Kullero

Pikkupuutarhassani saan jo ihailla kukkien puhkeamista. Vuonna 1994 matkalla kotiin Pyhätunturin Venlojen viestistä huomasin tien pientareella keltaisen kukkaloiston. Oli pakko pysäyttää auto ja vääntää kepakolla kulleroita juurineen mukaan. Lienee sallittua, kun kasvoivat villinä tien varella. Kullerohan on Lapin maakuntakukka.

Nyt yli viidentoista vuoden jälkeen kullerot edelleen koristavat kukkapenkkiäni. Olen muutamaan otteeseen siirtänyt niitä penkistä toiseen, mutta joka vuosi ne puhkeavat kukkaan yhtä kauniina.

Ensimmäiset kulleron kukat

Sprinttisuunnistus

Tänään oli sprinttikisan vuoro. Sarjassani oli vain kolme suunnistajaa. Ennen kakkosrastia sain edellä lähteneen kiinni ja liekö hätäilyn syytä, mutta kolmosrastille menossa oli pientä haparointia, kun yritin päästä "karkuun". Rasti löytyi kumminkin heti. Nelosrasti näytti hyvin helpolta; urheilukenttää kohti ja reunaa pitkin päähän rastille – väärä koodi, nopea vilkaisu karttaan ja kentän vallin päälle. Löytyihän se nelonen ja ihan selkeä paikka, kunhan olisin vain heti katsonut karttaa tarkemmin. Sitten vauhdilla vitoselle, kutoselle, seiskalle ja edelleen maaliin. Voitin kilpailun runsaan minuutin erolla seuraavaan. Onneksi sade alkoi vasta kisan jälkeen eikä päässyt pilaamaan suoritustani.

Sprinttisuunnistuksessa on oma viehätyksensä, mutta minulla 60+ ei tahdo enää löytyä nopeutta, ja rastityöskentely pitäisi saada sujuvammaksi, kun ei kompassiakaan ehdi käyttää. Kompassi on lähinnä varmistuksena mukana, jos sattuisi ”eksymään”.

Valokuva päivän kisakartasta

Iltarastiviikko

Tällä viikolla olen osallistunut iltarastiviikon tapahtumiin; neljänä iltana suunnistusta. Haasteelliseksi suunnistuksen teki kahtena ensimmäisenä päivänä ajoittain rankka vesisade. Sateella sinällään on hauska olla ulkona, mutta kun joutuu käyttämään silmälaseja, ei kartan luvusta tahdo tulla mitään. Vaikka suunnistinkin kotikaupunkini liepeillä, on rastien etsiminen aina yhtä hauskaa ja onnistuminen palkitsevaa. Nyt viimeisen päivän risukkoinen metsä tosin tuotti ongelmia edetä väsynein jaloin. Suunnistukseen ei kumminkaan kyllästy ja metsässä samoillessa pikkuvaivat unohtuvat. Seuraava tapahtuma on ensi sunnuntaina sprinttisuunnistuskisa. Ja Venlojen viestiä odotellessa....

Puutarhassa viime syksynä istuttamani luumupuu jo kukkii, vaikka vasta lehdet ovat puhjenneet. Nyt jännitän vaan, ettei tule yöpakkasia tuhoamaan orastavaa satoa. Alkuviikon sade on tehnyt hyvää niin luumupuulle kuin yrttipenkille, siemenkylvökin alkaa jo itää.



Kehittyyköhän noissa hennoissa oksissa luumuja?



Shoppailua vapaapäivänä

Tänään vietin vapaapäivää. Sain monta asiaa hoidetuksi ja kiertelin myös puutarhamyymälöitä. Orvokkeja lukuun ottamatta en uskaltanut vielä ostaa kesäkukkia. Sitä vastoin ostin pensasmustikan sekä muutaman perennan kahden euron hintaan; punatähkän ja punaisia päivänkakkaroita.

Kävin myös kokkolalaisen taiteilijan Marianne Uusitalon studiolla. Mariannella on ihania silkkihuiveja ja nyt muutaman vuoden hän on valmistanut myös poronnahkatuotteita; kerrassaan ihania koruja, tyynyjä, laukkuja, huiveja. Kannattaa käydä hänen studiollaan, jos on matkaa Kokkolaan. Kotisivuilta löytyy tiedot. Olen jo aikaisemmin ihaillut poronnahasta virkattua huivia ja nyt oli oikea väri tarjolla. Oli pakko ostaa. Olisin ostanut korvakorutkin, mutta ne ovat liian isot minulle pienelle ihmiselle. Poronnahkakorut ovat ihastuttavia ja näyttäviä.



Kolmionmuotoinen poronnahkahuivi  solmittuna.

  

Korvakorut poronnahasta  



Amarylliksen uusi elämä

Ostin ennen joulua amarylliksen sipulin ja kasvatin siitä kauniin joulukukan. Kukinnan jälkeen laitoin ruukun lämpimään varastoon enkä kastellut sitä koko talvena. Tarkoitukseni oli istuttaa sipuli ulos penkkiin. Toukokuun alussa huomasin että amaryllis on kasvattanut uutta vartta ja nyt se kukkii kauniisti sisällä. Ehkä kaivan sipulin kukkapenkkiin tämän kukinnan jälkeen. Amaryllikseni on saanut uuden elämän.

Korvasieniä

Tänään aamulenkillä sain vihjeen korvasienten kasvupaikasta ja löytyihän näitä kevään herkkuja. Tosin vielä kasvu on alkuvaiheessa, mutta saalis oli kumminkin yhden keiton verran. Korvasienihän on myrkyllinen. Puhdistin sienet harjaamalla ja laitoin ne talouspaperin päälle kuivumaan. Olen aikaisemminkin kuivattanut sienet normaalissa huoneenlämmössä. Kuivatut sienet säilön purkkiin ja vielä ennen käyttöä liotan sieniä ja keitän kahdessa vedessä muutaman minuutin. Korvasieni keitto tai kastike on vain niin hyvää ja nämä yksilöt pääsevät joulun aikana ruokapöytään.

Puutarhatöitäkin olen tehnyt viikon aikana. Yrttipenkit ja piharuukut odottavat taimiaan. En vielä uskalla istuttaa taimia ulos – on sen verran kylmät yöt näillä leveysasteilla. Monivuotiset  - lipstikka, ruohosipuli, rakuuna ja meirami ovat jo kasvaneet melkoisesti, ja niitä olen jo nyt voinut käyttää ruokiin. Huomasin, että viime kesän salaatti on talvehtinut ja jatkaa kasvuaan myös tänä kesänä (muistaakseni on suolaheinäsalaattia).



Tulppaanit jatkavat kukintaansa



Äitienpäivänä

Ihana varhainen aamu

linnut visertävät kilpaa, kertovat tarinaa toisilleen.

Tikka hakkaa lyhtypylvään päällä,

Tietäneekö tuo, ettei metalliin koloa saa,

mitä tapahtuu tikan nokalle?

Fasaani ujeltaa lintujen viserryksen sekaan.

Äitienpäivänä,

arvasin, että tulppaanit aukeavat kukkapenkissä.

Aurinko paistaa, päivän kunniaksi.

Suunnistushaasteita

Tällä viikolla on ollut koleaa säätä. Puutarhassani odottelen edelleen tulppaanien aukeamista. Tapahtuisikohan se äitienpäivän kunniaksi viikonloppuna.

Olen käynyt jo kolmena iltana rasteilla. Tiistaina oli erilainen maasto; paljon avokallioita ja korkéuserotkin pistivät hengityksen ahtaalle. Tänään oli reitillä sekä polkujuoksua että metsäsuunnistusta suoraan suunnalla. Suojuokseminen otti hengen päälle,  pitkät suopursut ja leveähköt ojat tekivät etenemisestä melko haastavaa. Metsässä tuoksui keväälle; raikas, suopursun tuoksuinen ilma. Lienevätkö yöpakkaset vaikuttaneet, mutta metsä on melkoisen kuiva jo tähän aikaan.

Parsaa ja bernaisekastiketta

Tänään metsälenkin jälkeen päätin tehdä vain lasagnea lounaaksi. Niinpä juhlistaakseni vappua alkuruoaksi keitin parsaa ja tein bernaisekastikkeen. En ole koskaan ennen tehnyt tuota kastiketta itse, vaan olen aina ostanut kaupasta valmiin pussikastikkeen. Kastikereseptiin hain vinkkejä netin eri resepteistä, tässä oma versioni:

noin 1 dl vettä

kokonaisia valkopippureita

puolikas sipuli

balsamicoa loraus

Keitin noista aineksista liemen. Liemen kiehuessa vatkasin kaksi keltuaista vesihauteessa ja lisäsin siihen siivilöidyn liemen edelleen voimakkaasti vatkaten. Lopuksi lisäsin vielä reilun 100 g voita ja vatkasin kunnes voi oli sulanut. Lisäsin lopuksi kuivattua rakuunaa (oman yrttitarhan viime kesän satoa)

Parsoista poistin pari senttiä ja kuorin vähän. Keitin parsat suolalla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Maukasta oli, nam, nam... Pakko sanoa, että kastikkeeni oli parempaa kuin pussikastike.