Askartelua ja magneettikoruja

Askartelukerhomme teemana oli lampunvarjostimen tuunaus. Tyyli oli vapaa. Hauskaa oli ja valmistakin tuli. Ongelmaksi ennen kokoontumista muodostui höyhenten/sulkien ostaminen. Valkoisia sulkia oli miltei mahdoton löytää askartelukaupoista taikka ne olivat äärettömän kalliita. Mutta hätä keinot keksii...

Ensin oli höyhentyyny

..ja riisipaperivalaisin..

..liimapyssy esiin, ja höyhenten liimaaminen alkoi. Liimailin höyhenet/sulat vapaasti ja lopuksi päälle niitä kalliimpia isoja sulkia.
 Lopputulos on juuri minunnäköiseni - epäsymmetrinen höyhenvarjostin.

Meillä on katossa ne vanhanaikaiset "sokeripalat", ja sellaisia lampunjohtohahan ei enää myydä.
Niinpä myyjä totesi, että voit itse katkaista johdon ja ottaa ne pikkujohdot erilleen.
Siis sehän olisi virallisesti sähkömiehen hommaa,
mutta ei varmaan kukaan entisen työpaikkani sähkömiehistä lue tätä. Valo palaa.

Tänään minulla oli  mahdollisuus tutustua magneettikoruihin, joiden kerrotaan parantavan monia sairauksia -
hartia- ja selkäkivuista, migreenin ja unettomuuden poistoon. Aika näyttää miten tehoavat.
Ostin rannekkeen, teho selviää myöhemmin, koru maksoi 29 euroa.
Magnetisoitu vesi on kuulemma erittäin terveellistä ja se magneettitikku poistaa myös kalkin kahvinkeittimestä. Sitä kokeilen seuraavaksi. 
Tuotteen nimi on MAGNETIX Wellness, vaikuttavat korut, jos jotakuta kiinnostaa.

Kauniita koruja jokapäiväiseen käyttöön, tai vaikkapa juhlakoruiksi.

Koruja, koruja.....

Tänään järjestelin työhuoneeni komeroa. Siellä säilytän yhdistysten mappeja ja papereita, suunnistustarvikkeita, matkoilla tarvittavia pieniä tavaroita sekä KORUJA. Järjestelin korurasioitani ja huomasin kuinka paljon minulla onkaan mitä erilaisimpia koruja. On aitoja hopeakoruja, muutama kultakoru, pronssia, puuta, nahkaa, huovutettua, Kalevala-koruja, Aarikkaa, aitoja helmikoruja. Koruja olen saanut lahjaksi, ostanut matkoilta ja kirpputoreilta sekä tehnyt itse. Mutta tarvitsenko kaikkia.  Ehkä en.

Mutta joihinkin koruihin liittyy tapahtumia, tunnetta, muistoja... Toki joukossa on myös niitä, joita voisin myydä pois.

Yksi vuosia mukana kulkeneista koruista on sukulaistädin tuoma koru Turkin matkaltaan. Tämä tapahtui 1960-luvulla ja silloin oli ainakin maalla hyvin harvinaista, että käytiin Turkissa saakka ulkomaan matkalla. Noita koruja turkoosilla kivillä myydään vieläkin.  Toinen tässä kuvassa oleva itsetehty koru on Amerikasta; äitini kävi 1970-luvulla tapaamassa sisartaan ja siltä matkalta sain tämän virkatun helmikorun.  Helmet on virkatessa liitetty nauhaan. Liekö tätini virkkaama. Vaikka en tuota vaaleanpunaista pidäkään, säilyy se minulla muistona, ja voishan sen kiepsauttaa rannekoruksi.

Pikkuvessan seinällä olevan tansanialaisen elefantin kärsässä roikkuu koruja, ja työhuoneen seinälle hankkimassani puussa roikkuu koruja ja laukkuja.Puuta, huovutettua, ametisti, meripihkaa...

Korurasioissa on vielä kaulanauhoja sekä korvakoruja, rintarosseja, rannerenkaita... Huovutetut, punaiset korvakorut olen tehnyt itse

Kahdet korvakorut olen ostanut Venetsian-matkallani Muranon saarelta, punaiset pisara kukkakorvikset ja siniset lasisydämet.

Rintarosseja/rintakoruja on yhdessä rasiassa, ja vielä on kaikissa bleisereissä jokin koru, matkoilta olen löytänyt kauniita rintakoruja; mm.  Itävallan alpeilta alppiruusun, Sydneystä kengurun, Cambridgen kirpputorilta kauniin hopeanvärisen enkelin.

Itsetekemiini koruihin sain pidemmät neulat, nyt nekin pysyvät takeissa kiinni. Erinomainen liima koruneulojen kiinnitykseen on mosaiikkiaskarteluun ostamani "silicone adhesive"

Aivan kuin puuttuisi vielä joitakin koruja, minnekkähän olen piilottanut rasioita. Löytänen vielä, kun kaappien siivous jatkuu pikku hiljaa. Niin ja paripuolet korvakorut vien Kulta rahaksi -ostajalle, en osaa käyttää korvissa eriparikorviksia.