Krimin niemimaa

Viikko vierähti  suunnistusreissulla Ukrainassa, Krimin niemimaalla - Mustanmeren rannalla. Jonkin verran lunta oli vielä vuoren rinteillä. Tosin kevät oli jo melko pitkällä viileähköstä säästä huolimatta; krookukset, helmililjat ja esikot kukkivat luonnossa, samoin kirsikkapuissa oli kukkia. Ihastuttavaa oli nähdä salviaa luonnossa suurina turpaina. Olisipa ollut lähempänä, niin olisin poiminut kotiin vietäväksi.

Suunnistusmaastoissa oli haastetta riittämiin; jyrkkiä mäen rinteitä noustessa piti turvautua nelivetoon ja puun oksiin, jotta ote ei lipsunut ja luisunut alaspäin. Maan kosteus teki alustasta erittäin liukkaan. Koska puissa ei ollut vielä lehtiä, oli näkyväisyys suhteellisen hyvä niissä paikoin, missä ei kasvanut "piikkipensaikkoa". Ja ne taas tekivätkin etenemisestä entistä hitaamman ja sainpahan kaivaa neulalla ihosta piikkejä suihkun jälkeen. Rastien löytämisen riemu ja onnistuminen jättivät hyvän mielen. Hyvin sujuneet kisajärjestelyt antoivat ukrainalaisista suunnistajista hyvän kuvan. Ilahduttavaa oli nähdä, kuinka paljon nuoria ja lapsia oli mukana vaativissa maastoissa.

Maalissa maasto näyttää ankealta,
reitin varrella maisema oli upeampaa korkeine rinteineen ja vuolaine puroineen.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta, Alushtan rantamaisemaa.

Kuohuviini kuului hotellin aamiaisjuomiin.