Aina kukkii....

Otin muutaman kuvan puutarhasta, jossa aina kukkii... vielä on muutama lajike täysin nupuilla. Odotettavissa on syyskesällekin kukkaloistoa.

Lyhtykukat aloittavat kukintaansa

Ensimmäiset mesimarjat ovat jo valmistuneet, taustalla kesäkurpitsat.

Nyt valmistaudun Puolan matkalle; Krakova, Wieliczka, Limanowa, Tymbark. Urheilua ja kulttuuria luvissa, sääennusteen mukaan lämpötila noin 24-28 astetta.

Taide-elämyksiä

Tänään vierailin Vetelin Taidekartanossa. Perhonjokilaakson harrastelija- ja ammattitaiteilijoiden töiden lisäksi esillä on myös Lestijokilaakson taiteilijoiden töitä sekä kutsutaiteilijana  perholaissyntyinen Marita Liulia. Monenlaisilla tekniikoilla tehtyjä teoksia; maalauksia, grafiikoita, akvarelleja, veistoksia, keramiikkaa sekä betoni- ja kipsipatsaita… Näyttäviä, herkkiä ja puhuttelevia  teoksia. Täytyy ihailla taiteilijoiden luomisvoimaa.

Vanhaa Veteliä -näyttelytiloissa oli mestaripelimanni Voitto Isosaaren tekemiä kanteleita hirvensarvista.

Taideteosten lisäksi Taidekartanossa voi katsoa kaustislaissyntyisen Anna Nykyrin ohjaaman lyhytelokuvan Viisi fragmenttia empatian luonteesta. Elokuva  palkittiin parhaana lyhtyelokuvana Toronton Hot Docs –dokumenttielokuvafestivaaleilla tänä vuonna.

Aikaisemmin  kävin myös graafikko Esa Riipan näyttelyssä Ullavassa, Vionojan  taiteilijakodissa. Kodin pihapiiri on hyvin idyllinen kauniine vanhoine rakennuksineen.

Saksan matkallani kiinnitin huomiota runsaisiin puuveistoksiin. Oli eläinhahmoja, kelloja, puita, penkkejä, leikkivälineitä.  Kyllä saksalaisetkin osaavat.

Siivousta

Aloitin siivouksen vaatehuoneesta ja jatkoin kaikkiin komeroihin ja keittiön kaappeihin. Roskaa tuli monta muovikassillista. Vähentääkseni taloyhtiön jätteiden määrää vein yhden kuorman hyötykäyttöasemalle, joka on Kokkolassa erinomainen - maksutta voi viedä sinne käyttökelvottomia tavaroita. Huomenna vien vielä kirpputorille muutaman vaatekappaleen, rullaverhon ym. Miksi tuleekin säilytettyä tavaroita, joita ei enää tarvitse tai jotka ovat jo kulahtaneet käyttökelvottomiksi. Keittiössä jouduin heittämään pari  kassillista kuivaelintarvikkeita roskiin, parasta ennen päivä oli vuosina 2007, 2009. Ihmeellistä  hamstrausta…. Nytpähän tiedän tarkalleen, mitä on missäkin kaapissa. Lupasin itselleni, etten hanki enää tarpeettomasti tavaraa ostamisen ilosta.  Olen tyytyväinen päivän aherrukseen    -    jatkuu huomenna. Siitäkin huolimatta, että aurinko paistaa.

Olen hankkinut uuden tietokoneen ja vielä on kuvien siirtäminen/muokkaaminen  hakusessa, eikä nämä uudet ohjelmaversiotkaan ole oikein hallussa. Tämän blogitekstin kirjoittaminenkin on vaivalloista.  Ihmeellisesti kone on nopeampi kuin minä! Otin kuvan päivän lounaasta. 

Uunista nostettuna.

Tein kaalilaatikkoa, johon käytin

400 g jauhelihaa
sipulia
kaalta noin 600 g
1,5  dl puuroriisiä keitettynä
siirappia
suolaa
mustapippuria, rosmariinia, timjamia
kasvislientä
Ruskistin jauhelihan ja sipulin, maustoin. Kaalet pehmensin toisella  pannulla tilkassa öljyä ja lisäsin siihen pari ruokalusikallista siirappia. Lopuksi sekoitin kaikki aineksen keskenään, vuokaan kaadoin lopuksi kasvislientä noin 2 dl. Pakasteesta löytyy vielä puolukoita, survoin puolukat lisäten vähän sokeria ja kuivattua steviaa. Hyvää oli ja maistui siivouksen keskellä. 

Harjoituskappale

Harjoitus tekee mestarin... toivottavasti. Tein ensimmäisen kahvipussikorin netistä saamieni ohjeiden mukaan ja vähän mukaellen paria ohjetta. Silitin avatut kahvipussit yhteen hopeapuolet vastakkain, kolme pussia peräkkäin, ja sitten leikkasin mattoveitsellä 2,5 cm:n suikaleita. Leikkuualustaksi sopi hyvin tähteeksi jäänyt lattialaminaatin levy ja suikaleiden leikkauksessa oli apuna puhdas lautarima.

Tämä alkupunonta ei ollut vaikeaa.

Palttina-punonta ei minulta onnistunut ensimmäisessä tekeleessä, niinpä mittasin pohjan ja ompelin pyöreitä renkaita suikaleista, jotka sitten pujotin reunoiksi. Tarkoituksella en yritäkään saada alkuperäisiä kuvia koreihin.

Tässä valmis kori,
joka tulee varmaan käytettäväksi nilkkasukkien säilytyskorina.

Korien tekeminen jatkuu. Tulen entistä tarkemmin silittämään suikaleet, jotta pysyvät hyvin kasassa. Punontaa on myös tiivistettävä. Ehkäpä vielä saan ostoskorin tehdyksi, sitä ennen teen pienempiä säilytysrasioita. Kahvipussejahan riittää.....

Kirpparilla ja muutenkin ostoksilla

Tänään piti hoitaa pari pientä työasiaa, niinpä suuntasin myös kaupoille. Olin jo katsonut valmiiksi uutta läppäriä, kun tämä vanha tökkii. Tietokoneen ostamisessa ei ole mitään ongelmaa, niitähän on toinen toistaan tehokkaampia ja hintahaitari muutamasta sadasta tuhansiin. Jotenkin vain taas kiehahti, kun palveluun ei kuulu muuta kuin rahastaminen. Alkuasennukset olen saanut tehtyä. Tuolla se uusi kone raksuttaa varmuuskopioita käyttöjärjestelmästä, kun sitäkään ei enää tule levykkeinä mukana. Ja vielä pitää asentaa Office-paketti ja tehdä Internet- ja virustorjunta-asennukset. Ei sillä etteikö asentaminen onnistuisi omin voimin, mutta oi niitä aikoja,  kun samaan hintaan sai koneen valmiiksi asennettuna "käteen".

Samalla reissulla kävin kirpparilla, toisin sanoen kahdella. SPR:n kirppis oli näistä kahdesta siistimpi ja hinta/laatusuhteeltaan parempi. Löysin salaattitarjoilulautasen, 4 valkoviinilasia ja kirjaillun kesäpaitiksen. Yhteensä 4,20 euroa. Kannattaa poiketa SPR:n kirppiksellä, sielläkin on nyt ALE.

Salaattivati

Lasien alla kirjailtu paitis silittämistä vaille valmis käyttöön,  vain 2 euroa.

Pioni

Sade taukosi hetkeksi ja sain otettua pari kuvaa pihalla. Matkani aikana niin pionit kuin liljatkin ovat puhjenneet kukkaan. Pionin kukat ovat suuria hennon varren päässä, oli pakko tehdä tuet. Mutta kauniita ovat.

Suunnistusmatka Saksaan

Harz-vuoriston kupeessa oli kauniit maisemat ja hienot suunnistusmaastot. Kaupunkispirintit Bad Harzburgissa ja historiallisessa Gosslarin kaupungissa tarjosivat haastetta kimurtelevine katuineen, puistoineen  ja linnan pihoineen.

Hotellimme oli Braunlagen pikkukaupungissa vuoren rinteessä. Tässä näkymä hotellin parvekkeelta

Pitkät matkat suunnistettiin Harz-vuoriston kansallispuistoissa, maasto oli osittain tiheän puuston ja aluskasvillisuuden peitossa. Paikoitellen näkyvyys oli hyvä ja maastopohja puistomaisen tasaista, mutta vain osittain. Isot kivipaasit ihastuttivat rinteissä; ihmettelin kuinka ne ovat syntyneet kivi kiven päälle!

Pohjois-Saksan korkeimmalle huipulle Brockeniin (1142 m) mentiin höyryjunalla mukavasti puksutellen kiemurtelevaa raidetta. Brocken on ollut myös sotilastukikohta ja se sijaitsee entisen DDR:n puolella. Ylhäällä vuorella on myöskin kasvitieteellinen alue, yli 1000 alppimaan kasvia.

Graniittiset kivipaasit Brocken huípulla

Matka Brockenista Helsinkiin