Käsityötä

On kaksi palaa huopaa, millimetripaperia, kalkeripaperia, tussi, villalankaa, neula ja ajatus sohvatyynystä. Hahmottelin satunnaisesti ristejä millimetripaperille, ja siirsin kuviot huovalle. Koska ostamani huopa on tummanruskeaa, ei siihen tartu kalkeripaperin läpi piirretyt kuviot. Pistelen tussilla paperin läpi ompelukohdat. Ehkäpä tästä vielä tyyny syntyy. Siitä saatte kuvan aikanaan

Kuvio saattaa vielä muuttua ompeluvaiheessa

Tussilla puhkotut reiät millimetripaperilla.

Valmistuu aikanaan...

Huovan löysin Helsingin Sinellistä. Viikonvaihteen Kädentaitomessuilla täytyy katsastaa lisää värejä.

Tuulihatturulla

Kävin Marttojen järjestämällä kurssilla Kevään juhlat. Meitä oli viisitoista oppilasta ja teimme kinuskikakun, valkosuklaajuustokakun, lohirullia, fetapiiraat ja tuulihatturullan. Minun ryhmälläni oli tehtävänä tuulihatturulla. Olen tehnyt tuulihattuja, mutten koskaan rullaa. Tämä oli niin hyvää, että on pakko jakaa muillekin.

Leikataan sopiviin paloihin, voi myös pakastaa.

Tarvitaan:

4 dl vettä

130 g voita

2 2/3 dl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1 1/2 tl suolaa

6 munaa (isoja)

Oliivitäyte:

1 tlk maitorahkaa

1 prk ranskankermaa

2 dl viipaloituja mustia oliiveja

1 punainen paprika

2 rkl kapriksia

1 nippu ruohosipulia

Kiehauta vesi ja voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää jauhot kerralla samalla hyvin vatkaten. Siirrä kattila takaisin liedelle. Sekoita taikinaa, kunnes se irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä. Lisää munat yksitellen sähkövatkaimella sekoittaen. Vuoraa pelti leivinpaperilla ja laita taikina siihen. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia uuninluukkua avaamatta. Sekoita täyte ja levitä pohjan päälle. Kääri rullalle ja anna maustua.

Täytteen voi valita maun mukaan.

Kurssin saldo, kuvakulmaa oli vaikea valita

Valkosuklaajuustokakku tehtiin kääretorttupohjalla, oli hyvä ja ei niin rasvainen kuin kekseillä ja voilla.

Kiireinen viikko

Olen mukana järjestämässä talvista festivaalia ja kohta on h-hetki, täyttä hulinaa.. Pistäydyin viikolla pääkaupunkiseudulla viemässä koiraa kotiinsa Espooseen. Poikkesin paluumatkalla Kampin kappelissa. Kappeli erottuu niin paljon muista ympäristön rakennuksista, että se näyttää yksinkertaisuudessaan kauniilta. Suomalaista puuta sisältä ja päältä, avara sali ja viihtyisä eteistila. Siellä voi hiljentyä.

Kappelin on suunnitellut Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen arkkitehtitoimisto K2S:stä. Hopeisen alttariristin on toteuttanut taideseppä Antti Nieminen.

Koska sisällä ei saa ottaa valokuvia, otin kamerallani kuvan esitteestä

Laskiaissunnuntaina

Päiväni laskiaissunnuntain luonteeseen sopien alkoi hiihtolenkillä, menomatka oli umpihankihiihtoa. Latukone ei ollut ehtinyt vielä maastoon ja niinpä avasin öisen lumisateen jäljiltä latu-uraa myöhemmin tulleille. Pakkasta vain vähän, niin mikäs oli hiihdellessä.

Päivällä lähdin koiran kanssa lenkille ja tarkoitus oli ottaa kuvia kapunginsalmen sorsista. Koira ei ollut samaa mieltä ja riuhtaisi minut eteenpäin niin, että kamera tippui lumihankeen ja linssi kastui. Kuvista tuli sitten mitä tuli. Koira ei välittänyt sorsista yhtään mitään.

Valmistin ruoaksi uusi-seelantilaista lampaanpaistia, siitä tuli niin hyvää, että olisin halunut ottaa kuvan tänne. Mutta epäonnekseni huomasin, että kameran linssissä oli vielä yksi vesipisara ja kuvat eivät onnistuneet.

Maustoin lihan suolalla, valkosipulilla, pippurilla ja oman puutarhan kuivatuilla yrteillä  - mintulla ja salvialla. Haudutin lihaa uunissa paistopussissa yli kolme tuntia 150 asteen lämpötilassa. Olin yllättynyt kuinka mureaa ja hyvää tuli. Lihan kanssa tarjosin paistettuja ja haudutettuja juureksia; lanttua, porkkanaa, palsternakkaa ja mausteena yksi chili suolan/sokerin lisäksi.

Onnistunut keitto

Tammikuussa teemani on ollut "älä osta mitään" (turhaa), ja taitaa olla myöskin" älä heitä pois mitään ruokaa". Kun tulin kotiin pikku reissultani, mietin mitä tekisin ruoaksi. Jokapäiväinen ongelma. Koska minulla oli kolme tomaattia, vähän jo  nahistuneita - ei salaattiin kelpaavia, päätin tehdä tomaattikeiton. En ole koskaan ennen tehnyt tomaattikeittoa! Siispä netistä hakemaan reseptiä, silmiini osui Pirkka-sivuston resepti. Muuntelin vähän, kun huomasin, että kaapissa on pieni pala myös sinihomejuustoa, mutta ei ole tomaattipyrettä.

Tomaattikeitto

3 tomaattia

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 rkl öljyä

1,5 dl vettä

sinihomejuustoa (pieni pala löytyi kaapista)

suolaa

mustapippuria

1 dl kevytkermaa

runsas tl maizenaa 

kuivattua persiljaa

Kuullotin sipulit öljyssä, lisäsin tomaattikuutiot (kuorineen), lisäsin veden, suolan, pippurin ja sinihomejuuston. Keitin hetken. Soseutin sauvasekottimella. Lopuksi lisäsin vielä kerman ja kylmään vesitilkkaan sekoitetun maizenan.  Tarkistin suolan. Kuivattua persiljaa joukkoon. Onnistui!

Tomaattikeittoni maku oli todella hyvä ja samettinen!

Tammikuun lupauksia

Tai ei tätä voi lupaukseksi sanoa. Olen hiljaisesti päättänyt, että tammikuu on "en osta mitään" -kuukausi  - paitsi tietysti ruokaa ja välttämättömiä hygieniatuotteita. Melkein olen onnistunut. Viime viikonlopun junamatkoille piti kehittää neulontajuttuja. Lapasiin oli lankaa varastossa, mutta puuttui isot sukkapuikot. Siis oli pakko ostaa kahdeksannumeron puikot. Ja kun nuo lovikkaat tulivat jo menomatkalla valmiiksi, täytyi ostaa sukkalankaa ja sukkapuikot paluumatkaa ajatellen. Annan itselleni anteeksi nämä tarpeelliset ostokset.

Ja olihan Espoossa aivan äärettömän kylmä sää. Siksi jouduin ostamaan legginsit, jotta pystyin lähtemään koiran kanssa lenkille. Tämäkin ostos menee tarpeellisen piikkiin, koska lähdin matkaan ilman pitkiksiä.

Lovikkaista puuttuvat vielä rannesomisteet ja
 sukatkin valmistuvan viikonloppuna.

Vähän enemmän suunnitelmallisuutta niin olisin välttänyt jopa nämä ostokset, paitsi kahdeksannumeron puikot, joita minulla ei ollut aikaisemmin. Nuo huovutettavasta langasta kutomani lapaset/lovikkaat ovat hyvin lämpimät!

Lupaukseni, kokeiluni jatkuu....

Matkalla - messuilla

Osallistuin Matka2013-messuille neljän päivän ajan "näytteilleasettajana". Lyhyesti kiertelin messualueen, mutta eipäs tarttunut mielen päälle mitään ihmeellistä. Tämän vuoden matkatkin olen jo suunnitellut ennen messuja.

Aikamoista hulinaa neljä päivää ja messuvieraita tungokseen asti.

Kokkolan osasto sai kiitosta raikkaasta ilmeestään. Graafisen ilmeen oli suunnitellut graafikko Elina Warsta ja sisustussuunnittelusta vastasi InnoStavan Mervi Reini. Molemmat olivat onnistuneet tehtävissään erinomaisesti. Modernia suunnittelua ja kierrätysmateriaaleja, erottui massasta.

Tunnelmapaloja löytyi maalta ja mereltä eri puolilta Eurooppaa kuin myös osasta Kaukomaita.

Helsingin rautatieaseman aulassa oli suuri maalaus, siitähän kirjoitettiinkin jossakin lehdessä. Minulle jäi taideteoksen sanoma salaiseksi.