-

-

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Syysleimukukka

Syysleimut kukkivat kauniisti ja tuoksuvat hyvältä. Ihmettelen vain värien vaihtumista...

päivällä,kun aurinko paistaa...




ja illalla kun aurinko laskee..



Luonto on ihmeellistä, myöskin puutarhassa.


lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pihojen aarteita

Kokkolan kesä tarjoaa sekä kaupunkilaisille että turisteille monenlaisia tapahtumia – oikeastaan liiankin runsaasti taikka voisi sanoa että jokaiselle jotakin. Tänä viikonloppuna on asuntomessujen lisäksi Kamariorkesterin konsertti, kesäteatteria, iltatori, saaristoristeilyä, vanhankaupungin pihat ja kirppis jne.

Olen nauttinut konsertista, kesäteatterista ja vanhankaupungin pihoista. Vanhankaupungin asukkaat avasivat pihansa kaikelle kansalle ihasteltaviksi ja osa asukkaista oli järjestänyt kirpputorin pihallaan – vinttien aarteita oli myytävänä. Ihastuttavia pihoja vanhassakaupungissa elikkä kokkolalaisittain Neristanissa, hyvin hoidettuja nurmikenttiä, omenapuita, kukkaloistoa, mukavia pöytäryhmiä puiden katveessa…. ja keskellä kaupunkia.




Löysin kirpputoreilta muutamia tavaroitakin; rintarossin, ison lasimaljakon, saksalaisen puutarhakirjan ja patsaan. Betonia ja kipsiä olevan patsaan on tehnyt Pohjoismaisen taidekoulun opiskelija, joka on ollut yhdessä talossa vuokralaisena. Tarina ei kerro tekijän nimeä eikä kotimaata, mutta patsas vain näytti niin ihastuttavalta heikosta päästä huolimatta, tein niskaan tuen betonista. Toivottavasti pää ”kestää” puutarhassani.

Reilun metrin korkuinen patsas irtosi kymmenellä eurolla

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Energiansäästöä LEDillä

Kokkolan asuntomessut ovat energiansäästön edelläkävijänä, katuvalaistus on kokonaan toteutettu LED-tekniikalla ja osassa messutaloistakin on käytetty pelkästään lediä.

Olen tähän saakka yhdistänyt ledit pelkästään jouluvaloihin. Nyt asuntomessuilla on kohteen nro 5 yhteydessä LED-valaisimien esittely- ja myyntipiste. LED-valaisimia löytyy kaikkiin kodin valaistustarpeisiin. Niinpä päätin kokeilla LED-lamppuja yhteen kattokruunuistani, ostin kuusi kynttilälamppua ja myyjän mukaan niiden sähkönkulutus on 10-osa hehkulamppujen kulutuksesta. Hintaa yhdelle kynttilälampulle tuli energiansäästölampun verran ja energiansäästölamputhan ovat asiantuntijoiden mukaan väliratkaisu siirryttäessä LED-valaistukseen. Ja sitä paitsi käytetyt energiansäästölamput ovat ongelmajätettä.

Aika näyttää, siirrynkö kokonaan LED-valaisimiin, kun nykyisistä aika jättää. Täytyy testata, kestävätkö tämän uuden tekniikan lamput käytössä hehkulamppuja paremmin.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Mustikkaa

Uhmasin tänään yli kolmenkymmenen asteen hellettä ja kävin lähimetsässä poimimassa mustikoita piirakkaa varten. Tänä vuonna mustikkaa tulee runsaasti. Mustikkaa on sanottu hyvin terveysvaikutteiseksi marjaksi; niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja. Mustikat sisältävät merkittäviä määriä antosyaniini-väriaineita, joiden käytön on kokeissa havaittu pienentävän useiden sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien ja syövän riskejä. Nyt kun niitä on saatavilla myös lähimetsissä, kannattaa käyttää luonnonantimia hyväksi.
Tein tuoreista mustikoista piirakan Kotona-blogin ohjeen mukaan. Postaus on tämän vuoden helmikuulta.


Mehevää ja herkullista

Ihmettelin äskettäin kesäkurpitsojeni kasvua. Ajattelin nyt, että ehkä ne ovatkin minikurpitsoja ja poimin valmiit pois. Halkaisin kurpitsat ja ripottelin vähän suolaa pintaan, annoin olla jääkaapissa pari tuntia, kuivasin talouspaperilla – näin sain liian vetisyyden pois. Paistoin kesäkurpitsat voissa, johon lisäsin vähän oliiviöljyä. Pannulle lisäksi leikkasin makua antamaan tuoreita yrttejä; salviaa, timjamia, minttua ja persiljaa. Maukkaita olivat ahvenfileiden kanssa.



Juhlistin lounasta vielä lasillisella ranskalaista Alsacen-alueen Riesling-valkoviiniä (Riesling Lieu-Dit Muehlforst). Viini sopi mainiosti kala/kasvisruoan kanssa helteisenä päivänä, tietenkin perusjuomana oli jäävesi.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Rucola

Rucola on yksi lempisalaateistani, pidän sen aromista muiden salaattien joukossa. Keväällä kylvin yrttipenkkiini rucolan siemeniä ja hyvin on kasvanutkin. Olen saanut nauttia jo tovin maukkaasta, oman kasvitarhan salaatista. Mutta nyt lämpimien ja sateisten päivien jälkeen rucolani on kasvanut ylipitkäksi ja alkanut kukkia, onpahan kirvatkin vähän syöneet lehtiä. Ei auta muu kuin leikata ja heittää pois. Ties vaikka syksyä kohti nousee uusia lehtiä… Tämä kesä on opettanut senkin, että kannattaa kylvää salaattia vähän kerrallaan, useamman kerran kesässä. Ja ehkäpä jatkossa kasvatan rucola-salaatin ruukuissa. 



Tämä kesä on ollut suotuisa kaikille puutarhan kasveille. En ole keksinyt mikä vaivaa kesäkurpitsoitani; ne kukkivat ja kasvavat kauniisti, mutta ennen kuin kurpitsat ovat saavuttaneet sopivan kokonsa, alkavat ne kuivua päästä (kuvassa keltainen kuivunut tynkä). Täytynee syödä pienempiä yksilöitä... ei kait muu auta.



maanantai 18. heinäkuuta 2011

Puutarhatöitä

Olen saanut tekemäni raparperilaatat asennetuksi pihagrillin eteen. Vielä saatan muuttaa kivikatetta laattojen välissä, ehkäpä sittenkin pieniä rantakiviä.... Saas nähdä kuinka silmä tottuu tähän vaaleaan katteeseen. Raparperilaattojen tekeminen on ollut hauskaa puuhaa, luulenpa että teen niitä jatkossakin ja voin vaihtaa, mikäli näistä ensimmäisistä kappaleista jotkut rikkoutuvat. Harjoitustyötä vielä.





Kalenterin mukaan nyt on keskikesä, mutta syysleimukukat jo alkavat kukkia. Minun mielestä niiden aika olisi elo-syyskuussa. Kauniitahan ne ovat



Ja liljat jatkavat vielä kukintaansa ehkäpä viikon verran. Sadettakin on saatu sopivasti, niin kukat jaksavat kasvaa.


lauantai 16. heinäkuuta 2011

Asuntomessutunnelmia

Piipahdin tänään ensimmäisen kerran Kokkolan Asuntomessuilla. Koska minulla on näytteilleasettajan kortti, voin käydä useampaan otteeseen katsastamassa kohteita.


Kaupunki on satsannut puistorakentamiseen alueella

Pernun taideteokset piristävät messualueen laitamilla

Ensivaikutelma oli positiivinen; kauniita ja selkeitä sisustuksia, piharatkaisut olivat mieleeni - paljon oli käytetty luonnonkiviä. Ja vaikka alue näyttää pieneltä (vain 5 hehtaaria), tuntui se kumminkin väljältä ja toimivalta; viheralueitakin oli kiitettäväksi ja oman mausteensa tuo useamman kohteen pienet rantasaunat ja alueen oma pienvenesatama.



Luonnonkivien lisäksi oli käytetty vesielementtejä ja kivikatetta.

Tämänpäiväinen suosikkini oli Anvia-koti; kahden aikuisen kaunis koti, jossa ei ollut mitään ylimääräistä. Perheen isännän urheiluharrastus näkyi kuntosalihuoneen seinässä - sisustussuunnitelija-vaimo oli maalannut Kokkolan ranta-alueen kartan yhdelle seinälle.






Useammassa kohteessa oli viherhuoneita, "kuisteja", ja pieniä kasvihuoneita. Olivat kovasti mieleeni. Toisaalta ihmettelin kohteita, joissa keittiö oli rakennettu talon toiseen kerrokseen. Kyllästyyköhän kauppakassien raahaamiseen ja kipuamiseen yläkertaan. En voisi itse kuvitellakaan tuollaista ratkaisua.



Viherhuoneessa kasvavat yrtit.

 Hiekkaveisto-kilpailu oli messualueen ulkopuolella, toivottavasti sade ei huuhtele taideteoksia heti pois.



Messuilla kannattaa käydä ja käyttää useampi tunti tutustumiseen  tai vaikkapa ostosten tekoon yritysten torilla.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Unkarin matka, osa III

Asuin pienessä Harkanyn kylpyläkaupungissa, jossa oli kaikki tarvittavat palvelut; kaupat, ravintolat, leipomot, tori ja tietenkin uima-altaat, saunat jne. Matkaa Pecsistä vain 25 kilometriä. Harkanyn kylpyläkaupungia kutsutaan joissakin esittelyissä Euroopan parhaaksi; uima-altaiden vesi on kuulemma terveysvaikutteista. Mene ja tiedä.

Kylpylähotellimme sisänkäynti


Haikaran pesä kirkontornissa

Kukat kauniisti lyhtypylväässä



Pitkän matkan suunnistukset olivat Pecsin pohjoispuolella, korkeuseroja oli kiitettävästi ja maasto oli pienipiirteistä. Haastetta riitti. Selvitin kaikki kilpailut hyväksytysti maaliin. Hauskaa oli suunnistaa, kun ei ollut kivikkoja, risukkoja eikä soita kuten meilläpäin. Havu- ja lehtipuumetsiä sekä paikoitellen jalkoihin tarttuvaa aluskasvillisuutta; karhunvatukkapensasta.


Unkarilaiset pitävät possunlihasta, suunnistuspaikallakin possu oli joutunut vartaaseen.
Siistiä ja mäkistä suunnistusmaastoa





Paluumatkalla yövyin Budapestissa; keskustan hotellista oli lyhyt kävelymatka niin kauppahalliin kuin Tonavan rannallekin ihastelemaan upeaa jokimaisemaa.

Kauppahalliin pistäytyminen on Budapestissa ihan must-juttu

Tonavan jokilaivalle en tällä kertaa ehtinyt

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Unkarin matka, osa II

Matkani pääasia oli suunnistuskilpailuihin osallistuminen; yli kolmetuhatta veteraania oli kerääntynyt tänne Unkarin neljänneksi suurimpaan kaupunkiin Pecsiin.

Pécsin kaupungilla on pitkä historia, ja se on jättänyt jälkeensä mielenkiintoisen kokoelman nähtävyyksiä. Kristinusko saavutti vakaan aseman seudulla jo 400-luvulla, ja 900-luvulla kaupunki oli tunnettu viidestä upeasta kirkostaan. 1300-luvun puolivälissä Pécsiin perustettiin ensimmäinen unkarilainen yliopisto. Kapungissa on useita yliopiston rakennuksia ja opiskelupaikkoja, monet suomalaisetkin ovat löytäneet tiensä Pecsiin opiskelemaan.



Ensimmäisen suunnistuskilpailumme oli Pecsin muurien ympäröimässä vanhassa kaupungissa, kisakeskus sijaitsi pääaukiolla moskeijan luona (”moskeija-kirkko” eli Mecset Templom oli turkkilaisten rakentama, mutta moskeijalla ei ole minareettia ja sen on ollut kristillisten kirkkona jo vuosisatojen ajan. Moskeija rakennettiin Szechenyi ter –aukiolle 1500-luvulla)






Suunnistusreitistä oli saatu mielenkiintoinen labyrintti, täytyi tarkkaan katsoa mistä "kolosta" pääsi seuraavalle rastille, ja nopeus tietenkin ratkaisi tässä kaupunkisprintissä. Koko ajan täytyi olla ns. kartalla, nähtävyyksiä ei kilpailun aikana ehtinyt katsoa. Tällä kertaa en sortunut pyöreän tornin sillan ylitykseen tai alitukseen, vaan kiersin rakennuksen katua pitkin. Tämä suunnistusmuoto on kyllä mieleeni etenkin näissä Keski-Euroopan haasteellisissa kaupunkimaisemissa.




Suunnistusmatkani aikana en ehtinyt tutustua lähemmin kaikkiin Pecsin museoihin ja kirkkoihin. Dom teraukion varrella oli kaunis Szent Peter Bazilika eli Pyhän Pietarin kirkko.


Unikko


Viime syksynä otin sukulaiseni pihalta unikon siemenkotiloita ja kylvin keväällä talven säilyneet siemenet maahan. Mielestäni viime kesänä kukat olivat punaisia, mutta minun penkistäni nousee syvän tummanpunaisia, milteipä violetteja kukkia. Kauniita ovat. Lajikkeen nimeä en tiedä.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Unkarin matka, osa I

Lähes kahden viikon matkani Unkariin on takanapäin. Säät suosivat matkan aikana, mikäli suosiota mittaa auringon määrällä. Loppuviikosta reilut 30 astetta lämmintä.


Auringonkukkapelto

Unkarin voisi luulla elävän maaaloudesta; niin laajat viljavainiot levittäytyvät moottori- ja valtateiden varsille; auringonkukkaa, maissia, vehnää, kauraa.... Leikkuupuimurit olivat jo täydessä työn touhussa viljapelloilla, lieneekö Unkarikin kahden sadon maa, en tiedä? Haettuani tietoa Unkarista, huomasin, että vain reilut kolme prosenttia bkt:stä saadaan maataloudesta ja se työllistää vain 4,7 % asukkaista.


Maissiakin silmänkantamattomiin

Vasta 1989 itsenäistynyt Unkari elää teollisuudesta ja luonnonvaroista, joita ovat mm. bauksiitti, kivihiili ja maakaasu.

Unkarilainen ruoka on suomalaiseen makuun mausteista, jopa tulista, usein myös suolaista ja rasvaista. Unkarilainen keittiö onkin tunnettu erityisesti liharuoistaan. Ja kun puhutaan unkarilaisesta ruoasta ei voi ohittaa gulassia. Ehkäpä jokainen syömäni gulassi on valmistettu vähän eri tavalla, mutta oleellista siinä on liha ja mausteena paprika.



Herkullinen gulassiannos

Unkarissa syödään ja myös kasvatetaan paljon sikoja ja siipikarjaa, tällä reissulla en nähnyt luonnossa villisikoja. Unkarilainen viini on minun makuuni sopivaa ruokaviiniä, "pehmeän" makuista.



Hotellin pihassa kukki fiikus, siltä se ainakin näytti

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista