen, kun keväällä ei näkynyt mitään elonmerkkejä. Niinpä tuo on kasvanut ja nyt kukkii. En muista lajin nimeä.

Retkellä

Tällä viikolla säät ovat suosineet niin marjojen poimintaa, puutarhatöitä kuin retkeilyäkin. Ensin suuntasin askartelukerhon kanssa kohti kesäkodin idylliä poimimaan vadelmia, sieniä ja viinimarjoja. Ja saalista tuli.

 Retkieväillä on hyvin keskeinen rooli retken onnistumiseen....

Ja kaunis maisema levähdyspaikalla ei ole pahitteeksi

Kun marjat oli poimittu, siirryttiin sisätiloihin virkkaamaan bambu- ja hamppulangasta luutuja tai pölyrättejä  -  kuinka vain. Tulihan siitä jonkin moinen...

 

Toinen retkikohde oli Suomen suurimmaksi tituleeratut Juthbackan markkinat - kirpputori. Piipahdin siellä eilen. Ja voi sitä tavaran määrää  -    ruostuneesta rautaromusta vaatteisiin, huonekaluihin, kenkiin ja astioihin. Listallani olivat Riihimäen lasipurkkien kannet. Niitä ei löytynyt - ostin vain peltipurkin!

Tykkäsin, että hintatasokin oli korkea kirpputorilla. No onhan noilla astioillakin tunnearvoa, nostalgiaa.

Kukintaa....

Kukinta pikkupuutarhassani jatkuu; asterit ja konnanyrtit  ovat avaamassa nuppujaan. Mutta nyt kukkivat syysleimut, punatähkät, punahatut, daaliat ja leijonankidat, jotka olen kasvattanut viime kesän siemenistä.  Viinimarjat kypsyvät ja mehustus odottaa.

Luonnosta löydettyä

Kävin tänään suunnistuskilpailuissa. Suunnistukseni sujui hyvin, vain yksi pieni virhe. Toiseksi viimeiselle rastille juostessani askel pysähtyi - kantarelleja! Meilläpäin löytää hyvin harvoin kantarelleja metsästä. Jatkoin kumminkin suunnistustani maaliin saakka. Maalissa kysyin, saanko mennä poimimaan kantarellit. Sain luvan, mutta ilman karttaa. Muistini sopukoihin olin tallentanut paikan - ei ollut kovin pitkä matka polulta. Ja löytyihän ne. Poimin kaikki, niitä oli yhden kastikkeen verran. Olin tyytyväinen.

Paluumatkalla pysäytin autoni tien varteen ja katkoin muutaman osmonkäämin. Suihkutin niihin hiuslakkaa, toivottavasti kestävät. En hoksannut ottaa kuvaa kasvupaikalla.

Lehdistä teen sydämiä letittämällä. Löysin ohjeet askartelukirjasta Maija Paavilainen; Askartele kaunista kotiin luonnon materiaaleista.  Sydämistä postaus tuonnempana kunhan valmistuvat.

Vanhasta uutta

Lähes kymmenen vuotta vanha terassin laudoitus oli parhaat päivänsä nähnyt. Painekyllästetty lauta oli jo harmaantunut ja oli aika uudistaa. Otimme laudoituksen kokonaan pois. Silloin huomasin, että laudat ovat melko hyväkuntoisia. Siispä  putsasimme laudat, tihensimme tukilaudoitusta ja ruuvasimme laudat toisinpäin paikoilleen. Kesälomalla ollut poikani toimi "remonttireiskana". Sen jälkeen vielä öljysin terassin ruskealla puuöljyllä. Ja hupsista... terassi näyttää hyvältä ja kelpaa minulle. Tässä oli tämänkertainen ekoteko - ei turhaan ostettu taas uutta.

Puutarhassa kurpitsojen satokausi alkamassa. Jostain syystä ne on poimittava melko pieninä - muuten alkavat mädäntyä päästä, etenkin vihreä lajike. Mistäköhän johtuu.

Puolassa koettua

Puolan matkalla suunnistettiin; kansainvälinen X Limanowa Cup Limanowa-Tymbark -alueella . Päällimmäisenä jäi mieleen hyvin järjestetyt kisat ja runsas nuorten osallistujien joukko, ehkä kuitenkin mieleenpainuvinta oli 100 metrin nousut rastiväleillä. Haasteita oli tarpeeksi.

Ensiksi suunnattiin harjoituksiin, toisin sanoen tutustuttiin maastotyyppiin. Mielenkiintoista oli, ettei ollut tehty minkäänlaista opastusta harjoituspaikalle; toimistossa näytettiin kartalta sijainti. No mehän olimmekin suunnistajia. Heti aluksi kävi selväksi jyrkät rinteet, tiheähköt pensaikot ja alasmenon vaikeus.

Metsätien varrella oli useita pikku ”kappeleita”.

Toisen kilpailupäivän keskuksesta oli upea näköala maaseudulle, ja täälläkin oli kirkko kuten kaikissa kylissä. Kirkot olivat hyvin kauniita sisältä; kullattuja patsaita ja upeita seinä- ja lasimaalauksia.

Kilpailupaikoilla Suomen järjestelyihin verrattuna ei oltu satsattu pesupaikkoihin eikä kanttiinitoimintaan, mutta joka paikalla oli raikasta vettä peseytymiseen ja rasittavan suunnistuksen jälkeen sai juomia nautittavaksi – myöskin olutta. Mutta oleellista olikin suunnistus, joka minulta meni loistavasti kahden ensimmäisen päivän aikana. Viimeisenä päivänä -  joko olin väsynyt taikka jännittynyt neljän minuutin etumatkasta – tein käsittämättömän virheen radan lopussa, lähdin rinteessä väärään suuntaan ja niinpä tuloksena oli kolmas sija. Palkinnon laatuun se ei vaikuttanut, kolme ensimmäistä saivat samanlaiset Limanowa-puuveistokset, mitaliaihio oli vain maalattu eri väreillä.

Vaikka matkat olivat lyhyitä, vaikeusastetta oli tarpeeksi jyrkissä rinteissä.

Koska asuimme Wieliczkassa, kävimme tietenkin  suolakaivoksessa.

Suolakaivokset ovat olleet aikanaan Puolan tärkein teollisuuden ala, kaivoksia näytti olevan vieläkin toiminnassa. Nyt tämä Wieliczkan kaivos on  turistikohteena ja kaivoksessa on useita kappeleita, ravintoloita ja kokoustiloja. Nytkin kierroksemme aikana siellä oli meineillään hääseremonia, maan uumenissa. Lisäksi siellä on terveyskylpylä; ilma on raikasta hengittää ja sen on todettu parantavan useita allergioita.

Kappelissa oli useita Raamatun kertomuksia ikuistettu suolakivireliefeihin ja -patsaisiin. Suolakristallikruunut olivat suuria ja upeita.

Puolan maaseutu ja pienet kaupungit ovat erittäin kauniita, ja ruoan hintataso on Suomeen verrattuna neljäsosa.  Liikenne on melkoisen vilkasta ja mutkaiset tiet paikoitellen kuoppaisia. Mutta Puola kannattaa ottaa lomakohteeksi, jos kaunis luonto kiinnostaa.

Rivitalo puolalaista arkkitehtuuria, nelikerroksinen kuten monet omakotitaloistakin.

Krakovaan ei tällä reissulla ehditty tutustua, siellä olimme käyneet muutama vuosi sitten. Vielä täytyy mainita lentoyhtiö, jolla lensimme  -  norwegian. Ensimmäinen, miellyttävä kokemus - varmaan valitsemme tuon yhtiön myös jatkossa, jos mahdollista.