Viron matka, Vol 2

Saarenmaan retki jatkui Muhun saarelta pääsaarelle, jonne johti pengertie. Joutsenet ja monet muut vesilinnut parveilivat rannan tuntumassa.

Hyvää tietä matka jatkui joutuisasti Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen. Sinnekin oli vanhojen kauniiden rakennusten seuraksi rakennettu suuria kauppakeskuksia ja muita liikerakennuksia.

 

Liikenneympyrän purjeet toivottivat tervetulleeksi Kuressaareen

Viehättäviä, kapeita kujia ja siistiä katumaisemaa Kuressaaressa

Kirkko keskellä kylää.

Kukkaloistoa omakotitalon takapihalla

Vapaussodan muistomerkki kaupungin keskustassa

Ravintola aurinkoterasseineen, viehättävä paikka

 Kaunis aurinkoinen sää suosi meitä matkamme aikana. Saatoimme tyytyväisin mielin lähteä kotimatkalle mukanamme pienet ostokset Saarenmaalta. Virolainen voi on hyvää ja sitä piti ostaa mukaan, samoin juustoja. Koska Saarenmaalla on suuret lammasfarmit, niin tietenkin hankin villalankoja paikalliselta toriyrittäjältä. Käsityöpuoteja oli runsaasti ja toinen toistaan taitavammin tehtyjä töitä oli tarjolla. Vielä ostin "torimummon" kaikki loput kanttarellit, jotka on poimittu puhtaasta saaren luonnosta. Sain pari litraa viidellä eurolla, hyvin säilyivät kotiin saakka..

Merkillepantavaa on, etten nähnyt yhtään roskaa Kuressaaren kaduilla ja kujilla!

Oreganoa kasvoi villinä tien varsilla.

Lihulassa venäläisen kirkon rauniot, tuleekohan jykevien tiiliseinien suojaan uusi rakennus, aika näyttää

Viron matka, Vol. 1

Matkamme suuntasi Tallinnan kautta Muhun saarelle ja Saarenmaalle. Matkasimme henkilöautolla, joten saatoimme nähdä Viron maaseutua Tallinnasta Kuressaareen, se mitä auton ikkunasta avautui. Laajoja peltoaukeamia, siistejä pikkupuutarjoja talojen pihoilla, lehtomaisemia ja kukkaniittyjä.

Majoituimme aluksi Muhun saarella NamiNamasteen. Sikke Sumari on luonut todellisen paratiisin lähelle meren rantaa Muhuun lähelle Padastea. Luomupuutarha, hedelmäpuut ja hirsirakennukset loivat rauhallisen lomaympäristön ja viihtyisän pihapiirin, jonka Sikke on ystävällisesti halunnut jakaa myös yöpyville vieraille.

Matkalla Virtsun lauttarantaan, tankkaustauko

Muutama kymmenen tuulimyllyä Virtsun rannikolla

Tervetulokyltti maakellarin päässä, kellarin katolla kasvaa perennoja.

Kevyt ja maukas tervetulolounas

Majoitusrakennuksemme, valkoinen vinttihuone, vasemmalla saunarakennus

Huoneemme, jossa myös Viron presidentti on majoittunut

Mitään ei ole unohdettu, pieni "baarikaappi" huoneessamme

Sikken luomupuutarha, taustalla kaksi majoitusrakennusta niityn laidassa

TV:stä tuttu keittiörakennus, jossa myös ruokasali

Muhun saarella oli paljon kasveja ja kauniita kukkaniittyjä, luonto näytti olevan rehevää. Meren rannalla kasvoi runsaasti kaislaa, niistä tehdään ehkä kaislakäsitöitä. Perhosia ja lintujakin oli paljon, mutta niitä en onnistunut ikuistamaan kuviini.

Muhun kirkko, 1200-luvun lopulla rakennettu goottilaistyylinen Pyhän Katariinan kirkko

Kirkkopihan puuvanhus

Sunnuntaiaamun katselmus

Lyhtykukat kukkivat ja ovat levittäytyneet suureksi ryhmäksi penkkiin. Nyt vaaleat hennot kukat ovat melko mitäänsanomattomia, mutta oranssit lyhdyt ovat kauniita elokuussa ja ne voi poimia kuivakukkina talveksi sisälle.

Siemenestä kylvämäni leijonankidat puhkeavat kukkaan, värilajitelmasta näyttää ensin tulevan vaaleanpunaista. Nämäkin ovat hyvin lähteneet kasvamaan ja niitä tulee poimittavaksi maljakkoon.

 

Lisää vaaleanpunaista..

...ja lemppariorvokkejani

Ja sitten kaksi arvoituksellista kukkaa. 

Sinisen hennot kukkavarret lähimetsästä tuomassani taimessa (joku oli heittänyt puutarhajätteiden mukana), ja tämä on hauska kun ensin kukat näyttävät punaisilta, mutta puhjetessaan ovat sinisiä. 

Ja myös tämä päivänkakkarannäköinen on tupsahtanut kukkapenkkiin. Täytyypäs tutkia, mitä ovat. Vai ovatko rikkaruohoja?

Nyt askartelukerho suuntaa kohti Viroa ja Saarenmaata. Reissukuvia tulossa muutaman päivän päästä.

Ihaillaan näitä nyt

Perennat kukkivat vielä - onneksi kesää riittää. Oikeastaan tykkään tästä saippuakukasta, vaikka jokunen vuosi sitten yritin hävittää sen penkistä. Juurista saisi saippuaa - puhdistusainetta. Voisin kokeilla.

Ja liljat ja unikot. Luulin jo ettei näitä siperianunikoita ilmestykään. Muutama tulee vielä.

Ostin etupihalle siirretyn lumipalloheisin tilalle Mustilan hortensian. Sain puutarhurilta hyvä istutus- ja hoito-ohjeet. Odotan kovasti, että tämä yksilö menestyy aurinkoisella takapihalla.

Tumma kaunotar

En tiedä miksi pidän kovasti tästä mustasta unikosta.  Vahinko vain, että kukat eivät säily kovin kauan. Virallista nimeä en tiedä, olen tuonut siemenkodat tuttavani kukkapenkistä.

Kazakhstanin  tuomani kukka, vai rikkaruoho, aloittaa kukintaansa. Kasvi on noin 50 cm korkea. En ole löytänyt tälle nimeä perennasivustoilta. Saa kasvaa penkissäni - luulen että on monivuotinen, koska taimi kasvoi sielläkin luonnossa, tienpientareella.

Tänään piti olla siivouspäivä...

..mutta kun ulkona paistaa aurinko sadepäivien jälkeen, niin on pakko olla pihalla siistimässä perenna- ja yrttipenkkejä.Ja nurmikon reunat täytyy leikata, mansikoitakin voi jo poimia, samoin kuusaman marjoja.

Kuukausimansikan ensimmäiset marjat ovat valmiita.

Malvan hennot vaaleanpunaiset kukat huojuvat tuulessa, ritarinkannus on tehnyt vain yhden kukkavarren. Ostin taimen viime syksynä ja odotan että tuuhentuu tästä.

Liljat kukkivat myös ja raskaita kukkavarsia pitää tukea. Punalatva nousee sivupenkissä.

Raul on myös sitä mieltä, että aurinkoisena päivänä kannattaa olla ulkona. Ja vaikkapa vain olla päivänokosilla

Näitä laattoja pitäisi tehdä lisää, reunustamaan omenapuun alustaa.

Kurpitsanlehtilaattoja

Kuunliljat ovat myös kauniita kukkiessaan.

Luonnonantimia

Kävin tänään suunnistamassa ja söin ensimmäiset mustikat. Osa mustikoista maistui jo ihan makeilta ja valmiilta, vielä täytyy kumminkin odottaa poimimisen kanssa. Melko runsas sato on tulossa.

Olen alkanut liikkua luonnossa sillä silmällä, että katselen mitä kasveja voisi käyttää ravinnoksi. Nokkosia on vieläkin saatavilla. Nuoria versoja kasvaa koko ajan, täytyy vaan kumartua puskan juurelle. Tässä yksi tekemäni nokkosruoka resepteineen.

Nokkosrisotto

1,5 dl risottoriisiä
iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus kuivaa valkoviiniä
5 dl kanalientä
1 dl nokkosia (ryöpättynä ja pilkottuna)
katkarapuja (maun mukaan)
suolaa
pippuria

Pilkotut sipulit kuullotetaan kattilassa, jossa on öljyä ja voita. Laita riisit kattilaan ja jatka hetki kuullotusta. Kaada joukkoon valkoviiniä vajaa pari desiä. Anna kiehahtaa hetki. Lisää kanaliemi vähitellen, loppuvaiheessa nokkoset (minulla oli reilu desilitra) ja katkaravut. Mausta suolalla ja pippurilla. Herkullista ja edullista nokkosruokaa.

Tämä risotto  riitti reilusti kahdelle hengelle, vähän jäi seuraavaan kertaan.

Sieniä ei metsässä vielä ollut. Minulla oli aikaa katsella ympärilleni, kun suunnistuksesta ei meinannut  tänään tulla mitään tolkkua. Rastit olivat hukassa, olisi pitänyt katsoa karttaa vähän useammin.