lauantai 30. marraskuuta 2013

Enkeleitä ja muita askarteluja

Meissä kaikissa asuu pieni askartelija. Ja niin taas reipas askartelukerhomme kokoontui ennen ensimmäistä adventtia tekemään pieniä joulukoristeita. Paitsi askartelu on kokoontumistemme kohokohtia hyvä ruoka ja iloinen mieli. Tänään saimme nauttia vastaleivotuista korvapuusteista ja joulutortuista kuin myös juustokakusta. Ja ruokana oli maa-artisokkakeittoa, ah niin hyvää, ja perunamuusia lihapatoineen ja salaatteineen. Jaksoi siinä askarrella reippaat kuusi tuntia. Ja jotakin tuli valmiiksi ja jäi vielä myös viimeistelyn varaa kotiläksyksi.

Yöllä satanut lumi teki luonnosta postikorttimaisen kauniin, sopivaa ilmaa joulun odotukseen.

Hallittu kaaos


Enkeleitä askarreltiin printtipahvista,  huovuttamalla ja huovutusvillasta taiteilemalla. Valmiit enkelit vaativat vielä hieman lopputuunausta. Mutta tässä kuvia päivän tuloksena





Hopeaspreiatuista kävyistä tehtiin kransseja, styroxpohjalle ja rautalangasta vääntäen. Tehtävä vaikutti aluksi hyvin helpolta, mutta käytäntö osoitti, että vaatii hieman luovuutta saada kransseista halutun muotoisia ja kestäviä. Hyviä näistä vielä tulee, kunhan  tuunataan lisää. Ovi- ja seinäkoristeita.




Virkatut kuusenkoristeet valmiina, vain kuusi puuttuu. Joukossa kolme rautalangasta väännettyä.





Mustikanvarvut valaistuina.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Punajuuritsatsikia ja "pompannappeja"

Tänään tein maustesia lihapullia (mausteina kuivattua oreganoa, persiljaa ja chiliä). Päätin tehdä alkupaloiksi jotakin uutta. Löysin netistä ohjeen punajuuritsatsikille, tapani mukaan vähän muuntelin.

Punajuuritsatsiki





















1 iso maustekurkku
3 pientä etikkapunajuurta
2 valkosipulin kynttä
2 rkl kuivattua minttua
mustapippuria
suolaa
3 rkl turkkilaista jogurttia

Maustekurkku ja punajuuret raastetaan, valutetaan siivilässä vesi pois. Lisätään murskatut valkosipulin kynnet ja mausteet. Lopuksi jogurtti. Sekoitetaan ja laitetaan seos "pompannappien" päälle. Tässä oli mielestäni parhaita Linkosuon valkosipuli ruissipsit, ne ovat sopivan pieniä.

Lopuksi koristin suupalat pihalta haetulla persiljalla. Vielä persilja on aivan syömäkelpoista, vaikka on hiukan lunta maassa.

Nämä sopivat hyvin myös illanistujaisiin, sopivia suupaloja.

torstai 21. marraskuuta 2013

Onnistuihan se....

Minulla on monet led-ulkovalot, sarjoja on siunaantunut vuosien varrella. Mutta kun ulkona on vain yksi pistorasia, niin piti saada kaksille valoille jokin jatkojuttu. Katsoin Clas Olssonin nettikaupasta, että heillähän on näppärä ulkovalo/T-haara johtojen liittämiseen. Kipaisin ostamaan sen


Mutta kotona yllätykseni oli suuri,tämä kiva jatko ei käynyt mihinkään muuntajaani taikka johtoon. Niinpä takaisin Olssonille ja kysyin mihin ihmeen kiinalaiseen valosarjaan tämä on keksitty. Käy kuulemma kaikkiin Clas Olssonin valosarjoihin (niitä minulla ei ole). Ystävällinen myyjä hyvitti minulle tämän turhakkeen ja ostin mötikän, johon sain kytkettyä kahdet johdot. On vaan turhan jämäkkä, mitenkähän pysyy seinässä.



En ole mikään varsinainen "jouluihminen", mutta synkkään syksyyn on kiva saada valoja lisää. Takapihan kuuset ovat kasvaneet niin suuriksi, että päätinkin laittaa valot vain tekemääni kuusikoristeeseen terassille. Muuten vien lyhtyjä pihalle.


Eino-myrsky kaatoi suuren kuusen kuntopolulle, siitä sain sopivia oksia koristamaan sarvea.


Yritin löytää kaupasta jotakin alustaa, jolle voisin pingottaa virkkaamani tähdet ja liinat. En löytänyt. Sitten muistin, että minulla on useampi istuinalusta kaapissa käyttämättöminä. Ne ovatkin oivallisia alustoja pistellä neuloilla virkkaukset kiinni. Tärkkäsin ensimmäisen satsin sokeritärkillä: 1 dl sokeria ja 1 dl vettä kiehautin kattilassa niin että liuos oli kirkasta, siihen kastelin työni ja nuppineuloilla alustaan kiinni.  Nuo ovat valkoisia, vaikka kuva näyttää jotakin muuta.


Virkkasin 100 g Kotiväki-lankaa niin loppuun, että pienin tähti jäi himpun  verran vajaaksi. Huomanneeko sitä kuusessa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Messuilua

Kävin eilen Tampereella Kädentaitomessuilla, matka taittui mukavasti bussilla. Messut olivat minulle positiivinen yllätys; suuri valikoima erilaisia käsitöitä, käsintehtyjä esineitä, valmiita tuotteita ja raaka-aineita ostettavaksi. Kyllä Suomessa löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka osaavat ja keksivät aina vaan uusia tuotteita ja tekotapoja. Yritin löytää ideoita omiin käsitöihini ja askarteluihin. Olihan siellä virkattua, kudottua, rautalangasta väännettyä, paperista, huovasta, lasista, helmistä jne. tehtyä. Oma lukunsa ovat kauniit valmisvaatteet, joita oli esillä Jukka Rintalan luomuksista lähtien. Hyvin kauniita, myöskin muotinäytöksiä Leena Sarven vetäminä.

Ostoslistallani oli vain kynttilän sydänlangat. Löysin sydänlangat, ja tällä myyjällä oli myös kauniita mustikanvarpukoreja valoineen. Messuillahan oli valokuvaaminen kielletty, mutta luvalla sain ottaa näistä mustikanvarpukoreista kuvan. Toivottavasti kauniit korit menivät kaupaksi.


Ostossaldoni näyttää tältä




Kaksi paperiarkkia enkeleiden tekemiseen, Alpaca-villalankaa pieniin neuleisiin, sydänlankaa, kuparitähden tekeminen -ohje ja kuparilanka, lusikkakoru ja metallirengas. Noita vanhoista hopealusikoista tehtyjä koruja oli paljon ja muutenkin lusikoista ja muista vanhoista keittiövälineistä tehtyjä koriste- ja käyttöesineitä. Taitavasti Jaana Hirvonen on tehnyt lusikkakorut, upea. Uusiokäyttö ja luonnon materiaalit ovat tätä päivää.  Joulukuusen tähti- ja hiutalekoristeita oli paljon virkattuina, huovutettuina ja väännettyinä. Saas nähdä miten tuon kuparitähden kanssa käy, myyjän mukaan tämä on malleista helpoin. Monimutkaiselta näyttää.

Jossakin vaiheessa laitan kuvia valmiista askarteluistani, jos ne tosiaan valmistuvat.

Kädentaitomessuille kannattaa mennä kymään, jos osuu vielä huomenna matkan varrelle.

torstai 14. marraskuuta 2013

Virkattuja liinoja ja tähtiä

Kuinkahan monta vuotta siitä on, kun olen viimeksi virkannut liinoja...  En muista. Noin neljäkymmentä vuotta sitten olen virkannut sängynpeitteen! Jo kesällä innostuin virkkaamaan enkeli- ja kellokoristeita joulukuuseen, ja nyt innostus laajeni vielä liinoihin ja tähtiin/lumihiutaleisiin. Hain ohjeita netistä ja kirjaston kirjoista. Jostakin syystä en osannut tulkita = lukea oikein kirjoitettuja ohjeita, niinpä jouduin turvautumaan kuviin. Toisaalta parhaimmat ohjeet ovat äitini virkkaamissa liinoissa. Muistelen, että äidillänikin oli tapana ottaa virkkausohje kuvasta, ei kirjoitetusta ohjeesta. Lienenkö perinnyt. Liina polvelle ja siitä kopioiden virkkaamaan.  Nämä kaikki virkkaukseni menevät omaan käyttöön, joten en taida saada syytetttä plagioinnista. Äitini virkkasi aikoinaan joka päivä monta tuntia; ja silloin syntyi sängynpeitteitä, liinoja, verhoja ja kupinalusia. En taida päästä äitini saavutuksiin tällä saralla.

Nyt käytin lankana Novitan Kotiväki-puuvillalankaa. Ehkäpä tuo lanka on vähän liian paksua, koska joistakin virkkauksista tulee liian isoja. Mutta kokeilen nyt tällä. Ja sitten kun saan työni viimeisteltyä ja tärkättyä, näen lopputuloksen kunnolla.

Vielä tein havainnon että mitä vanhempi kirja sen kauniimpia malleja. Lieneekö tämä nostalgista ajattelua, mutta ennen muinoin luotiin koristeellisempia käsitöitä. Alla olevat kuvat ovat viimeistelemättömistä luomuksista. Kirjoitan uuden postauksen, kun saan enemmän tähtiä ja liinoja tärkättyinä. Osa liinoista menee ikkunakoristeiksi.


Malli äitini virkkaamasta liinasta, kirja on lainakirja, jossa kauniita pitsiliinan malleja.

Ohjeet poimittu nettikuvista.


Huomenna lähden Tampereelle Kädentaitomessuille hakemaan uusia ideoita, ja ostoslistalla on kynttilän sydänlanka. Ehkä löytyy muutakin.

Virkkaushistoriaani korjaan siltä osin, että olen toki virkannut villalangasta isoäidinneliöitä, bonchon jne.

torstai 7. marraskuuta 2013

Kynttiläkokeilua

Minulla oli kasa kynttiläjämiä ja ajattelin kokeilla tehdä niistä uusia kynttilöitä. Tämä oli ensimmäinen kokeiluni, ja minulla ei tietenkään ollut oikeaa sydänlankaa. Sydänlankana käytin kaapistani löytynyttä puuvillalankaa. Pilkoin kynttilät paloiksi ja poistin vanhat sydänlangat. Sulatin palat vesihauteessa. Yllättävän nopeasti sulaminen lähti käyntiin ja lopputuloksena kirkasta punaista stearinia. Laitoin yhden punaisen pätkän valkoisten sekaan.

Lasin ostin kirpparilta 25 sentillä. Varmuuden vuoksi vein lasin ulos terassille ja kaasin siellä sulan stearinin lasiin. Langan päähän solmin mutterin, että lanka pysyi suorana. 




Ja jähmettyessään kynttilän väri muuttui marjapuuron punaiseksi. Aika hauska, taidan jatkaa kynttiläkokeilujani. Ja mikä parasta, tämä on uusiokäyttöä. Uusi aihe askartelukerhomme seuraavaan tapaamiseen. Sulatusastianikin pääsee ahkeraan käyttöön.



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko

Luin Herkkusuun lautasella -ruokablogista nyt vietettävästä hävikkiviikosta. Se pisti vähän ajattelemaan, vaikka olenkin mielestäni tarkka ruoan kanssa. Myös minulla on parantamisen varaa. Tilastot ovat karua kerrottavaa, kuinka paljon heitämme ruokaa roskiin. Pienellä vaivalla ja suunnitelmallisuudella saamme paljon aikaan.

Lisää hävikkiviikosta voit lukea Kuluttajaliiton nettisivuilta:  




Ensimmäistä valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään 4.-10.11. Kuluttajaliitto on haastanut mukaan kumppaneita eri aloilta viestimään kuluttajille ruokahävikin vähentämisestä. Viikon aikana Kuluttajaliitto kumppaneineen nostaa omissa viestintäkanavissaan ruokahävikin esille. Kuluttajille jaetaan vinkkejä, kerrotaan hävikkifaktoja ja ennen kaikkea kannustetaan kiinnittämään huomiota omaan ruokahävikkiin. 




Aamupäivällä tarkastelin jääkaapin sisältöä ja huomasin, että siellä on avaamaton nakkipaketti, jonka parasta ennen -päivä on ollut lokakuun puolivälissä. Miksikähän en ole käyttänyt sitä ajallaan? Avasin paketin ja nuuhkaisin, onko "vanhenemisen" merkkejä. Ei ollut. Valmistin nakkikastikkeen maustaen.

Tavallinen nakkikastike

Paketti nakkeja
Puoli sipulia
2 valkosipulin kynttä
Puolikas keltaista paprikaa (toinen puoli meni salaattiin)
Puolikas vihreää paprikaa (jäi eilisestä risotosta)
2 kuivattua chilipaprikaa
Kuivattua oreganoa
Kuivattua salviaa
ripaus suolaa
1 rkl Vehnäjauhoja suurustamiseen
Voita ja öljyä paistamiseen

Pilkotut sipulit, paprikat ja chilit kuullotetaan kevyesti voi/öljy seoksessa, lisää pilkotut nakit. Paista hetki, lisää vehnäjauhot ja anna "paistua" vielä hetki. Lisää vettä niin että kastikkeesta tulee sopivan sakeaa. Lopuksi oregano, salvia ja suola.

Maistui hyvältä keitettyjen perunoiden ja salaatin kera. Eikä nakit olleet pilantuneet.

Mitään en heittänyt hukkaan ja ruoasta tuli maittavaa, eikä tarvinnut käydä kaupassa. En ole aina ennenkään tuijottanut parasta ennen -päiväyksiin, silloin kun paketti on ollut suljettuna. 


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Koruja, koruja.....

Tänään järjestelin työhuoneeni komeroa. Siellä säilytän yhdistysten mappeja ja papereita, suunnistustarvikkeita, matkoilla tarvittavia pieniä tavaroita sekä KORUJA. Järjestelin korurasioitani ja huomasin kuinka paljon minulla onkaan mitä erilaisimpia koruja. On aitoja hopeakoruja, muutama kultakoru, pronssia, puuta, nahkaa, huovutettua, Kalevala-koruja, Aarikkaa, aitoja helmikoruja. Koruja olen saanut lahjaksi, ostanut matkoilta ja kirpputoreilta sekä tehnyt itse. Mutta tarvitsenko kaikkia.  Ehkä en.

Mutta joihinkin koruihin liittyy tapahtumia, tunnetta, muistoja... Toki joukossa on myös niitä, joita voisin myydä pois.

Yksi vuosia mukana kulkeneista koruista on sukulaistädin tuoma koru Turkin matkaltaan. Tämä tapahtui 1960-luvulla ja silloin oli ainakin maalla hyvin harvinaista, että käytiin Turkissa saakka ulkomaan matkalla. Noita koruja turkoosilla kivillä myydään vieläkin.  Toinen tässä kuvassa oleva itsetehty koru on Amerikasta; äitini kävi 1970-luvulla tapaamassa sisartaan ja siltä matkalta sain tämän virkatun helmikorun.  Helmet on virkatessa liitetty nauhaan. Liekö tätini virkkaama. Vaikka en tuota vaaleanpunaista pidäkään, säilyy se minulla muistona, ja voishan sen kiepsauttaa rannekoruksi.



Pikkuvessan seinällä olevan tansanialaisen elefantin kärsässä roikkuu koruja, ja työhuoneen seinälle hankkimassani puussa roikkuu koruja ja laukkuja.Puuta, huovutettua, ametisti, meripihkaa...



Korurasioissa on vielä kaulanauhoja sekä korvakoruja, rintarosseja, rannerenkaita... Huovutetut, punaiset korvakorut olen tehnyt itse


Kahdet korvakorut olen ostanut Venetsian-matkallani Muranon saarelta, punaiset pisara kukkakorvikset ja siniset lasisydämet.

Rintarosseja/rintakoruja on yhdessä rasiassa, ja vielä on kaikissa bleisereissä jokin koru, matkoilta olen löytänyt kauniita rintakoruja; mm.  Itävallan alpeilta alppiruusun, Sydneystä kengurun, Cambridgen kirpputorilta kauniin hopeanvärisen enkelin.



Itsetekemiini koruihin sain pidemmät neulat, nyt nekin pysyvät takeissa kiinni. Erinomainen liima koruneulojen kiinnitykseen on mosaiikkiaskarteluun ostamani "silicone adhesive"



Aivan kuin puuttuisi vielä joitakin koruja, minnekkähän olen piilottanut rasioita. Löytänen vielä, kun kaappien siivous jatkuu pikku hiljaa. Niin ja paripuolet korvakorut vien Kulta rahaksi -ostajalle, en osaa käyttää korvissa eriparikorviksia.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivänä muistelemme edesmenneitä läheisiämme, ja kynttilät kuuluvat tähän juhlaan. Amerikkalainen Halloween yrittää ottaa jalansijaa myös Somessa, ei saa minua innostumaan. Pyhäinpäivä on pyhäin päivä..



Tein pieniä askarteluja. Kaupungin metsuri on riisunut kuusia pyörätien varrella. Ikäänkuin kehotuksena, ottakaa oksia, ne on jätetty tienvarteen. Siinähän oli askartelumateriaalia miltei kotiovella. Tein havuista kyhäelmän terassille. Päällystin ensin rautalangan havuilla ja kiinnitin siihen pieniä havunippuja rautalangalla kieputtaen. Nyt ei valo riitä edes päivällä ottamaan selkeitä kuvia.


Mustikan varvuista kieputtelin kranssin oveen. Rautalankakehikon päällystin ensin kuusen havuilla ja kiinnitin siihen mustikanvarpukimppuja rautalangalla. Kranssista tein tarkoituksella melko "pöyhkeän". Saatan laittaa siihen valot Adventin aikana. Täytynee etsiä pattereilla toimivaa valosarjaa, ja myöskin sellaista jossa patterit kestäisivät muutaman päivän.




Kuva otettu salamaa käyttäen


Nämä askartelut saavat koristaa synkkiä marraskuun iltoja, ja joulukuussa asennetaan lisää ulkovaloja. Toivottavasti saamme lunta valaisemaan synkkää syksyä.

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista