Hiihtokelejä odotellessa

Viime viikko sujui tiiviisti festivaalin järjestelyissä ja siihen liittyvissä hommissa. Toivoin viikonlopulle runsasta lumisadetta, jotta olisin päässyt tällä viikolla hiihtämään. Turha toivo. Vettä satoi. Taitaa hyvät hiihtokelit olla ohi tältä talvelta ainakin täällä meidän seudulla. Minä nimittäin hiihtelen ainoastaan luonnon keskellä, metsään tehdyillä laduilla - en valaistuilla. Kaupassa osui silmääni lööppi - ensi viikolla alkaa kevät. Pakko on uskoa. Eihän keväässä mitään vikaa ole, päinvastoin.

Olen edelleen jatkanut jämälankaprojektiani, pikkuhiljaa langat hupenevat.

Tein parit junasukat, vaikkei tiedossani olekaan niille käyttäjää suvun piirissä. Taidan viedä ne sairaalan vauvaosastolle.

Vanhat sukat olivat kuluneet puhki, vain varret olivat hyvässä kunnossa. Näihin kudoin erilaisista harmaista langoista uudet terät. Käyvät hyvin kotisukkina miehille.

Tangokuningas Teemu luovutti minulle halausten kera kukkasensa lauantain konsertin jälkeen. Vielä kukat ovat hyvässä kuosissa. Konsertti samoin kuin festivaalikin onnistui hyvin, nyt on aika hengähtää ja tehdä jotakin ihan muuta. Vaikkapa katsoa televisiosta jokailtaisia ruoka-levonta-kokkausohjelmia.