-

-

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kattoremontista se kaikki alkoi...

Meillä taloyhtiössä teetettiin vesikattoremontti, se alkoi jo pari vuotta sitten ja valmistui viime keväänä. Kesti pitkään erinäisten ongelmien takia. Meidän perheessä oltiin sitä mieltä, että monta vuotta vuotanut kattoikkuna vuorataan umpeen, ja niin tehtiin, vaikka monet asukkaat olivatkin toista mieltä. Ei vuoda kattoikkuna enää. Remontissa piti poistaa huippuimurikotelot katolta ja se imuri oli suorassa yhteydessä liesituulettimeen. No rikkihän se liesituuletin meni taikka sen moottori. Siispä hankittiin uusi liesituuletin jo yli kolmekymmentä vuotta palvelleen tilalle. Ja tietenkin se oli erikokoinen. Niinpä laatoitukseen jäi kammottavat aukot.


Kauan katselin tuota, tai olihan se aika lailla piilossa kuomun alla. Nyt kumminkin syksyllä päätin tehdä asialle jotakin. Kävin paikallisissa rautakaupoissa; toisessa niistä ei ollut myyjää mailla ei halmeilla. Kysyin lähtiessäni, että ovatko myyjät pelästyneet runsasta asiakasmäärää, kun ei yhtään myyjää ole paikalla. Kassaneiti vähän ihmetteli, mitä tarkoitan. Sanoin vaan ettei ole aikaa kovin kauan odotella myyjiä.  Toisessa rautakaupassa ei ollut haluamiani materiaaleja. Siispä lähdin paikalliseen keittiökalustemyymälään.Olin päättänyt ostaa levyn välitilaan. Paikallinen keittiökalustemyymälä Huusholli antoi sopivan tarjouksen asennuksineen välitilalaminaatista. Valitsin väriksi matta valkoisen ja olen ainakin vielä tyytyväinen valintaani. Luin ohjeista, että puhdistukseksi riittää pyyhkiminen tavallisella puhdistusaineella - ei hankausaineilla.



Jos olisi ollut taitava mies kotona, olisi välitilalaatan voinut asentaa itsekin. Se liimattiin suoraan laattojen päälle. Levyt tulivat valmiiksi mitattuina ja leikattuina tehtaalta. Tarvittiin asennuksessa tietysti myös sähkömiestä, kun molemmilta sivuilta piti poistaa ja asentaa uudestaan seinävalaisimet. Laatan asentajan laskussa jäi vähän ihmetyttämään summa ylimääräisestä tuntiveloituksesta, kun työ kesti alle kuusi tuntia. Ihmettelin, mutta  maksoin.

Nyt on siisti laatta välitilassa. Keittiö "valaistui" kummasti, vielä harkitsen seinien maalausta ja lattiamateriaalinkin voisi uusia. Mutta hengähdetään hetki ja harkitaan rauhassa seuraavaa muutosta.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Karpalossa

Karpaloon menemistäni ovat hidastaneet vesi- ja lumisateet. Nyt lumi on sulanut ja tänään melkein paistoi aurinko. Siispä suuntasin Emet-järven rannalle etsimään karpaloita. Autolla pääsin noin 150 metrin päähän rannasta Joku oli ennättänyt ennen minua. mutta olihan siellä vielä vähän jäljellä. Hirvenmetsästys on nyt meneillään, siksi toinen mahdollinen karpalopaikka ei  tullut kyseeseen. Turha häiritä hirvimiehiä taikka hirviä.

Karpalot saisi helpommalla ja halvemmalla kaupan pakastealtaasta. Viehätys piileekin siinä rämpimisessä vetisessä, höllyvässä suossa. Kaunis syyssää ja kauniit syksyn värin maassa. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta lukija voi aistia kostean järvenrannan, saappaan uppoamisen miltei suuta myöden, ruohoiset mättäät, marjat ruohojen ja sammalten juurella, tyyni järvenpita - ei hiiskahdustakaan missään vain litinää jalkojen alla. Tällä marjapaikalla karpalot eivät olleet  kauniisti mättäiden pällä kuten usein kuvissa näkee, niitä sai kaivaa pikkuheinikosta. Niinpä tunnin poiminnan tulosena oli reilu litra karpaloita + jonkin verran sammalta ja heinää.

Kelpaa näitä nauttia talven aikana kinuskikastikkeen kera.




lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantain herkkuja

Tänään kokeilin sitä sun tätä, mutta kaiketi oli erittäin hyvää.

Uudistuneen Prismamme palvelutiskin suosikiksi on minulle tullut maustamattomat, tuoreet kanapihvit, tai onkohan broileria. Mutta joka tapauksessa ovat pienempiä kuin rintaleikkeet ja huomattavasti parempia.

Kanapihvit

Pannulle voita ja öljyä
Pihvien pintaan pippuria ja suolaa
Paisto molemmin puolin muutama minuutti, ja sen jälkeen haudutin kannen alla kypsiksi.




Vuohenjuustopunajuuret

2 punajuurta, keitetään kypsiksi
Kuoritaan ja viipaloidaan punajuuret uunipannulle
Vuohenjuustoa punajuuriviipaleiden päälle
Pinjansiemeniä
Tilkkanen oliiviöljyä pinnalle
( olen lisännyt myös tuoretta timjamia pinnalle, nyt unohtui)

Paistetaan uunissa grillivastuksen alla kunnes vuohenjuusto on vähän sulanut, 220 asteessa.

Odottaa uuniin pääsyä, oliiviöljy puuttuu vielä.

 Hasselbackan perunat

Katsoin Sikken ruokaohjelmaa ja innostuin kokeilemaan näitä omaan tyyliini.

4 perunaa, keitä lähes kypsiksi
Viiltoja perunoiden pintaan, ei kuitenkaan läpi asti
Laita perunat uunivuokaan ja lisää pinnalle
Lipstikkasuolaa (itsetehtyä)
Parmesanraastetta
50 g sulatettua voita

200 asteisessa uunissa kunnes parmesanraaste on sulanut pintaan


Vuoan pohjalla oleva voisula on sopivaa kastiketta perunoille.


Jälkiruoaksi tein vielä pannakottaa, ja pinnalle pakastemansikoita. Teen pannakottan helpoimman mukaan elikkä

1 dl kermaa
1 dl maitoa
noin puoli dl Multi-sokeria
vaniljasokeria

kiehautetaan ( ei keitetä) ja laitetaan seos annosvuokiin jääkaappiin jähmettymään. Helppoa ja nopeaa.

Eikä tuo pääruokakaan ole kovin monimutkaista, perunat ja punajuuret voi keittää etukäteen. Valmis tuotos syntyy uunissa ja sillä aikaa voi tehdä salaatin ja kattaa pöydän. Kaikki valmistuu alle tunnin työllä. Ja on vaivan arvoista.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Pientä kudontaa

Kudoin toivomuksesta pikkuläppärille kotelon 20x31 cm.  Lankana käytin Home Sweet Home puuvilla-akryyli -sekoitelankaa. Tämä on lähes yhtä jämäkkää kuin ontelokude, mutta huomattavasti kevyempi käsitellä. Kudoin kotelon sukkapuikoilla pyöröneuleena, 4x12 silmukkaa neljällä puikolla ja päätin työn kutomalla pään kiinni. Kotelosta tuli "tiivis" eikä veny kun käytin pieniä viiden numeron puikkoja. Lopuksi virkkasin ketjusilmukoilla lenkin ja ompelin napin. Lähetin valmiin tuotteen käyttäjälle.



Koteloon meni lankaa puolitoista kerää elikkä noin 150 g. 

Tämä oli sopivan pieni työ. Lankoja olisi varastossa, mutta aikaa ei ole ollut suuremmille neuleille. Jotakin pitäisi aloittaa...kunhan kiireet hellittäisi.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Joulujuomaa ja pannusiikaa

Sain ystävältäni reseptin marjajuomaan (voikohan sitä sanoa viiniksi). Nyt marjat ovat muhineet sokeriliemessä kuusi viikkoa ja oli aika pullottaa juoma. Valmista pitäisi olla joulun aikaan.

Näin sen tein:

3        kg marjasekoitusta: variksenmarjoja, mustikoita, juolukoita, puolukoita
3,250 kg fariinisokeria
6         l   vettä

Lisää fariinisokeri  kuumaan veteen (niin että sokeri sulaa), kaada sokeriliuos marjojen päälle. Käytä kannellista astiaa. Viikon ajan hämmennä seosta päivittäin ja sitten seos saa seistä kuusi viikkoa. Siivilöi kahdesti ja pullota kierrekorkillisiin pulloihin.

Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.


Pullot jääkaappiin odottamaan joulua.

Lounaaksi valmistin eilen pannusiikaa ja porkkana/bataattikuutioita. Pannusiika on valmiiksi perattua ja edullisempaa kuin iso siika. Hyvää oli voissa paistettuna. Perunat eivät aina maistu, niinpä usein teen juureksista ja bataatista lisukkeen.

Porkkana/bataattilisuke

Puolikas bataattia
Kaksi porkkanaa
Voita ja öljyä paistamiseen
Ripaus sokeria
Suolaa
Kuivattua persiljaa
Kuivattua meiramia
Pieni rosmariinin oksa

Paistetaan pannulla kypsiksi.

Annoksessa mukana myös kreikkalaista salaattia.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Talvi yllättää aina

Sain talvirenkaat vaidetuiksi autoon jo tiistaina hyvissä ajoin ennen lumentuloa. Eilen jo satoi ensilumi, ja tänään lunta tuli enemmän. Tuskin on pysyvää, mutta kivasti valaisee. Huomasin autoillessani kaupungissa, että monet autoilijat ajelivat kesärenkailla - niin varovaista meno oli. Talvi yllättää aina. On se ihme, marraskuuhan lähestyy auttamattomasti.... Toisaalta yllätti talvi minutkin, sillä pihatyöt ovat vielä vaiheessa. Oletan lumen sulavan ja pääsen haravoimaan loput lehdet pihalta pois. Myöskin taloyhtiön yleisiltä alueilta pitäisi vielä vähän haravoida lehtiä - toki on koivussakin vielä lehtiä - kaikki eivät ole maassa.

Ehdin kerätä vain muutaman vaahteranlehden. Luin Heivatut kudelmat -blogista vaahteranlehtikimpuista ja sieltä bongasin ohjeenkin. Suhkutin vähän hiuslakkaa, että säilyisivät jonkin aikaa freesinä.



Lumi peittää takapihan nurmikon ja pensaat, joissa vielä on lehtiäkin. Onneksi ehdin laittaa linnuille "ruokakorit", talitinttejä riittää pihapuussa. Onpahan muutama tikkakin vieraillut nokkimassa talipalloista.


Talitinttejä oli iso parvi, kuvassa näkyy vain kaksi. Oli pako ottaa kuva ikkunan läpi, etteivät pelästyisi.

Jari Sarasvuon keskusteluohjelma on yksi lempiohjelmistani. Hauskaa, että hän taas aloitti oman TV-shovnsa. Keskusteluja katsoessa valmistui toinen kämmekäs, toisen sain valmiiksi viikonlopun Raahen reissulla. Ohje on haettu netistä, ehkä jostakin blogista - en muista mistä olen napannut.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Raahessa

Viikonloppuna olin orkesterin avustajana konserttimatkalla Raahessa. Orkesterin harjoitellessa minulla oli aikaa piipahtaa iltapäiväkävelyllä Vanhassa kaupungissa. Vanhat puutalot ovat kauniita, täällä ne näyttivät hyväkuntoisilta. Erityisesti pidin niistä vanhoista kylteistä ja kauniista katulampuista. Huomasin, että Raahessa myös kaupungin toimistoja, opistoja, lastentarhoja, ym. on sijoitettuina vanhoihin taloihin. Tästä päätellen arvelin talojen olevan erinomaisessa kunnossa.

Kirkko oli sananmukaisesti kirkonmäellä ja jykevien kiviseinien sisällä oli kuulemma täysin kunnostettu vanha kirkko. Harmi vaan että kaikki ovet olivat kiinni, en päässyt ihastelemaan.

Pehr Brahen patsas keskellä liikenneympyrää, täälläkin tietyöt meneillään

Yli 100-vuotias kaunis kirkko.


Vanha kaupunki ei ole museoalue, vaan osa aktiivista kaupunkia.
Yksi museoista meren rannalla.
Raahessa pitäisi käydä kesäaikaan, luulen suuntaavani sinne ensi kesänä. Pieni piipahdus kaupunkiin antoi hyvän kuvan pikkukaupungista. Kaunis merenrantakaupunki.

Ja illan päätti Guardia Nuevan konsertti Raahesalissa Brahe Classican 20-vuotisjuhlassa. Raahessa on myös vilkas kulttuurielämä.

Guardia Nueva, solistina Matti Korkiala


maanantai 14. lokakuuta 2013

Bolero

Kudoin varastossani olevasta Novitan Säde-langasta boleron Novitan ohjeen mukaan - Taikabolero. Usko meinasi loppua, kun ohjetta seuraten neuloin, enkä ollut lainkaan varma lopputuloksesta. Valitsin L-koon, mutta mittasuhteet eivät oikein ole mieleeni.

Aluksi oli vain suorakaide (kuva näyttää olevan samea):



Ja tulihan siitä loppujen lopuksi bolero.

Langan kimallehiput eivät näy kuvassa....

Eipäs nämä valo-olosuhteet ole kovin hyviä kuvaukselle.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tiikerisukat

Kuten ehkä joku muistaa, Kokkolan Tiikerit on hallitseva lentopallon Suomen mestari. Niinpä Käsityöliike Katariina on oivaltanut mainion tavan tukea lentopallojoukkuetta. Kaikista myydyistä "tiikerilankakeristä" menee osa lentopallojoukkueen tukemiseen. Mitäpä muuta olisinkaan neulonut tästä Basic-langasta kuin sukkia. Lanka oli hyvää kudottavaksi ja se on konepestävää.

Mallina oma perussukkamalli

Näihin miestenkokoisiin sukkiin meni vähän yli 100 g lankaa. Luulenpa että kudon vielä toiset, vaikkapa itselleni - lankaa jäi vajaa kerä, joten tarvitsen vain yhden kerän lisää.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Parsakaalikeitto

Tänään tein keittoa lounaaksi, niin ja päivän lämpimäksi ruoaksi (teen vain yhden lämpimän ruoan päivässä). Kaupassa jo mietin, että mitä keittoa tekisin, viime viikolla tein suppilovahverokeittoa ja sitä ennen kasviskeittoa juureksista - siis ei niitä. Niinpä ostin parsakaalen - keskikokoisen. Tässä reseptini:

Parsakaalikeitto

1 parsakaali, keskikokoinen
2 valkosipulin kynttä
vajaa litra vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2  pkt Koskenlaskija-juustoa, kylmäsavuporo
Hieman oman kasvimaan yrttejä; persiljaa, minttua, oreganoa ja lipstikkaa
1 rkl Maizenaa
Suolaa
1 dl Ruokakermaa (käytin Maitokolmion ruokakermaa)
Raastettua parmesania

Veteen muserretaan kasvisliemikuutio, lisätään pilkotut parsakaalet, myös varsi sekä valkosipulit ja yrtit. Annetaan kiehua kypsiksi, soseutetaan sauvasekottimella. Tämän jälkeen lisätään juusto ja kun se on sulanut sakeutetaan Maizenalla ja lisätään kerma, lopuksi suolaa maun mukaan. Raastoin vielä vähän parmesanjuustoa (ostin tämän Sestrieren maalaismarkkinoilta elokuussa)

Keitto oli hyvää. Söin keiton saaristolaisleivän kanssa, viime viikolla leipomaani leipää on vielä muutama siivu jäljellä.

Parsakaali ja yritit kiehuvat kattilassa.

Puoli pakettia Koskenlaskijaa riittää tähän annokseen.

Koristelin keiton vielä tuoreella persiljalla ja orvokin kukalla, löytyy vielä omasta puutarhasta hallaöistä huolimatta

torstai 3. lokakuuta 2013

Kampanjaan osallistuminen

Syyskuussa on alkanut valtakunnallinen kampanja - Vie vanhus ulos. Tarkoituksenahan on luoda kaikille vanhuksille säännöllinen mahdollisuus ulkoiluun. Kuten me kaikki tiedämme, ei vanhusten palvelutaloissa ole henkilökuntaa tarpeeksi huolehtimaan ulkoilusta. Aloitin omalta osaltani kampanjaan osallistumisen tänään. Sain sysäyksen osallistua tähän hienoon kampanjaan kuntosalikäynneistäni. Kotikaupungissani on eläkeläisillä mahdollisuus kerran viikossa ilmaiseen, ohjattuun  kuntosalikäyttöön, varsinaisesti se on 65+ -ikäisille, mutta vähän alaikäiset eläkeläiset pääsevät mukaan. Kuntosalikävijöitä kannustettiin vierailemaan vanhusten palvelutaloissa. Tartuin tilaisuuteen ja pyrin käymään viikottain.

Vähän meni pieleen ensimmäinen kerta, kun hoitajat (enkä minäkään) eivät  hoksanneet antaa huopaa mukaan pyörätuoliin, syksyinen päivä oli kalsea vaikkakin melko lämmin. Pyörätuoli oli myös minulle uusi tuttavuus. Mutta seuraavalla kerralla paremmin. Sovittiin, että ensi kerralla käymme kahvilassa katsomassa, mitä ympärillä tapahtuu....

Iäkäs herrahenkilö tuntui silminnähden tyytyväiseltä ulkoiluumme. Näin pienikin hetki ulkona raikkaassa ilmassa teki ihmeitä. Kun tulin vanhuksen huoneistoon, hän sanoi hoitajalle, ettei kuule mitään, kun korvat ovat aivan tukossa. Kuinka ollakaan, kun olimme hetken kävelleet ulkona, ei kuulossa näyttänyt olevan vikaa.. Keskustelimme vanhoista rakennuksista, ja huomasin, että pienellä matkalla muistoja palautui mieleen.



Illalla tein lenkin koirani kanssa, sää oli edelleen melkoisen lämmin. On meillä hienot syyssäät.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Siemeniä metsästän

Tällä kertaa omasta puutarhasta. Kerään talteen kehäkukan, samettiruusun, leijonankidan, chilin.... ynnä muita siemeniä. Strömsössä tehtiin hauskoja siemenpusseja paperista, muovisissa kuulemma siemenet voivat homehtua. Olen tehnyt noita paperipussukoita kopiopaperista ja aikakauslehtien sivuista. Se menee jotenkin näin; pitkälle sivulle tehdään kaksi taitosta, käännetään taitospuoli ylöspäin  ja taitetaan molemmissa päissä "kolmio", terävä kärki taitetaan lopuksi ensimmäisen taitoksen sisään. Näin "pussi" pysyy kasassa. Tässä vielä kuva. Strömsön sivuilta en enää löytänyt ohjetta.


Olen myös matkoiltani tuonut siemeniä - viimeksi Kazakhstanista mongolian vaahteran siemeniä. Ja nyt muutama terhakka taimi kasvaa kahdella pihalla.



Nämä eivät ole siemeniä. Vaan kurttulehtiruusun kiulukoita eli ruusunmarjoja - kuivattuina. Taloyhtiömme pihalla oli aikanaan (noin 25 vuotta sitten) kaunis ruusupenkki, mutta jotkut asukkaat olivat sitä mieltä, että sitä on hankala hoitaa. Niinpä ruusut tekivät tietä vuorimännyille. Yksi ruusupensas kasvaa sisäpihalla suuren kiven vieressä, mistä lie sinne tiensä löytänyt. Koska ruusunmarjoja ei kukaan muu näyttänyt keräävän, käytin tilaisuutta hyväkseni ja keräsin. Halkaisin marjat ja poistin siemenkodat - sitten kuivuriin. Nyt ne ovat tuossa kuivattuina valmiina purkitettaviksi. Käytän nuo teejuomaan.

Kuivurina minulla (sisareni kanssa yhteinen) on OBH Nordican halpa noin 50 euron kuivuri. Hyvin sillä saa sienet ja yrtit kuivatuiksi, metsämarjojen kuivaamiseen on liian tehoton.

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista