-

-

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mihin tämä aika menee...

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Mutta kun on niin paljon kaikkea tekemistä; askarteluja, kutomista, syyssiivousta sisällä ja ulkona, suunnistustapahtumia, orkesterin assistentin hommia. No löytyyhän noita selityksiä.

Iltaisin useimmiten pistän television kiinni, kun tulee ajankohtaisohjelmia, jotka ovat muuttuneet sävyltään ikäviksi. En jaksa kuunnella joopas eipäs -väittelyä. Jos maallamme menee huonosti ja pitää karsia kustannuksia itse kunkin, niin miksi se on niin vaikeaa ymmärtää. Jos olemme eläneet ja elämme yli varojemme, niin onhan aivan luonnollista, että  karsitaan. Hitaasti vaan toimenpiteet etenevät. En tästä aiheesta viitsi ottaa enempää kantaa. Kudoin muuten turvapaikanhakijoille kaksi paria villasukkia ja lähetin SPR:lle. Toivottavasti lämmittävät.

Opettelin tekemään kahvipusseista kasseja ruutupunonnalla. Ja ensimmäiset tekeleet ovat valmiina. Koekappaleet. Ompelu-/sidontalanka ei ollut paras mahdollinen. Käytin nailonnarua ja se on liian terävää. Täytyy seuraaviin löytää sopivaa puuvillalankaa. Ohjeet hain  Facebookin ao. ryhmästä.



En yrittänytkään näissä saada mitään kuviointia kohdilleen. Sattumanvaraisesti tein. Kahvipussi neljään osaan, ja siitä suikaleet taitettuina kolmeen.

Vielä on kesää kumminkin jäljellä. Myöhäiset kukkijat puutarhassa, taikka pitäisi sanoa että myöhäisestä kesästä johtuvat kukkijat vielä nostavat päätään. Lyhtykukkien tosin kuuluukin olla loistossaan tähän aikaan.





Rosmariinini oli kasvanut suureksi. Osan siitä kuivasin ja osan pakastin öljyssä. Löysin ohjeen, jossa kerrottiin kuinka pakastus onnistuu. Jääpalakuutiolokerikkoon laitetaan noin puoleen väliin saakka tuoretta rosmariinia ja öljyä päälle. Peitetään kelmulla jäädytyksen ajaksi. Kumosin "jääpalat" pakastusrasiaan ja otan sieltä tarpeen mukaan liharuokiin.


Öljy muuttui jäätyessään valkoiseksi.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lehtikaalisalaattia

Lehtikaalia riittää kasvimaalla edelleen, vaikka olen kuivattanut, keittänyt ja pakastanut. Tänään kokeilin salaattia. Joukkoon keitin kvinoa, joka oli minulle uusi raaka-aina. Piti ihan katsoa Wikipediasta, mitä tästä sanotaan; 

Kvinoa eli kinua on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.



Lehtikaalisalaatti


1 dl kvinoa (keitetään miedosti suolatussa vedessä)

Lehtikaalia pieneksi pilkottuna
Punajuurikkaan lastuja kevyesti paistettuna (punajuurikkaat omasta puutarhasta)
Avokadoöljyä
Suolaa

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään salaatiksi. Kaalit pehmenivät vähän öljyssä.

Yksinkertaista ja helppoa, vieläpä maistuvaa



Eilinen suunnistusreissu  ei kaikilta osin onnistunut, mutta paluumatkalla löysimme suppilovahveropaikan ja löytyihän niitä sieniä.


Kesä loppuu eikä kaikki kukat ehdi aueta. Nyt vasta yksi auringonkukka on puhjennut täyteen loistoonsa. Pituutta ovat kyllä kasvaneet pari metriä. Kuudesta auringonkukasta taitaa tämä yksi vain kukkia tänä syyskesänä.


..eikä gladioluksilla ole parempi tilanne. Kauniita olisivat kunhan olisin saanut ne kukkaan aikaisemmin.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Tonttuilua

Tonttuarmeija kasvaa vielä kolmella, kun tämänpäiväiset ovat kuivuneet. Käytin näihin betonitöihin kuivabetonia S100, ensi kerralla voisin kokeilla 30:stä. Mutta ehkä se ensi kerta on vasta tulevana keväänä. Maalasin tonttujen lakit punaisiksi ja meinasin vielä käyttää myös harmaata väriä, mutta katsotaan.

Hassunkurisia tonttuja

Kuivumassa.
Polvisukkien sisään betonimassaa ja vähän narulla sidotaan nenää ja lakkia. Ei tämä muuta vaadi.

Tein myös muutaman betonituikun vanhoista pitsiliinoista. Ja tässä raparperinlehtikulho vielä hieman keskeneräisenä. Saa vielä lakkaa pintaan.



Puutarhakoristeita tulevalle puutarhakaudelle.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Pienen puutarhan ihmetyksiä

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Mutta kun taito ei riitä eivätkä ilmat ole kohdillaan koko kesää, niin tässä on lopputulos. Chilipaprikat eivät muutu punaisiksi, ei sitten millään. Olen kiikuttanut koko syksyn niitä sisälle ja ulos. Nyt pysyvät sisällä. Mutta ei punaisuuden häivääkään. Taidan kuivattaa nämä vihreinä.



Alla oleviin tummiin chileihin otin siemenet Kroatiasta tuoduista kuivatuista. Lajike on voimakasmakuinen ja voimakkaalta nämäkin maistuvat.  Kuivatan myös nämä talven varalle.




Siemenestä kasvatin alla olevat kirsikkatomaatit. Taimet kasvoivat hyvin ja myöskin aurinkoisella terassilla tomaatit ovat kasvaneet kiitettävästi. Ei vaan ole yhtään ainoata punaista kirsikkatomaattia syntynyt. Mutta kaikkea ei voi saada.


Jotakin sentään sain runsaasti; tilliä, persiljaa, oreganoa ja lehtikaalia on riittänyt runsaasti kuivattavaksikin. Näiden sato on vuosi vuodelta yhtä hyvä. Samoin muutamasta vadelmapensaasta sain monta litraa isoja, makeita vadelmia.

Ja pienet tyrnipensaani antavat jo satoa, ainakin muutaman marjan.




Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista