Venlat maalissa

Tänä vuonna Venlojen ja Jukolan viesti juostiin Vantaan Hakunilassa taikka Sipoon korvessa, kuinka vain. Venlojen viestin aamu valkeni aurinkoisena ja päivästä oli odotettavissa hyvin lämmin. Nesteytys oli päivän sana, mikä tarkoittaa meille suunnistajille runsasta veden  ja urheilujuoman juontia. Onnistuin nappiin tässä ensimmäisessä vaiheessa - nesteet ja energiat riittivät.

Hakunilan liikuntakeskuksen miljöö oli oivallinen viestipaikka, alue oli tarpeeksi suuri, jotta kaikki toiminnot varustekaupoista ja ravintoloista pesutiloihin oli saatu mahdutetuksi suhteellisen lähelle toisiaan. Kisakoneisto sujui niin hyvin kuin se vain maailman suurimmassa viestitapahtumassa voi sujua.

Juoksin aloitusosuuden ja se vähän jännitti, vaikka kuntosuunnistajana kokemusta on kertynyt useasta viestistä. Odottelin lähtökarsinassa  maassa istuskellen, ajattelin että minun verryttelyni on lähdöstä K-pisteelle - olihan se yli kilometrin mittainen. Kartat jaettiin suoraan käteen, ja lähtölaukaus ammuttiin. Siinä lähti  1240 venlaa metsään - juosten, hölkäten ja kävellen. Päätin ottaa rastit tarkasti, koko ajan pitäen oman suunnan ja seuraten kartasta, missä menen. Suunnitelmani toteutui täydellisesti, ei tullut yhtään pummia enkä käynyt yhdelläkään väärällä rastilla. Kartantekijä oli onnistunut piirtämään tasalaatuisen, hyvin luettavan kartan, vaikkakin alueella oli hyvin paljon avokallioita, pieniä soita ja kiviä. Vauhtini ei ollut hyvä, mutta katson että suoritukseni oli erittäin hyvä. Saavuin vaihtoon sijalla 879! Siis paremmin kuin edellisenä vuonna. Lähetin sisareni matkaan... Pientä epäonnea oli joukkueellamme ja niinpä olimme maalissa sijalla 1021. Mutta tämä riitti meille tällä kertaa. Hyväksytty suoritus ja jokainen viestinviejä onnellinen omasta suorituksestaan. Jukolan tunnelma on niin mahtava, että sen haluaa kokea yhä uudestaan. Siinä on sitä jotakin.

Ensi vuonna sukumme naiset starttaavat suuremmalla numerolla kuin tänä vuonna, mutta siitä on hyvä parantaa.

Kilpailunumero