maanantai 24. marraskuuta 2014

Klipsulaukut

Nyt vihdoin sain kaksi klipsulaukkua valmiiksi, vaikka viime viikot ovat menneet lähinnä lepäillen. Olin niin innostunut hopeisen laukun valmistumisesta, että ehdin pakata ja lähettää sen saajalleen, enkä niin ollen saanut kuvaa täysin valmiista. Tein molempii laukkuihin läpät ja ompelin isot nepparit läppien alle. Minusta niistä tuli oikein hyvät. Alunperin oli tarkoitus ommella molempii vetoketjut. Luovuin ajatuksesta.


Tekniikan otin Tölkkidesign-kirjasta. Muuten sovelsin malleja ihan omasta päästä.

Koska tölkkiklipsuja näyttää minulle kertyvän monesta eri paikasta, niin jatkan edelleen laukkujen valmistamista. Saas nähdä, millaisia luomuksia tulee seuraavista.


Lankana käytän Katian Sevilla nauhalankaa. Tuo musta on jotakin puuvillalankaa, en muista enää merkkiä. Hyvin sekin soveltuu, mutta siitä tulee vähän paksumpi.

Tuo klipsujen esikäsittely on paljon enemmän aikaa vievää kuin itse laukkujen virkkaus. Ensin pesen klipsut, kuivaan, sitten käsittelen jokaisen erikseen. Irrotan ylimääräiset ulokkeet ja hakkaan vasaralla nirhaumat pois, ettei lanka katkeilisi ja klipsut ovat sileämpiä - mukavampia virkata.. Mutta kierrätys kiinnostaa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Suunnistusta Brasiliassa

Olin parin viikon Brasilian matkalla ja osallistuin veteraanien kisoihin Porto Allegressa ja Canelassa. Näin matkallani osan Brasiliaa; Rion kaupungin tärkeimpine nähtävyyksineen, Porto Allegren ja kappaleen "maaseutua" Canelan ympäristössä.

Rio oli ensimmäinen kohteemme; onhan siellä upeat hiekkarannat, mutta muuten se osa kaupungista minkä näin oli tavanomaista suurkaupunkia suurine slummialueineen. Opas kertoi, että jopa David Beckham on ostanut talon rannan slummialueelta. Tuntui uskomattomalta. Meitä varotettiin Rion rikollisista ja rannan vaarallisuudesta. No selvisimme ehjin nahoin, emmekä tulleet ryöstetyiksi. Copacabanalta otin mukaan hiekkaa matkamuistoksi.

Kristus-patsas oli juuri niin mahtava kuin kuvittelinkin sen olevan lähietäisyydeltä ja korkealla vuorella, patsas on 38 m korkea ja painaa 700 tonnia. Patsaan juurelta oli upea näköala kaupungin ylle.


Copacabana kuvattuna lahden poukamasta ja oikealla näkyy toinen Rion must-paikoista sokeritoppavuori.


Slummialuetta kuvattuna bussin ikkunasta. Näitä alueita oli Riossa useita. En tietenkään halunnut mennä tutustumaan tarkemmin. Ei ehkä olisi kannattanutkaan.




Riosta lensimme Porto Allegreen, satamakaupunki etelämmässä. Tässä kaupungissa harjoittelimme sprinttisuunnistusta ja siellä oli myös ensimmäinen karsinta. Ja selviydyin siitä A-finaaliin sateesta huolimatta. Kaupungissa oli monia puistoja ja muuten Rion tapainen mutta vähän pienempi.






Varsinaisiin suunnistusmaastoihin ja upeisiin maisemiin päästiin Canelassa. Pieni kaupunki noin 200 km sisämaahan Porto Allegresta. Siellä viivyimme reilun viikon. Puistosuunnistuksen lisäksi päästiin  myös metsään.

Araucaria-puita oli paljon, joissakin lehvästö oli levittäytynyt kuin tarjotin.

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Hortensiat muodostivat näyttäviä pensasaitoja.

Canelassa oli aloitettu joulun vietto elikkä siellä joulu kestää marraskuun alusta tammikuun puoliväliin. Kapungin katujen varret oli koristeltu joulukuusin ja tontuin sekä jouluvalot välkkyivät jo iloisesti. Hotellin aulassa oli iso joulukuusi, joulupukit ja -muorit ovien pielissä. Korvatunturi-show esitettiin naapurikylässä jokaisena iltana, en tosin lähtenyt sitä katsomaan muuten kuin esitteen kuvista. Hotellissa olivat tietävinään, että oikea Korvatunturi on Suomessa. Kauan jaksavat katsoa noita joulukoristeita, ja tietysti kaikki joulukaupatkin olivat jo täydessä valmiudessa.



Porotokka ja reki.

Hotellissa meillä oli puolihoito ja illallisella pöydät notkuivat herkkuja; salaattipöytä, keitot, lämpimät ruoat (lihaa, kalaa, kanaa, kasvis, pastaa, riisiä, perunoita) ja kaken kukkuraksi jälkiruokapöytä erilaisine kakkuineen, jäädykkeineen, hedelmineen jne.  Aivan uskomattoman paljon erilaisia ruokia jokaisena iltana. Vähän täytyi maistaa kaikkea, ja hyvää oli.




Tässä sprintin finaalikartta ja maastoa kilpailupuistosta. Tuon samaisen puiston laidalla oli näyttävä vesiputous.




Tällaisia otuksia on kuulemma siellä metsissä, onneksi ei sattunut kohdalle. Tämä yksilö tavattiin hotellin pihassa. Oli kyllä melkoisen arka ja juoksi pakoon, sain sentään kuvatuksi.



Monta suunnistuskokemusta rikkaampana palasin kotiin rasittavan lentomatkan jälkeen. Nyt onkin tarpeellista vähän lepäillä ja parannella pientä matkaflunssaa.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Aikaansaannokset vähissä

Ainakin mitä tulee tämän blogin päivittämiseen. Aika kuluu kuin siivillä, on koiran ulkoiluttamista, tulevan festivaalin järjestelyjä, orkesteriyhdistyksen tehtäviä, suunnistusta, matkan suunnittelua ja ties vaikka mitä. Syksy on ollut kuitenkin mieluisaa aikaa, ulkoilusäät mitä parhaimmat. Katsotaan mitä vielä syksy tuo tullessaan.

Olen saanut valmiiksi ensimmäisen harjoituskappaleen tölkkiklipsulaukusta. Tämä on pieni iltalaukku ilman vuoria. Mietin vielä pitäisikö laittaa vuori. Mutta tekele tuntuu melko napakalta, vielä vaatii vähän muotoilua ja hihna puuttuu. Sitä en ole vielä päättänyt, millainen kantohihna tähän tulee.



Sulkijakin puuttu, mutta toteutus on vielä hakusessa. Pysyy hyvin kuosissaan ilman sulkijaakin.

Näiden klipsujen virkkaaminen ei kovin helppoa hommaa ole, ainakaan minulle. Ja niiden klipsujen viimeistely virkkauskuntoon vaati monta päivää/iltaa. Ehkäpä seuraava on jo hieman näyttävämpi. Tämä klipsuvirkkaus ei minulla jää tähän yhteen kokeiluun. Materiaalia on vielä jäljellä.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Askartelua

Askartelukerhomme emäntä oli löytänyt Olivia-lehdestä mielenkiintoisen asukuvan. Tässä neule on tuunattu "sähköjohdolla". No siitäpä tulikin idea ommella johtoa vanhaan neuleeseen.

Olivian kuva
Ei omasta neuleestani tullut lähellekään tuollaista, mutta ompelin säästeliäästi johtoa pintaan. Johto on melko ohutta,  huomaamatonta.  Hapsutus puuttuu vielä. Neule on kirpputorilöytö kolmella eurolla. Kuvassa olevat puuhelmet syntyivät myös askartelupäivänä.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Kuulakasta lokakuuta

Kävin metsäkierroksella katsomassa suppilovahveroita, mutta eipäs löytynyt tästä kuusimetsästä. Niinpä poikkesin meren rantaan ihastelemaan maisemia. Oi että tykkään syksyn aurinkoisista ja viileistä päivistä.


Taustalla näkyy avantouintipaikan saunarakennus.

Pihassakin meidän ja naapurin välinen pensasaita näyttää iloisenväriseltä.


Aloitin pihlajamarja-kapristen teon. Sain vinkin ja ohjeen  Sauvajyvänen-blogista.. Tässä purkissa pihlajamarjat ovat suolavedessä, siis vielä kolme päivää ja sen jälkeen keitän niille etikkaliemen. Mielenkiintoisia "kapriksia" tulossa.


Ja jos vielä tähän lisään käsityörintaman kuulumiset. siis kesken on kolme neuletta, kahvipussikori ja nyt viimeisimpänä olen aloittanut purkkilipsujen käsittelyn. Sain muutama sata klipsua ja ne pitää nyt pesun jälkeen siistiä - siis ylimääräiset nipsukat pois. Ensin poistan ylimääräiset ulokkeet pihdeillä ja sen jälkeen vielä naputtelen joka ikisen vasaralla. Aikaa kuluu, mutta jospa joskus syntyisi valmista.


torstai 2. lokakuuta 2014

Puutarhassa

Tänään oli taas vuorossa eläkeläisten kuukausitapaaminen ja lounas. Samalla reissulla jatkoimme matkaa Sundin puutarhaan. Ja voi kuinka kauniita tuotteita siellä on esillä; on kukkia, asetelmia, sisustustuotteita, ruukkuja, lyhtyjä ynnä muuta kaikkea kaunista kotiin ja puutarhaan Syksy oli tullut puutarhamyymäläänkin..

Olin jo päättänyt etten osta lainkaan kukkasipuleita ulos, vaan odotan mitä tuleman pitää ensi keväänä. Josko vanhat sipulit vielä nousisivat ylös. Mutta Sundilla oli tarjouksessa kukkasipulit ja ostin 20 tulppaania. Vähän eri värisiä, mitä minulla nyt on maassa.



Puutarhamyymälän  asetelmia


Tästä pöytäryhmästä kiinnostuin. Jäin harkitsemaan ostamista. Nyt saisi 20 prosentin alennuksella, mutta hintaa tulee vieläkin noin 250 euroa. Pistää miettimään.


Tuonne puutarhamyymälään täytyy palata vielä syksyn mittaan. Käyn ainakin fiilistelemässä, siitä tulee hyvälle mielelle.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Suppilovahverot

Nautin näistä syyskuun kuulaista päivistä, sadettakin tulee välillä. Mutta ei haittaa. Kävin katsomassa kaupungin laitamilla, löytyisikö suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä hiukan. Sain ensimmäiset kuivuriin. Kovin pieniä olivat vielä, mutta täytyy ensi viikolla laajentaa reviiriä syvemmälle metsään, jospa niitä löytysi lisää.

Suppilovahverot ovat parhaita sieniä keittoon, ainakin minun mielestäni.



Huomenna osallistun pitkänmatkan suunnistukseen, minulle 10 km metsässä on reilusti ylipitkä. Täytyy katsella ympärilleen sillä silmällä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista