Hatuttaa

En ole koskaan ollut hattuihminen. Mutta tällä iällä pitäisi jo olla. Hautajaistilaisuutta varten muutama vuosi sitten kävin ensimmäisen kerran hattuliikkeessä ja ostin mustan hatun. Nyt olisi tiedossa iloisempaa juhlaa kesällä ja hattu pitäisi löytää. On se vaikeaa. Helsingissä käydessäni poikkesin hattuliikkeeseen ja siellä ammattitaitoinen modisti Helena Toivo yritti vakuuttaa minut oikean hatun valinnassa. Ensiksi pitää olla mekko tai ainakin väri ja kangasmallit. Ja siitä se lähtee. Lyhyet hiukset ja silmälasti asettavat omat haasteensa hatun hankinnassa. Tässä muutama otos peilin kautta kuvattuna. En ole lainkaan varma, että mikään alla olevista on hattuni, ainakin väri taitaa muuttua. HopeHatin valikoima on kyllä valtava, on mistä valita, ja jos ei ole niin siellä tehdään. Saas nähdä miten hatutuksen käy.

Tämä pipomainen huopahattu on lämmin ja helppo sujauttaa päähän, ei tule yhtään hattumainen olo.

Junamatkat Helsinkiin sujuvat nopeasti Pendolinolla, mutta ei niin nopeasti etteikö ehtisi kutoa sukkaparia. Nämä syntyivät  meno- ja paluumatkalla. Ja sain taas jämälankoja kulutettuja 150 g.

Hellehattu

Malli tähän virkattuun hattuun on miltei omasta päästä. Katselin loppuvaiheessa Novitan ohjeita lierin tekoon. Aloitin hatun teon viime kesänä ja en saanut valmiiksi kuin muutaman kierroksen ja käsityö on ollut lepäämässä monta kuukautta. Taannoisella Moskovan matkallani tein lähes valmiiksi ja nyt kun on ollut niin koleita päiviä,  on ollut hyvää aikaa virkata. Helteitä odotellessa - hattu valmiina. Lanka on Saarenmaalta ostettua virkkuulankaa.

Palmikoin virkkuulangasta vielä nauhan lierin aloituskohtaan. Tein palmikkonauhasta kuusisäikeisen.

Tärkkäsin hatun sokeritärkillä. Harmi, ettei minulla ole "hattupäätä", tässä hattu on lasimaljan päällä.  Muotoilen vielä hieman kosteana, niin eiköhän tästä saa ainakin puutarhahatun. Näyttää kyllä vähän yömyssyltä.

Sade on tehnyt hyvää puutarhalle, ja sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Ainakin toivon niin.