sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sprinttisuunnistus

Tänään oli sprinttikisan vuoro. Sarjassani oli vain kolme suunnistajaa. Ennen kakkosrastia sain edellä lähteneen kiinni ja liekö hätäilyn syytä, mutta kolmosrastille menossa oli pientä haparointia, kun yritin päästä "karkuun". Rasti löytyi kumminkin heti. Nelosrasti näytti hyvin helpolta; urheilukenttää kohti ja reunaa pitkin päähän rastille – väärä koodi, nopea vilkaisu karttaan ja kentän vallin päälle. Löytyihän se nelonen ja ihan selkeä paikka, kunhan olisin vain heti katsonut karttaa tarkemmin. Sitten vauhdilla vitoselle, kutoselle, seiskalle ja edelleen maaliin. Voitin kilpailun runsaan minuutin erolla seuraavaan. Onneksi sade alkoi vasta kisan jälkeen eikä päässyt pilaamaan suoritustani.

Sprinttisuunnistuksessa on oma viehätyksensä, mutta minulla 60+ ei tahdo enää löytyä nopeutta, ja rastityöskentely pitäisi saada sujuvammaksi, kun ei kompassiakaan ehdi käyttää. Kompassi on lähinnä varmistuksena mukana, jos sattuisi ”eksymään”.

Valokuva päivän kisakartasta

Ei kommentteja:

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista