Parjattu Terveyskeskus

(Päiväkirjani on ollut "tauolla", päätin nyt taas inspiroitua)

Kun sattuu pieniä tai suurempia tapaturmia, kiiruhdamme oitis sairaalan päivystykseen. Nyt flunssa-aikaan ainakin meidän sairaalan päivystys on ollut ruuhkainen ja odotusajat useita tunteja.

Kaaduin hiihtolenkillä alamäessä ja käsi jäi inhottavasti alle. Käsi kipeytyi eikä sillä voinut tehdä oikein mitään. Kun kuulin ensiavun pitkistä jonotusajoista ja kun ei ollut oman ensiavun jälkeen (teippaus ja kylmähaude) suurta kipua, päätin kääntyä terveyskeskuksen puoleen. Siellä hoitaja kartoitti tilanteen ja antoi ajan ”kiirelääkärille”. Lääkäri tutki ja passitti röntgeniin – kotiin odottamaan tuomiota. Diagnoosi rannemurtuma. Lääkäri soitti ja pyysi tulemaan kipsattavaksi. 

Kauniin sininen kipsi.

Kaikki hoitui saman päivän aikana. Jatkotoimet viikon välein; röntgen, lääkäri…ohjeet itsehoitoon. Hyvin on lähtenyt paranemaan ja vielä terveyskeskuslääkäri, kun totesi ettei hänellä ole erikoisosaamista, konsultoi ortopedia hoidon aikana.

Turhaan olen minä, kuten ehkä moni muukin, parjanneet terveyskeskusten tehottomuutta. Ja aina sanotaan, ettei sinne kumminkaan pääse ilman monen viikon jonotusta.

Nyt odotan, että saan kipsin pois ja moni askare helpottuu mm. hiusten pesu. Koska vaiva on vain ranteessa, olen pystynyt ulkoilla ja käydä kuntosalilla, vain hiihtäminen kiellettiin vähäksi aikaa.

Vuoristoinen Makedonia

Tässä muutama kännykkäkuva kauniista Makedoniasta, jonne saatoin pikaisesti tutustua suunnistusmatkalla. Lensimme Skopjeen ja sieltä edelleen bussilla Prilepin kaupunkiin. Makedonia on hyvin edullinen maa turistille; ruoka on halpaa niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Hyvän illallisen ruokajuomineen saattoi nauttia noin 4 eurolla, paikallinen rahayksikkö denari.

Skopjen kaupunki on herännyt uudelleen restauroinnin ja uudisrakentamisen myötä, siellä oli silmiinpistävän paljon patsaita, jotka joissakin paikoin oli siroteltu sinne tänne. Oli muuallakin Makedoniassa tykästytty patsaisiin.

Äiti Teresa on syntynyt Skopjessa, tässä hänen kunniakseen rakennettu museo ja kappeli.

Skopjesta 8 km päässä on MatkaCanyon, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Jylhät vuoret ympäröivät kanionia, jonka alajuoksulla on kilparata melonnalle. Joku ryhmästämmekin uskaltautui soutelemaan kanootilla kanjonissa - ei tosin kilparadalla. Kanjonin alkupäässä oli tietenkin ravintoloita ja pieni kappeli. Kappelissa oli vasikään pidetty hääseremonia - häävieraat tulivat tiellä vastaan

Kohdekaupunki Prilepin lisäksi kävimme Makedonian korkeimmalla paikalla olevassa kaupungissa Krushevossa. Kaupunki oli vuoren rinteessa kapeine katuineen. Todor Proeski kuuluisa makedonialainen laulaja, joka kuoli liikenneturmassa vain 26 vuotiaana, oli saanut arvoisensa museon kaikkine laulajan muistoesineineen , kultalevyineen ja valokuvineen.

Itse matkan päätarkoitus suunnistus sujui suhteellisen hyvin alkukankeudesta päästyäni. Ja maastot olivat mitä mahtavimmat. Viimeisenä päivänä lähtöpaikalle noustiin vuorelle (160 m nousua), sinne päästyäni oli jo aivan hengästyksissä ja mietin kuinka uskallan vielä tulla alas, ja piti reitillä välillä kiivetä ylöskin. Oman mausteensa kisalle antoi tihkusade, joka liukasti kallioita entisestään. Mutta selvittiin.

Ensimmäisen maastosuunnistuksen näkymää, tämä ei kovin jyrkkäpiirteistä

Tuonne ylos sumun keskelle kiivettiin lähtöön

Viimeisen kilpailupäivän kartta

Makedoniassa viininviljelyn lisäksi oli runsaasti tupakkaviljelmiä, laajoja peltoaukeita joilla oli sadonkorjuu käynnissä. Se ei selvinnyt kuinka se tupakka jalostetaan tuotteiksi, ja tehdäänkö se Makedoniassa - ehkäpä. Täytyy tutustua aiheeseen. Kuivumassa olevia tupakanlehtiä oli Prilepin kaupungissa paljon, ripustettu narulle muovikatosten alle.

Syksyinen sää Makedoniassa oli ihan siedettävä; noin 16 astetta lämmintä ja aurinkoista, kahtena viimeisenä päivänä lämpötila laski ja satoi vettä.

Keittopäivä

Syksy on vaihtunut lokakuuksi ja edelleen päivisin aurinko paistaa, vaikkakin ilma on jo viileä. Lehtikaalia on vielä puutarhassani poimimatta, mutta nehän pärjäävät. Tein broilerikeittoa ja koska se onnistui niin hyvin, haluan jakaa reseptin muillekin kokeiltavaksi.

Broilerikeitto

300 g maustamattomia broilerin filesuikaleita
4 perunaa
4 porkkanaa
1 dl tummaa riisiä
pieni kesäkurpitsa
puolikas kukkakaalta
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala chiliä (kuivattua)
tuoretta oreganoa, persiljaa ja timjamia
suolaa
vettä
kanaliemikuutio

Sipulit ja broilerisuikaleet kuulotetaan öljytilkassa. Lisää perunat ja porkkanat sekä vettä vajaa litra, samoin kanaliemikuutio. Keitä melkein kypsäksi. Sitten vielä pilkottu kesäkurpitsa ja kukkakaali. Kypsään keittoon mausteet ja yrtit.

Maistui hyvältä. Teen toistekin. 

Kesän loputtua

Syyskuu on ollut lämmin ja aurinkoinen. Haluan kutsua mennyttä kuukautta vielä kesäkuukaudeksi. Nyt alkaa pikku hiljaa ilma viiletä ja sateleekin. Lokakuu viimeistään tuo syksyn. Vielä syyskuussa puutarhassa kukki karhunvatukka ja mansikkakin työnsi uusia kukkia. Samaan aikaan, kun valmiita karhunvatukoita saattoi poimia.

Daaliat kukkivat pitkälle syyskuulle ja gladiolukset avasivat kukkansa vasta syyskuun puolivälissä. Vieläkin on nuppuisia gladioluksen varsia. Ei edes pienet hallayöt ole niitä pilanneet.

Luumusadosta tuli runsas. Kaiken kaikkiaan sain pienestä puutarhastani hyvin satoa; vadelmia, viinimarjoja, luumuja, marja-aroniaa, yrttejä, lehtikaalia, pensasmustikkaa .... Pitkä talvi aikaa suunnitella, mitä kasvatan ensi kesänä.

Ensi kesälle pitäisi suunnitella, mitä tehdä etupihan pienelle nurmikkopläntille, joka kasvaa huonosti ja sammaloituu. Ehkä kiviä, pensaita, havuja... Ja vielä kun se pihanpuoli on pohjoisen puolella. Siinäpä miettimistä talveksi.

Luonto on syyskuussa antanut parastaan. Paitsi runsaan puolukkasadon, on metsissä runsaasti sieniä mm. kantarelleja ja suppilovahveroita

Ei se näin pitänyt mennä

Kirsikkapuu on kaunis kukkiessaan ja punaiset marjat/hedelmät hehkuvat loppukesän auringossa. Näitä hedelmiä vaanivat muutkin kuin minä. Tänä vuonna peitin puun rastasverkolla viime kesän kokemuksesta viisastuneena. Olin taas rastiviikolla kirsikoiden kypsyessä. Kun palasin, ajattelin tehdä kirsikkahilloa ja muuta hyvää oman puutarhan kirsikoista. Mutta kuinkas kävikään. Rastasverkko suojeli lintujen hyökkäyksiltä. Mutta tänä kesänä olivat ampiaiset päässeet apajalle. Ihmettelin aluksi puolikkaita kirsikoita, mutta pian poimiessa huomasin ampiaisten touhut, kun yksi tarrasi sormeen kiinni. Ja nuo kiusankappaleet olivat kaivautuneet kirsikoiden sisälle ja syöneet lähes jokaisesta puolet pois. Minulle jäi vain puoli litraa näitä punaisia herkkuja. Eipä niistä mitään hilloa tullut, söin tuoreeltaan.

Nuoret tyrnipensaani tuottavat jo pienen sadon. Näihin ei ainakaan vielä ole linnut kummemmin kuin ampiaisetkaan hyökänneet.

Tyrnipensaan lehtiä kuivatan teeaineksiksi.

Ilahduttaa pienen puutarhan lehtikaaletkin, jotka alkukesän kirvahyökkäyksestä ovat selvinneet. Kaalta tulee ihan tarpeeksi.

Sienikausikin on lähtenyt hyvin käyntiin. Ei ihme näiden runsaiden sateiden jälkeen. Jopa kanttarelleja löytyy myös meidän leveysasteilla, ja on niitä löytynyt suunnistusreissuillakin. Virossa oli erityisen paljon kanttarelleja, ei ihme että niitä tuodaan sieltä Suomeen.

Nyt poimimaan hyytelöpuolukoita....

Pelargoniat ilahduttavat

Pelargonioiden toinen kukinta on runsaampaa kuin ensimmäinen, ja pienistä pelargonian aluista on tullut tuuheita. Tässä kaksi kukkivaa. Hyvin ovat kestäneet kesän sateet ja tuulet.

Puutarha rehottaa sateen jäljiltä, enkä vieläkään ehdi perkata kunnolla. Ehkäpä viikon päästä pääsen tositoimiin. Ja yrtitkin pitää kuivattaa... Onneksi linnut eivät ole päässeet syömään kaikkia kirsikoita, näistäkin teen hilloa. Ja puutarhamarjoja kuten myös metsämarjoja tulee niin paljon kuin ehtii poimia ja säilöä. Kesä on hektistä aikaa suunnistusharrastajalle. Nyt kutsuu Tallinna...

...ja Tallinnan reissun jälkeen pääsen ehkä myös karhunvatukoiden kimppuun.

Puutarhan pienet ilot

Viime viikko meni rastiviikolla Kymenlaaksossa. Siellä oli vaihtelevat säät kuten oli varmaan kotipuolessakin. Viikon poissaoloni aikana iso pionini oli kukkinut ja sade oli piiskannut kukat maata vasten tuesta huolimatta. Nyt on vain pienempi pioni kukassa ja näyttää Kiinanpionissakin olevan vielä yksi nuppu. Kauan en saanut nauttia noista kukista.

Ritarinkannukset ovat kauniisti kukassa ja muutama muu..

Pelargoniat aloittavat toisen kukintansa ja yleensä nämä "toisinnot" ovat entistä kauniimpia.

Pienen puutarhan hoito on tänä kesänä ollut haasteellista; ensin talvi vei muutamat kasvit ja kesäkuun lämpimät toivat kirvat, jotka nakersivat lehtikaalia harsosta huolimatta ja lumipalloheisin söivät miltei kokonaan - vain runko jäi. Nyt lumipalloheisiinkin näyttää tulevan jotakin vihreää.

No sentään salaatit ja yrtit kasvavat ja vadelmia tulee paljon.

...ja luumuja...

Viime viikolla Haminan pohjoispuolella oli ihan tolkuttoman paljon mustikoita ja suuria. Samoin siellä oli jo kanttarellit nousseet. Vähän poimin kotiintuotaviksi. Ollappa lähempänä, niin lähtisin sinne marja- ja sieniretkelle.