-

-

tiistai 25. marraskuuta 2014

Fetapasteijat

Tämänpäivän Keskipohjanmaa-lehdessä oli hyvä juttu gluteenittomasta leivonnasta, jutussa oli Marttojen ohjeistusta. Ja samaisen jutun  yhteydessä oli fetapasteijan ohje jota oli pakko heti kokeilla hieman mukaellen.

Fetapasteijat (annoksesta tuli 30 pasteijaa)


Taikina:

200 g tuorejuustoa, käytin Philadelphian valkosipuli-yrttijuustoa
200 g voita
4 dl vehnäjauhoja (ohjeessa käytettiin gluteenittomia)
1/2 dl tattarijauhoja
2 tl leivinjauhetta

Aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan taikinan tekeytyä jääkaapissa puoli tuntia.

Täyte:

100 g fetajuustoa
1/2  paprikaa (minulla oli oranssi)
1 tl oreganoa
1 valkosipulin kynsi
6 etikkasäilöttyä pihlajanmarjaa /pihlajamarjakapriksia
(ohjeessa oli 6 mustaa oliivia)

Pilkotaan täytteen ainekset pieniksi.

Kaulitaan takikina ja otetaan pyöreitä kakkusia, täytettä keskelle ja taitetaan pasteijat yhteen. Voidellaan kananmunalla ja ripotellaan päälle sesaminsiemeniä. Paisto 200 asteessa 12 minuuttia.




Näiden maku on todella hyvä, luulen että teen näitä toistekin.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Klipsulaukut

Nyt vihdoin sain kaksi klipsulaukkua valmiiksi, vaikka viime viikot ovat menneet lähinnä lepäillen. Olin niin innostunut hopeisen laukun valmistumisesta, että ehdin pakata ja lähettää sen saajalleen, enkä niin ollen saanut kuvaa täysin valmiista. Tein molempii laukkuihin läpät ja ompelin isot nepparit läppien alle. Minusta niistä tuli oikein hyvät. Alunperin oli tarkoitus ommella molempii vetoketjut. Luovuin ajatuksesta.


Tekniikan otin Tölkkidesign-kirjasta. Muuten sovelsin malleja ihan omasta päästä.

Koska tölkkiklipsuja näyttää minulle kertyvän monesta eri paikasta, niin jatkan edelleen laukkujen valmistamista. Saas nähdä, millaisia luomuksia tulee seuraavista.


Lankana käytän Katian Sevilla nauhalankaa. Tuo musta on jotakin puuvillalankaa, en muista enää merkkiä. Hyvin sekin soveltuu, mutta siitä tulee vähän paksumpi.

Tuo klipsujen esikäsittely on paljon enemmän aikaa vievää kuin itse laukkujen virkkaus. Ensin pesen klipsut, kuivaan, sitten käsittelen jokaisen erikseen. Irrotan ylimääräiset ulokkeet ja hakkaan vasaralla nirhaumat pois, ettei lanka katkeilisi ja klipsut ovat sileämpiä - mukavampia virkata.. Mutta kierrätys kiinnostaa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Suunnistusta Brasiliassa

Olin parin viikon Brasilian matkalla ja osallistuin veteraanien kisoihin Porto Allegressa ja Canelassa. Näin matkallani osan Brasiliaa; Rion kaupungin tärkeimpine nähtävyyksineen, Porto Allegren ja kappaleen "maaseutua" Canelan ympäristössä.

Rio oli ensimmäinen kohteemme; onhan siellä upeat hiekkarannat, mutta muuten se osa kaupungista minkä näin oli tavanomaista suurkaupunkia suurine slummialueineen. Opas kertoi, että jopa David Beckham on ostanut talon rannan slummialueelta. Tuntui uskomattomalta. Meitä varotettiin Rion rikollisista ja rannan vaarallisuudesta. No selvisimme ehjin nahoin, emmekä tulleet ryöstetyiksi. Copacabanalta otin mukaan hiekkaa matkamuistoksi.

Kristus-patsas oli juuri niin mahtava kuin kuvittelinkin sen olevan lähietäisyydeltä ja korkealla vuorella, patsas on 38 m korkea ja painaa 700 tonnia. Patsaan juurelta oli upea näköala kaupungin ylle.


Copacabana kuvattuna lahden poukamasta ja oikealla näkyy toinen Rion must-paikoista sokeritoppavuori.


Slummialuetta kuvattuna bussin ikkunasta. Näitä alueita oli Riossa useita. En tietenkään halunnut mennä tutustumaan tarkemmin. Ei ehkä olisi kannattanutkaan.




Riosta lensimme Porto Allegreen, satamakaupunki etelämmässä. Tässä kaupungissa harjoittelimme sprinttisuunnistusta ja siellä oli myös ensimmäinen karsinta. Ja selviydyin siitä A-finaaliin sateesta huolimatta. Kaupungissa oli monia puistoja ja muuten Rion tapainen mutta vähän pienempi.






Varsinaisiin suunnistusmaastoihin ja upeisiin maisemiin päästiin Canelassa. Pieni kaupunki noin 200 km sisämaahan Porto Allegresta. Siellä viivyimme reilun viikon. Puistosuunnistuksen lisäksi päästiin  myös metsään.

Araucaria-puita oli paljon, joissakin lehvästö oli levittäytynyt kuin tarjotin.

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Hortensiat muodostivat näyttäviä pensasaitoja.

Canelassa oli aloitettu joulun vietto elikkä siellä joulu kestää marraskuun alusta tammikuun puoliväliin. Kapungin katujen varret oli koristeltu joulukuusin ja tontuin sekä jouluvalot välkkyivät jo iloisesti. Hotellin aulassa oli iso joulukuusi, joulupukit ja -muorit ovien pielissä. Korvatunturi-show esitettiin naapurikylässä jokaisena iltana, en tosin lähtenyt sitä katsomaan muuten kuin esitteen kuvista. Hotellissa olivat tietävinään, että oikea Korvatunturi on Suomessa. Kauan jaksavat katsoa noita joulukoristeita, ja tietysti kaikki joulukaupatkin olivat jo täydessä valmiudessa.



Porotokka ja reki.

Hotellissa meillä oli puolihoito ja illallisella pöydät notkuivat herkkuja; salaattipöytä, keitot, lämpimät ruoat (lihaa, kalaa, kanaa, kasvis, pastaa, riisiä, perunoita) ja kaken kukkuraksi jälkiruokapöytä erilaisine kakkuineen, jäädykkeineen, hedelmineen jne.  Aivan uskomattoman paljon erilaisia ruokia jokaisena iltana. Vähän täytyi maistaa kaikkea, ja hyvää oli.




Tässä sprintin finaalikartta ja maastoa kilpailupuistosta. Tuon samaisen puiston laidalla oli näyttävä vesiputous.




Tällaisia otuksia on kuulemma siellä metsissä, onneksi ei sattunut kohdalle. Tämä yksilö tavattiin hotellin pihassa. Oli kyllä melkoisen arka ja juoksi pakoon, sain sentään kuvatuksi.



Monta suunnistuskokemusta rikkaampana palasin kotiin rasittavan lentomatkan jälkeen. Nyt onkin tarpeellista vähän lepäillä ja parannella pientä matkaflunssaa.

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista