Karjalan Kannaksella

Tämänvuotinen juhannussuunnistusmatka vei Venäjän Karjalaan Valkjärvelle. Pieni Michurin kylä, jonne oli rakennettu uusi hotelli järven rannalle. Kylässä oli monta ruokakauppaa ja joka päivä vihannes- ja sekatavaratori.Löytyi kaikkea mitä suunnistusmatkalla tarvitsee.

Suunnistuskisat olivat venäläiseen tapaan hyvässä maastossa, siellä maassa valitaan kilpailumaastot vaativuuden mukaan ei hyvien kulkuyhteyksien päähän kuten meillä on tapana. Ja totta vie kaikki toimi moitteettomasti; hyvät kartat, toimiva kilpailukoneisto, mainiosti suunnitellut radat Karjalan suppamaastoon, vaativuutta tarpeeksi. Se mikä ilahdutti erityisesti on, että Venäjällä lasten ja nuorten sarjojen osallistujamäärä on suurempi kuin ikäihmisten sarjojen! Ja voisimme ottaa mallia suunnistuksen opettamisesta aivan pienimmille. Venäjällä aloittelijat ja lapset saattavat mennä metsään huoltajan/aikuisen kanssa. Ja kuitenkin myös lapset kilpailevat sijoituksista. Ei katsota syyttäen, vaikka vanhempi on lapsen tukena metsässä, nuorimmat osallistujat olivat kuusivuotiaita.

Ja Venäjällä suunnistus on myös osa retkeilyä, suuri teltta-alue kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä. Yhteisiä grillaus- ja ruoanvalmistuspisteitä telttaseurueiden kesken.

Kylänraitti

Otos maastosta

Leirielämää

Hotelli Michur Inn

Metsissä kukkivat kielot ja jo ensimmäiset kantarellit olivat ilmestyneet.

Koskenlaskijoita Vuoksessa.

Hankin ruokakaupasta pioninjuuren, odotan että se kasvaisi pihallani. Yritin pakata hyvin paluumatkalle.

Niin muuten suunnistus sujui minulta hyvin aurinkoisessa säässä. Loppusijoitus 3. neljäntoista kilpakumppanin joukossa.